En ole törmännyt vielä, että joku olisi tätä täällä kysynyt, joten siksipä nyt kysynkin: Mihin ihastutte/ rakastutte toisessa ihmisessä ? Itse olen jo ihan liiaksi kuullut tätä: ulkonäköön ihastutaan ja luonteeseen rakastutaan. Mutta onkohan se kuitenkaan ihan niinkään ? Ainakaan ihan aina ? Itse olen huomannut ainakin sen, että toiseen ihmiseen en herkästi ihastu ulkomuodon puolesta. Vasta kun tutustun henkilöön huomaankin miten persoonallinen ja mukava ihminen onkaan. Silloin vasta pystyn ihastumaan kun toinen tekee vaikutuksen ihastuttavalla persoonallaan ja sen jälkeen yhtäkkiä tulee tuntemuksia, että kuinka komea todella toinen on. Tuntuukin yhtäkkiä, että siinä nenän edessä seisoo maailman komein mies! Joka hetki sitten oli tavallinen tai ei niin komeakaan. Jotenkas laitelkaa mielipiettä kehiin ! Ja kiinnostaa miestenkin kantilta kuulla mielipidettä kiitos !
Mihin ihastutte/ rakastutte ?
Onneton96
11613
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Voisin ihastua vittuusi ?
puolesta, että periaatteessa joo, mutta kun emme tunne toisiamme niin sinänsä varmaankaan ei.
Hömhöm saisinkohan jonkun asteen järkevämpää viestiä vielä tänne ? : )
Itse olen myös huomannut, että vaikka toisaalta sillä silmällä kattelenkin oikein komeita miehiä, niin sellaiset joihin oikeasti ihastun kunnolla, eivät ole mitään kiiltokuvapoikia/supertreenattuja yms. vaan ihan tavallisia suomalaisia miehiä, mutta siis heissä on se joku juttu, koko persoona joka tekee siitä ihmisestä aivan ihanan ja vastustamattoman. :)
Eli tosiaankin tarvitsen myös juttelua ihmisen kanssa ja enemmän aikaa tutustumiseen, että tosiaan voin ihastua ylipäänsä. Ulkonäkö itsessään ei riitä!
Noh, 30 vuotiaana miehenä sanoisin että ihastun naiseen joka on full person eikä vain nainen.
Valitettavan harva on vain sellainen. :(
Moni nainen kaventaa itsensä naiseksi ja esittää karikatyyrimäistä naista ilman kunnollista ihmisyyttä (paitsi niitä "ihmisen heikkouksia" joita löytyy sitten roima annos) ja että persoona olisi kokonainen (huom! ei sama kuin "täydellinen")
Edellinen ihastus oli kyllä nätti ja urheilullinen nainen, mutta en usko että hän olisi viivähtänyt mielessä lopulta kovinkaan pitkään (koska onhan noita nähty) ellei hän olisi ollut samalla jotenkin miten sen kuvailisi "naapurintyttömäinen", tavallaan rento, mutta samalla vähän varovainen ja harkitsevainen. Hänestä näki että hänessä oli silti jotain herkkää vaikka hän oli usein rohkean ja itsevarman oloinen.
Minua vaivaa kulissi ihmiset ja teennäiset ja feikit. Vaivaa se että ihminen tekee itsestä jonkinlaisen paperinuken johon on kiva liittää sitten eriliaisia asioita osasiksi kuvaillen sitten itseä kaikilla upeilla sanoilla.
Tuon vastakohta eli hieman vaatimaton, nöyrä mutta silti pystyy kantamaan pään pystyssä ottamaan ihmiset vilipittömästi vastaan ja pitämättä liikaa ääntä itsestään tekee aina vaikutuksen.
Pojankoltiaisen huomiota et välttämättä, mutta miehen sydämen voittaa usein empaattinen nainen joka huomioi myös muita eikä ole nykykulttuurin mukainen "minä, mä ja minun" robotti.
Varsinkin Suomessa ja täällä Etelä-Suomessa niin nuorten naisten ystävällisyys on vähän niin ja näin. Sitä oikein häkeltyy kun tapaa jonkun tuosta poikkeavan.
Tänäänkin tapasin töiden merkeissä erään kieltämättä nätin, mutta jo heti alussa hymyilevän ja silmistä tietyllä tavalla virnuilevan ja läsnäolevan naisen jonka kanssa ei olisi tarvinnut pitkään viettää aikaa kun olisin ollut liekeissä.
Ja oli hyvin kohtelias ja empaattisen oloinen.
Sen jälkeen olin suoraan sanottuna ihan vau, pitkään
Eroaa aikalailla normaalista naistarjonnasta niin netissä kuin tuolla kaupungilla, anteeksi vain. Enkä usko että puhun yksin miesten puolesta tässä asiassa..
Olen huomannut että lopulta ihastun sitten naisessa myös sellaisiin pieniin yksityiskohtiin kuten miten nainen jotakin juttuja tekee. Liian siloiteltu ja puristeltu käytös viestii mielestäni sellaisesta tylsästä tai sitten kiiltokuvamaisesta luonteesta.
Inhimillisyys näkee kaikissa oheistoiminnoissa tai miten ihminen asioita tekee. Silloin pienet heikkoudet, mokat yms. ovat suorastaan söpöjä eikä mitään mitä toisessa näkee virheinä tai vikoina.
Niinhän sinä sanot mutta pidäpä kiinnostusta yllä ihmiseen joka on liian kiltti, liian avoin, liian aito.Mitä vittua, siinähän haluaa metsälle jo heti kättelyssä..
Sit toinen juttu että joku nainen voi olla toiselle täysin vastustamaton virnuilija mut toiselle ei avaudu kun se naapurintyttöjuttu.Jännä homma. Se kai on sitä "oikeanlaista kemiaa" ;P
Hei lisäyksenä vielä!
On kovin harmillista, että ihmisiin on niin vaikeata lähestyä ja heihin on vaikea ottaa kontaktia, siis tuntemattomaan ihmiseen ja itse pitää sekin aloitus tehdä, yleensä. Jos ottaa kontaktia saattaa saaha muutaman sanasen, ei muuta. : ( Aina toisinaanhan sitä voi saada seuraa, mutta sekin on vanhempaa sukupolvea. Oman ikäisistäni on todella vaikea saada kontaktia, paitsi koulussa. Miksi ihmeessä ? D: Ärsyttävää!!
Olet ikäiseksesi harvinaisen fiksu, johtunee siitä :) Malta odottaa vuosien kulumista. Tiedäthän, että nuoret miehet kehittyvät hiukan hitaammin noissa tunneasioissa ja ikäisesi pojat ovat siinä vaiheessa, jolloin tärkeintä on esittää jotain, mitä ei oikeasti välttämättä ole. Monesti kyse voi olla myös ujoudesta, joka verhotaan välinpitämättömyyteen tai jopa epäystävällisyyteen.
kyllä se on se luonne ja olemus. Ulkonäkö on vaan plussaa ;)
Kissanminttutötterölle:
Kiitos kommentista, herätti muutamia ajatuksia : )
Ehkä jossain suhteessa saatan olla vähän järkevämpi jos ikäisiinä verrataan. Ainakin pohdin asioita. Mutta mutta... Oman ikäiseni pojat.... D: En ole juurikaan ikinä ole ollut kiinnostunut oman ikäisistäni : D hehe, ei mies ole mies ilman parransänkeä ja karvoja : D
Kiitos viesteistä kaikille : )