SRK:n johtokunnan kannanilmaisussa pahoitellaan hoitokokouksissa esiintyneitä oppiharhoja ja väärinkäytöksiä (Päivämies Nro 21 23.5.2012).
“Pahoittelemme esiintyneitä oppiharhoja ja väärinkäytöksiä. On valitettavaa ja jälkikäteen arvioituna myös käsittämätöntä, että tällaiset erehdykset pääsivät leviämään lähes kaikkialle kristillisyytemme toimintaan.”
Ei se ole käsittämätöntä, sillä SRK:n johtokunta ja työvaliokunta olivat aktiivisia toimijoita näiden erehdysten levittämisessä. Sensijaan se on käsittämätöntä, että oppiharhat saivat vallan SRK:ssa.
“Tämäntyyppiset kokoukset päättyivät 1970-luvun lopussa, kun keskeisesti opinharhoja mukanaan kantaneet saivat erehdyksistään parannuksen armon.”
Hoitokokoukset eivät päättyneet kokonaan 1970-luvun lopussa, vaikka SRK luopui niistä, vaan niitä oli 1980-luvun alussakin. Tämä johtui siitä, että mainituista parannuksen teoista ei tiedotettu Rauhanyhdistyksiä, jolloin joissakin niistä jatkettiin vielä entiseen tapaan.
“Kun yksittäiset kristityt erehtyvät, vika ei ole seurakunnan. Niinpä asioiden korjaus lähtee yksittäisen kilvoittelijan omasta halusta vaeltaa hyvällä omallatunnolla Jumalan ja ihmisten edessä.”
Tässä selitetään, että hoitokokouksissa ilmenneet oppiharhat ja väärinkäytökset olivat yksittäisten hoitomiesten aikaansaamia. Näin ei ole, vaan SRK:n johtokunta ja työvaliokunta olivat henkioppiharhassa, joka aiheutti hengellisen väkivallan ilmenemisen hoitokokouksissa. Vaikka näissä elimissä tietyt yksittäiset henkilöt vaikutusvallallaan saivat muut jäsenet mukaan samaan harhaan, hekin ovat vastuussa, koska eivät irtisanoutuneet harhasta. Niinpä asioiden korjaus lähtee siitä, että SRK:n nykyinen johtokunta myöntää seuraavassa kannanotossaan, että 70-luvulla SRK:n johtokunta ja työvaliokunta olivat harhassa. Ellei myönnä, on syytä epäillä, että nykyinen SRK on vielä samassa harhassa pahoittelusta ja kolmenkymmenen vuoden takaisesta salaisesta parannuksen teosta huolimatta.
“Hoitokokouksissakin koettiin siunauksellisia hetkiä aina silloin, kun elävä evankeliumi sai katkoa puristavat sisäiset siteet.”
Näin varmaankin tapahtui silloin, kun kokousten vetäjinä oli sellaisia, joissa henkioppiharhalla ei ollut hallitsevaa vaikutusta.
SRK:n johtokunta, jonka jäsenten nimet on julkaistu täällä monta kertaa, on vastuussa mainitusta kannanilmaisusta. Kummallista, että SRK:n johtokunnan jäsenten nimet poistuvat jatkuvasti täältä.
“Pahoittelemme esiintyneitä oppiharhoja ja väärinkäytöksiä. On valitettavaa ja jälkikäteen arvioituna myös käsittämätöntä, että tällaiset erehdykset pääsivät leviämään lähes kaikkialle kristillisyytemme toimintaan.”
Ei se ole käsittämätöntä, sillä SRK:n johtokunta ja työvaliokunta olivat aktiivisia toimijoita näiden erehdysten levittämisessä. Sensijaan se on käsittämätöntä, että oppiharhat saivat vallan SRK:ssa.
“Tämäntyyppiset kokoukset päättyivät 1970-luvun lopussa, kun keskeisesti opinharhoja mukanaan kantaneet saivat erehdyksistään parannuksen armon.”
Hoitokokoukset eivät päättyneet kokonaan 1970-luvun lopussa, vaikka SRK luopui niistä, vaan niitä oli 1980-luvun alussakin. Tämä johtui siitä, että mainituista parannuksen teoista ei tiedotettu Rauhanyhdistyksiä, jolloin joissakin niistä jatkettiin vielä entiseen tapaan.
“Kun yksittäiset kristityt erehtyvät, vika ei ole seurakunnan. Niinpä asioiden korjaus lähtee yksittäisen kilvoittelijan omasta halusta vaeltaa hyvällä omallatunnolla Jumalan ja ihmisten edessä.”
Tässä selitetään, että hoitokokouksissa ilmenneet oppiharhat ja väärinkäytökset olivat yksittäisten hoitomiesten aikaansaamia. Näin ei ole, vaan SRK:n johtokunta ja työvaliokunta olivat henkioppiharhassa, joka aiheutti hengellisen väkivallan ilmenemisen hoitokokouksissa. Vaikka näissä elimissä tietyt yksittäiset henkilöt vaikutusvallallaan saivat muut jäsenet mukaan samaan harhaan, hekin ovat vastuussa, koska eivät irtisanoutuneet harhasta. Niinpä asioiden korjaus lähtee siitä, että SRK:n nykyinen johtokunta myöntää seuraavassa kannanotossaan, että 70-luvulla SRK:n johtokunta ja työvaliokunta olivat harhassa. Ellei myönnä, on syytä epäillä, että nykyinen SRK on vielä samassa harhassa pahoittelusta ja kolmenkymmenen vuoden takaisesta salaisesta parannuksen teosta huolimatta.
“Hoitokokouksissakin koettiin siunauksellisia hetkiä aina silloin, kun elävä evankeliumi sai katkoa puristavat sisäiset siteet.”
Näin varmaankin tapahtui silloin, kun kokousten vetäjinä oli sellaisia, joissa henkioppiharhalla ei ollut hallitsevaa vaikutusta.
SRK:n johtokunta, jonka jäsenten nimet on julkaistu täällä monta kertaa, on vastuussa mainitusta kannanilmaisusta. Kummallista, että SRK:n johtokunnan jäsenten nimet poistuvat jatkuvasti täältä.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Puhut täyttä asiaa. Nämä hoitokokousten selvittelyt ovat jääneet pahasti pedofiliauutisoinnin ja myös sangen runsaan loanheiton jalkoihin. Monet ehtivät jo riemuitsemaan, että nyt asia on loppuun käsitelty kun SRK pyysi anteeksi.
Anteeksi ei todellakaan pyydetty ja oma osuus asiasta kiellettiin täysin, lykättiin yksittäisten hoitomiesten vastuulle. Siis asia on edelleen kesken.
Anteeksipyyntöön ja -antoon erikoistunut liike ei itse osaa pyytää anteeksi omaa syntiään, se on kumma. Tai ei oikeastaan kumma. Kyseessä on Pyhän Hengen pilkka, kun uskovaisessa ihmisessä sanotaan olevan "väärä henki" tms ja kielletään Pyhän Hengen vaikutus tuossa uskovaisessa henkilössä. Tällaiseen syyllistyneet henkilöt eivät saa katumisen armoa ja siksi eivät voi pyytää anteeksi. Eipä silti, Raamatun mukaan tuollainen toiminta on ainoa synti, jota ei saakaan anteeksi.
Tästä syystä siis anteeksipyyntöä ei tule koskaan. Asiaa on kuitenkin syytä pitää esillä, ettei samanlainen pääsisi toistumaan ainakaan samassa mittasuhteessa kuin tuolloin 30 vuotta sitten.
Minusta olisi mielenkiintoista tietää, että millä mittarilla mitattiin hoitoon kutsuttuja ihmisiä?
Ja se, että miten valittiin nämä toisten uskovaisten uskon mittaajat?
Oliko kysymys uskon mittaamisesta vai vl-lahkon eli vl-uskonnon lakien noudattamisen mittaamisesta?
Mikä saa aikaan sen, että vaikka hoitokokouksissa olleet näkivät ja kuulivat, että nyt ei olla oikeilla raiteilla, niin kukaan ei noussut puolustamaan syytettyjä? Missä oli silloin se yhteishenki ja lähimmäisen rakkaus? Miksi annettiin vallanhimoisille hoitajille kaikki oikeudet?
Myöskin se, että varsinkin vanhukset eivät aina oikein tienneet, mitä heiltä vaadittiin, niin oliko keksitty uusia vl-uskonnon syntilakeja joita vastaan nämä onnettomat olivat tietämättään tehneet?
Jos olisin vl-ihminen, niin olisin todella varuillani ettei uusia hoitokokouksia aleta järjestämään uudelleen. Ovatko kumarrukset tarpeeksi syviä SRK:n johtohenkilöitä kohtaan?
Miten käy, jos rotat ahdistetaan nurkkaan? Ne hyökkäävät takaisin ja purevat ja pahimmissa tapauksissa syövät toisensa.
"Minusta olisi mielenkiintoista tietää, että millä mittarilla mitattiin hoitoon kutsuttuja ihmisiä?"
Olen paikkakunnalta, jossa puhuttelijat olivat järkijään joko heikkolahjaisia tai muuten vähempiosaisia. Tämä esimerkki liittyy yleiseen asioiden synnillistämiseen - eräs mies, joka yritti tehdä yhdestä pojastaan viulunsoittajaa, kun siitä ei sitten tullut yhtikäs mitään, niin kaikilta soittaminen kiellettiin. Tämä mies yritti olla esteenä myös opinnoissaan hyvin menestyneille. Kateus oli ko. pitäjällä se suurin puhutteluun joutumisen syy. Ko. paikkakunnalla yleensä hoitajat olivat niitä rääväsuisimpia juoruilijoita. Jouduin muuttamaan paikkakunalta erään naishoitohäirikön vuoksi.
Istuin puhujien ja seurakuntavanhinten kokouksessa. Läsnä oli valtavan suuri määrä tunnettuja hoitomiehiä. Yksikään heistä ei pyydä mitään anteeksi. Maijan tarinan hoitajat, OV, Kimmo P, Pekka Nurmela, Leo Väyrynen ja kumppanit ulkoistavat henkilökohtaisen vastuun 70-luvulle, olemme tehneet virheitä, oli pakko ja muiden mantrojen taakse. Hengelisen ylpeyden vuoksi ei ole parannuksen halua ja nöyrää Jumalan palvelijan mieltä.
Että näillä sitä mennään.
Wariskalle vastausta
>>Minusta olisi mielenkiintoista tietää, että millä mittarilla mitattiin hoitoon kutsuttuja ihmisiä?
Kuka ne hoitajat sitten valitsi? Eihän ne ole voineet vaan itse päättää, että nyt rupean hoiteleen ihmisiä hel.vettiin?
Tuon kyllä uskon, että paikallisten ry:itten kuten myös SRK:n johtohahmojen luonteenpiirteisiin kuuluvat ahneus, kateus ja vallanhimo.
Jos nämä asiat on jo huomattu rivilahkolaisten joukossa, niin miksi asioille ei tehdä mitään?
Eihän kukaan voi olla joukon johtajana jos joukko ei itse sitä halua. Täytyyhän vl-lahkolaistenkin joukossa olla ihmisiä, jotka ovat empaattisia ja sympaattisia ja johtamistaitoisia ihmisiä, miehiä tai naisia.
Miten muuten valittiin uusi SRK:n johtokunta? Vaaleilla? Demokraattisesti?
En yhtään ihmettele jos joku onkin arvostellut siionin laulukirjan silloisia muutoksia. Kun olen tutkinut niitä perusteita millä mikäkin laulu on hylätty, niin aika naurettavia jotkut perustelut olivat. Jos jollekkin rakas laulu otettin pois, niin tottakai siitä saa silloin esittää oman mielipiteen. Eihän niitä lauluja Jumala ottanut pois vaan vl-lahkon johtajat päättivät ne omassa pyhässä ihmisyydessään.
Näin käy ihmisille, jotka pystyvät erottamaan uskon uskonnosta, yhteisöstä joutuu lähtemään. Toisaalta ikävä juttu toisaalta siunaus.
On todella törkeää että hoitomiehet edelleen jatkaa liikkeen johtotehtävissä ja näkyvillä luottamuspaikoilla. Hävettää mutta mitä yksi uskovainen pystyy tekemään?
Olet oikeassa, mutta just sitä ei saanut tehdä, omaa mielipidettä ei saanut esittää jos se poikkesi laulujen uudistustoimikunnan esityksestä. Se olisi ollut jumalanvaltakunnan vikomista ja asettumista valtakuntaa vastaan.
Netissä löytyy muistelu mitä se oli:
http://freepathways.wordpress.com/2009/06/29/tampereella_1976/
Samalla tavalla maailman diktattuurit ovat aina tehneet. Alkajaisiksi on poltettu kirjallisuutta. Ja estetty ihmisiä saamasta muuta tietoa kuin sitä "oikeata".
SRK on kautta aikojen käyttänyt valtaansa estämällä ihmisiä lukemasta muuta kirjallisuutta kuin sitä "mitä uskovainen ihminen "saa lukea. Kaikki ne kiellot, koskivatpa ne sitten mitä vain, ovat verhoiltu uskon nimiin niin, että uskovainen ihminen luulee itse päättävänsä esim. siitä mitä hänen on sovelias lukea tai katsoa tai kuunnella.
Mutta musiikki on kyllä sellainen alue, että siihen ei saisi puuttua. Ajatellaanpa vaikkapa vanhaa ihmistä, joka lapsuudestaan asti on kuunnellut jotaki tiettyä rakasta virttä tai laulua ja yhtäkkiä se onkin synti. Kyllä siinä uskovaiselle tulee suuri identiteetti kriisi. Eipä ihme, että hoitokokoukset ovat jättäneet ihmisiin arpia.
erään ry:n entinen puheenjohtaja Pekka hävitti suuren määrän hoiokokousten pöytäkirjoja ennen kuin jäi eläkkeelle
Yhdistyslaki sanoo:
Kaikki yhdistyksen toimintaan liittyvä, erityisesti itse tuotetut aineistot arkistoidaan pysyvästi
pöytäkirjat
kirjeenvaihto
toimintakertomukset ja -suunnitelmat
puheet, esitelmät, artikkelit
lentolehdet, esitteet, tiedotteet
selostusaineistot
kampanja-aineistot
juhla-aineistot ym.
valokuvat, videot, äänitteet
Niiden hävittäminen on siis rikos. Yleensä sellaisen rikoksen tekee rikollinen ihminen, joka haluaa peittää rikoksen jäljet.
Mitä merkitystä on kristilliseksi itseään sanovalla järjestöllä kun sen oppiin ei kuulu anteeksi antaminen ja anteeksi saaminen?
Kaikenlaisia höpösyntejä, epäilyksiä, kylmyyttä ja muuta soopaa kyllä anteeksi saarnataan, mutta kun olisi oikeasti asiallista anteeksi pyydettävää, selityksiä ja esteitä löytyy niin paljon ettei anteeksi pyydetä!
Pähkäilyjä aloituksen aiheesta
>>“Tämäntyyppiset kokoukset päättyivät 1970-luvun lopussa, kun keskeisesti opinharhoja mukanaan kantaneet saivat erehdyksistään parannuksen armon.”