Et sitten edes moikkaa enää

Minä ainakin moikkasin, hänelle, kuka vastaan tuli..ja sydämeni murtui taas täydellisesti, etten hänelle enää mitään ole!!!

Anteeksi moikkaamattomuuteni. Mutta siihenkin on syy.

sitä ei varmaan sit kiinnosta

Itseni kohdallani kyse olisi siitä että mielessä pyörii omat ongelmat tai ei ole varmuutta toisen eikä omista tunteista, tarvitsee katsos vähän selvittää päätä. Voi myös olla että kyseinen henkilö meni lukkoon läsnäolostasi. Kunhan heittelen vaihtoehtoja ilmaan...

??

Ymmärrän kyllä että joskus on paljon asioita selvitettävänä eikä ole varma mihin suuntaan edetä, mutta ei kai ne ongelmat voi niin suuria olla ettei voi edes moikata?
Kuitenkin ihan jatkoa ajatellen edes ne moikkausvälit olisi hyvä säilyttää, kun "joudumme" joka tapauksessa tulevaisuudessakin jonkin verran tekemisissä olemaan.

vai olitko se sinä. Kerrotko -vaikka ympäripyöreästi, missä?

En tiedä tilannetta että olisit moikannut enkä olisi vastannut, mutta kai näin on sitten ollut. Vahingossa, epähuomiossa, ajatuksissa, ei tahallista eikä tarkoituksellista.

En kerro missä, mutta sinä olit auton ratissa, minä en.

Sua ei ole enää mulle sen jälkeen kun et ollut kiinnostunut.

Se oli toisin päin kyllä, hän ei ollut minusta kiinnostunut....

Jos olin minä, niin ajatuksissani olin enkä tehnyt tahallani.

Mulle ei tee vaikeutta moikata, jos vastaan tulee. Mutta voihan olla ettei ole huomannut.

en mä ilkeyttäni,enkä vihoissani,eikä muakaan moikattu vuosiin,joten miksi alkaisin moikkuja tyrkyttää. Paskaa niskaan tullut aika rajusti ja kun en tiedä keneltä kaikilta peräisin, niin enpä vaan ensimmäisenä moikkaa. Jos joku haluaa välit pitää ja sen näyttää,moikatkoon nyt eka. Sen verran on luotto kadoksissa.