Jeps, elikkä olen miettinyt josko olisin sitoutumiskammoinen suhteissa jne. Olen nainen, 3 suhteessa ollut , silti kuitenkin neitsyt, ja itse olen päättänyt suhteet, aina samasta syystä...ahdistuksesta (siitä kun toinen haluaa olla kokoajan lähellä jne jne) ja omasta halusta olla vapaa. Mietin vain että mistä tämä johtuisi...vai onko kohdalleni osunut vain vääränlaisia miehiä?(liian läheisyyden haluisia, imeliä miehiä ..jne) vai kenties jo ihan kielteisestä mies kuvasta/käsityksestä? (isälläni oli siis alkoholiongelmaa kun olin pieni ja vanhempieni eron jälkeen asuin vain äitini luona.) vaiko sitten kolmanneksi että minussa itsessäni olisi jotain vikaa, 'tunnevammaisuutta' tai vastaavaa...ei mitään hajua.
Jos kenties täältä löytyisi sitten vähän samankaltaisuuksia tai jonkinlaisia neuvoja tai jotain sinnepäin niin mielelläni haluaisin kuulla. En tosiaan tiedä mitä tällä tekstillä haen, kaippa vastauksia että mikä minun sitten on.
Jos kenties täältä löytyisi sitten vähän samankaltaisuuksia tai jonkinlaisia neuvoja tai jotain sinnepäin niin mielelläni haluaisin kuulla. En tosiaan tiedä mitä tällä tekstillä haen, kaippa vastauksia että mikä minun sitten on.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itse olen mies ja koen täysin samoin. Takanani on joukko kariutuneita seurusteluyrityksiä, jotka lähinnä minä olen lopettanut tai pistänyt poikki ennen kuin ovat ehtineet varsinaisesti alkaakaan. Historiastani ei löydy mitään tavallisesta poikkeavaa tai dramaattista, minkä takia olen tullut siihen lopputulokseen, että seurustelusuhteet eivät vain ole minua varten. Ei siinä sen kummempaa.
Huh, jotenkin helpottavaa tietää ettei ole ainut joka tuntee näin, kiitos kun vastasit :) !