Miten pitkään sinulla kesit harkita ennen kuin irtauduit liikkeestä? Oletko ajatellut että olet menettänyt jotakin arvokasta kun jätit uskon?
Kysymys ex vl:lle! Miten...
Ehkä, ehkä en...
35379
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Ainakin kavereita menetin, välit viileni aika monen kanssa.
Itse lähdin nuorena aikuisena vuosikausien kypsyttelyn jälkeen, elämäni paras päätös ja oikeastaan tärkein henkilökohtainen saavutus josta olen ylpeä! Siis hirvittää ajatellakin jos en olisi saanut lähdettyä. Asia kannattaa miettiä kunnolla läpi kyllä ensin, niin että on sisäisesti itse varma ja tietää mitä tekee.. Voimia avaaja sinulle!.
Itse oon kans punninnu että josko kieltäs uskon kun siis sitä ei mulla oo..Tai uskon minä, mutta en usko vl-lestadiolaisuuteen, täähän on vaan tiettyjen sääntöjen mukaan elämistä..
Ei mitään järkeä, ahdistaa elää jotenkin tekopyhästi, esittää ja esittää..
Itselläni ei myöskään ole vl-ystäviä, joten niitä en voi menettää
Jostain syystä en vain saa kavereita.
Ja nyt kun on muuttanut uudelle paikkakunnalle niin vielä vaikeampaa, siks oonki miettiny että jääkö mulle mitään tai meneekö kaikki vielä vaikeammaksi jos kiellän nyt uskon, mies kuitenki haluaa edelleen uskoo..
Ja se miellyttämisenhalu ja kilttinä olo omille vanhemmille, kun ei halua tuottaa pettymystä tai olla se ensimmäinen sisaruksista joka tän uskon jättää.
Nää on kyllä niin vaikeita asioita, oiskin kysymys vaan itsestä mutta ku se koskee niin monia muitakin samalla!
http://www.lff.fi/web/guest/larsmo2012
Tulkaa tänne! Pian huomaatte, kuinka kotoista ja vapaata on ilman seurakuntakontrollia ym. Meillä on monia srk:sta lähteneitä ja ovat ONNELLISIA tänään aivan oikeasti!
Eri juttu sitten on, onko lff/Rauhan sana aktiivi toimintaa teidän lähistöllä, sillä liikkeellä on PALJON "aukkoja" suomen kartalla!
Tulkaa käymään esim Kolpissa 10.-12.8. Kolppi on Pietarsaaresta Alajärvelle päin noin 15 km, aivan valtatien varressa lähellä Nautorin venetehdasta ja E8 tieltä Edsevön risteyksestä vain muutama kilometri sisämaahan!
http://www.hakomaja.net/
Tuostapa löydät etusivulta tekstiä irtautumisesta ja sen herättämistä tunteista ja miten on syytä valmistautua ennenkuin kertoo läheisilleen, ettei enää ole vl tai "ei halua enää uskoa".
Itse en irtautunut, vaan minut heitettiin Saatanan haltuun, eli erotettiin, kun uskaldisn kritisoida hoitokokouksia reilu 30 vuotta sitten.
Tuolta Hakomajan palstalta olen lukenut eri ihmisten kertomuksia omasta irtaantumisestaan ja sen kestosta. Yleensä useita vuosia. Ensin ollaan "laiteilla", eli epäillään SRK:n opetuksia ja sääntöjä, sitten lakataan itse noudattamasta joitain tai jopa lähes kaikkia sääntöjä, seuroissakäynnit harvenevat jne.
Siellä on paljon saman asian äärellä kamppailevia tai kamppailleita.
Varmasti löydät vertaistukea ja et jää yksin. On selvä jos irtaudut liikkeestä niin et voi ajatella enään samoin kun liikkeessä olevat.
Irrottautuminen ei tule olemaan helppoa, eivätkä lahkolaiset päästä sinua niin vain, joten varaudu kaikkeen.
Minä tajusin 14vuotiaana että en voi elää tälläistä kaksoiselämää ikuisesti, vaan täytyy tehdä valinta. 2 vuotta se kesti että pystyin sanomaan tämän, oli niin hankala vaan kertoa ja 16 vuotiaana sitten kerroin vanhemmilleni.
Yhtäkkiä vaan soitin heille tästä vaikka olin aina kuvitellut että mun täytyy saada ensin erikseen voimaa päätökseen jostain. Mutta ei oikeestaan tuntunut miltään. uusiakin ystäviä on löytyny.
On tosiaan turha pelätä että ei saisi ystäviä ei-vl.stä. Minulla ei ollut kunnollisia ystäviä ry:llä. Olen voinut paljon paremmin lähdettyäni liikkeestä... siitä huolimatta että entiset niinsanotut ystävät ry:llä eivät enää päin katso.
Olen todella kiitollinen ja onnellinen, että sain voimaa irrottautua ja viedä lapsenikin turvaan VL:sta.
Se on mielestäni arvokasta että mun ei tarvitse opettaa vl oppeja lapsilleni eikä johtaa heitä siihen kurimukseen mitä se esim kouluaikana mulla itsellä oli.
Viimeaikainen uutisointi ja SRK:n johtajien typerryttävät lausunnot tv-ohjelmissa ovat entisestään vahvistaneet tätä tunnetta.
Voimia sinulle kun ratkaisua mietit.
olijat sitten ajattelevat, olen yrittänyt sitä täältä selvittää, mutta eiväthän nämä kerro...
Aina vaan jotain muista uskonnoista kopioidun Raamatun lauseita, joista ovat tehneet omat harhaiset johtopäätöksensä. Eivätkä suostu edes uusien tietojen valossa harkitsemaan kantaansa... Eipä tuosta voi vetää mitään muuta johtopäätöstä kuin, että he eivät usko itsekään siihen mitä sanovat.
Jos hyvä säkä käy, niin sisarukset tyytyvät silloin tällöin kyselemään seuroihin yms. Joskus olen kuullut aikamoisesta eristämisestä suvussa, mutta sitä ei periaatteessa yleisesti hyväksytä.
Sukulaisiin pidetään yleensä yhteyttä, vaikka he liikkeen jättäisivätkin. Myös hyvät kaverit toki. Mutta kun ei enää käy iltakylissä yms. niin tokihan se meininki muuttuu. On vähän ulkopuolinen porukoista.
Nykyään on aika paljon liberaaleja vl:iä jotka eivät ajattele että vain liikkeen sisällä olisi Jumalan valtakuntaa. Kannattaa tutustua sellaisiin ennen lähtöä. He kyllä pysyvät kavereina vaikka liikkeestä lähtisitkin. Eivät tietysti käsityksistään kovaan ääneen huutele, kun siitä saa sapiskaa.
"Nykyään on aika paljon liberaaleja vl:iä jotka eivät ajattele että vain liikkeen sisällä olisi Jumalan valtakuntaa."
Eikö olekin aika erikoista että jotkut ihmiset haluaa olla jäseniä liikkeessä jonka oppeihin eivät itse usko....?? Miksi?
Yksinkertaisesti siksi, kun se on vaan tapa olla mukana tai katsovat, että helpompaa on olla jaetulla sydämellä liikkeessä mukana kuin erota siitä, joka olis paljon vaikeampi vaihtoehto
Uskon että suurimmalle osalle tää on vaan elämäntapa.
Helpompaa mennä massan mukana kun lähtä pois..
"Eikö olekin aika erikoista että jotkut ihmiset haluaa olla jäseniä liikkeessä jonka oppeihin eivät itse usko....?? Miksi? "
Minä tajusin silloin, kun tämä vl-pedofiliaongelma levisi maailmalle, että vl-liikkeen mukana kulkeen kaikenlaisia ihmisiä.
Miksi et kysy näiltä pedofiileiltä, miksi he kulkevat vl-liikkeen mukana?
"Uskon että suurimmalle osalle tää on vaan elämäntapa.
Helpompaa mennä massan mukana kun lähtä pois.."
Arvelen että kun vl liikkeessä opetetaan ihmiselle jo lapsesta saakka että "vain tässä joukossa pääsee taivaaseen" niin se on niin voimakas uskomus että sen takia ollaan "mukana" vaikka ei kaikista opeista oltaisi samallla kannalla, Vaiin me-uskomus on syvällä ja se pitää koukussa.
Jäi jonkin verran kaverisuhteita pois. Sukulaisia ei paljoa ollutkaan vl:iä, se ainut täti pelotteli helvetillä... Sitä vakioo...
Olo oli vapautunut. Olin innostunut ja laitoin heti korvikset. Aluksi halusin käyttää kirkkaan punaista kynsilakkaa ja oli ihanan tuntuista kun bussissa vl-tutun tytön viereen menin ja ei yhtään nolottanut punaiset kynnet. Päinvastoin, ne kertoivat siitä ilosta jota tunsin. Ostin myös kirkkaan punaisen nahkatakin.
Siitä sitten elämää omalla painollaan, pikkuhiljaa... Tein oikean valinnan. Joskus kaipaa sitä että ihmiset pyytäisivät toisiltaan erinäisiä arkipäivän asioita helpommin anteeksi, ihan kokonaisvaltaisesti. Itselle on jäänyt sellainen nöyryys, että sellaista rakastavaa sovinnontekoa kaipaa ja se on osa elämänasennetta.
Elämän ilo kaikkineen on kuitenkin tärkeää ja tuollaisista rytmimusiikkisynneistä ym. en halua kuulla sanaakaan...
Myöskään en halua eristäytyä maailmasta, muista ihmisistä johonkin erityiskastiin. Olen suvaitsevainen, ja ymmärrän ettei kaikki ole sitä miltä näytää tai luullaan. Pahuutta löytyy uskonnoista, vl:istä, hurskaista ihmisistä, jotka lukevat Raamattua sanasta sanaan uskoen. Samoin hyvää sieltä missä uskovaiset ovat ensimmäisenä tuomitsemassa ja halveksimassa. Jumalan armoa ja rakkautta ei voi karsinoida mihinkään lahkoon, eikä sitä voi rajoittaa ihmisen määräyksillä.
Olin vähän laiteilla oleva jo aiemmin, mutten varsinaisesti ollut harkinnut poislähtöä ennen kuin eräs täti-ihminen tuli puhuttelemaan eräästä tosi typerästä "synnistä". Pyysi hieman nolon näköiset todistajat seurapenkistä ympäriltä... Silloin ymmärsin, että tämä oli nyt tässä.
Aluksi halusin vältellä uskonto asioita kokonaan, vaikka tavallaan olin niiden kanssa kyllä sinut jo heti. Olin kuitenkin pohtinut asioita. Myöhemmin uskonasiat tulivat lähemmäksi, siis ei vl-uskon!! Mutta en missään nimessä lähde mihinkään pakkouskomuksiin tms. Päätän ihan itse mitä "minun Jumalani" minulta haluaa tai mitä käsitän haluavan. Ja elän oman "sydämeni" tuntemusten mukaan.
En oo enää pitkään aikaan uskonut "miten pitäisi"... haluaisin elää normaalia elämää. Ahdistaa tää... sitä oon miettiny että muuttuisko elämä loppujen lopuksi kovin paljoa.. Kiinnostaa kyllä kaikki "maailmalliset" jutut yms... ja olen paljon nykyisin miettinyt noita asioita ja suuresti mm ehkäisykysymystä.
Ollaan nyt oltu vuosi aviossa... tykätään periaatteessa lapsista mutta ei haluta mitään isoa perhettä kuitenkaan. Ei toisaalta haluis tuhalta vuosia elämästään pelkkään jahkaamiseenkaan...Vaikeaa on!
Samoja asioita pähkäilen kuin sä.. Ei tää oo helppoo. Moni asia puoltaa jäämistä ja moni asia taas lähtemistä.
Kun vaan osais tehdä päätöksen ja pysyä siinä.
Ei minua ns. syntielämä kiinnosta.. ei kiinnosta yökerhot, alkoholi, biletys.. vaan haluaisin vaan voida olla REHELLINEN kaikessa itselleni ja kanssaihmisille. Nyt en voi esim. Facebookissa kertoa avoimesti, mitä musiikkia kuuntelen tai mitä ajattelin tänään :(
Mitä olen kuullut, niin vl-liikkeestä lähteneet katuvat lähinnä sitä, etteivät lähteneet aikaisemmin. Kannattaa olla rehellinen itselleen.
Allekirjoitan tuon täysin. Toivoisin, että olisin lähtenyt jo silloin kun aloin ensimmäisen kerran teini-ikäisenä kyseenalaistamaan asioita. Voimia srk-uskon kanssa kamppailijoille. Käykää hakomaja.netissä.
Minä myös yritin ensimmäisen kerran tehdä lähtöä 14 vuotiaana, mutta jouduin tekemään pakkoparannuksen koska minut uhattiin "heittää kadulle". Ei ollut paikkaa mihin mennä. En ymmärtänyt, että olisin tuossa tilanteessa voinut kääntyä sosiaalitoimiston puoleen.
Roikuin sitten mukana pakotettuna, alistuneena ja masentuneena useita vuosia kunnes olin psyykkisesti valmis uhmaamaan vl-sukuani ja kykenin elättämään itseni.
Harmittaa jälkikäteen tuo turha roikkuminen. Siinä menee elämä hukkaan.
Kesti parisen vuotta kypsytellä, kun irtauduin liikkeestä.
Vastaatko vielä tähän: Jätin uskon, mihin?
"Vastaatko vielä tähän: Jätin uskon, mihin?"
jos tää kysymys on mulle tarkoitettu niin tarkoitinpa vaan kun tuota sanontatapaa on yleensä käytetty uskovaisten piirissä kun joku irtaantuu, että se on "kieltänyt" uskon tai "jättänyt" ry:n tms. En tarkoittanut mitään sen kummempaa. Ymmärrän että sitä voi otuntea itsensä senkin jälkeen Jumalan lapseksi ja voi olla turva Jumalassa.
Kiitos kaikille kommentoijille. On tosi mielenkiintoista lukea kokemuksia. Mutta yksi asia tässä yhä vaivaa. Voisiko joku sellainen valottaa kokemuksiaan joka on kieltänyt uskon (siis aika äskettäin tai muutaman vuoden sisään) ja sitten palannut takaisin. Että miten se on vaikuttanut ihmissuhteisiin ja itseen?
Minulla meni joitakin kuukausia punnitsemiseen. No, tosiasiassa en ollut nähnyt todellista totuuden siementä lestaadiolaisessa opissa vuosiin, vaan koin sen enemmänkin ihmisten rakentamana sääntöoppina, jota noudattamalla muka pääsisi taivaaseen. Hengellisesti ajatellen eroaminen oli siis aika helppoa, tunsin olevani väärässä uskossa Raamatunkin mukaan.
Sitten eräänä kertana ilmoitin vanhemmilleni ja sisaruksilleni, että nyt en enää käy seuroissa. Vastaanotto oli sitä mitä saattoi odottaa. Sukulaiset ja kaverit ottivat etäisyyttä, eivät kaikki. Mutta siihen olin varautunut. Olin hankkinut hyviä ja luotettavia kavereita yhteisön ulkopuolelta, joihin voin heikkona hetkenä tukeutua.
En ruvennut elämään huonoa elämää, vaan elin jotakuinkin kuin ennenkin. Nyt ei vaan olleet keksityt synnit painamassa omaatuntoa.
Uskoani en kokenut siis kieltäneeni, vaan koen, että ne jotka jäivät, elävät väärässä uskossa.
Lähteminen oli ehdottomasti elämäni paras päätös. Kannattaa miettiä ja suunnitella huolella. Tärkeintä on se, että on ihmisiä, joihin tukeutua lähdön jälkeenkin. Vaikka sitten ammattiauttajia.
Nyt vuosien jälkeen elän onnellista ja vapaata elämää, enkä koe kenenkään voivan määräillä omasta tai perheeni elämästä. Ahdistus on poissa. Kaipuuta takaisin ei todellakaan ole ollut, kertaakaan. Nyt joku haluaisi kirjoittaa, miksi sitten tällä palstalla olen. Vastaan, että ei kai se ainut edellytys ole tulla tälle palstalle :p
Toivotan voimia kaikille samaa ratkaisua miettiville. Hoitakaa asia, jos siihen päädytte, hyvin ja huolella ja eläkää siististi. Tehkää elämästänne onnelliset, olkaa hyviä niille todellisille lähimmäisille, jotka arvostavat teitä sellaisina kun olette. Hyviä lähimmäisiä tarvitaan aina.
Kun minä jätin liikkeen, ihan silloin alussa sisaruksillani ja joillakin ystävillä oli paniikinomainen tarve käännyttää minut. Sain ahdistuneita tekstiviestejä ja puhelinsoittoja. Mutta sen jälkeen kun se loppui, noin puolen vuoden kuluttua, kaikki ovat olleet aika hiljaa uskon asioista. Minkäänlaista aitoa keskustelua ilman käännytystä niistä asioista ei ole voinut käydä.
Muta yhä oudommalta on alkanut tuntua, nyt kun olen alkannut muistelemaan, ettemme jutelleet oikeastaan koskaan uskomisen asioista sisarusten kesken silloinkaan kun vielä kävin seuroissa. Minusta tuntuuu että välttelimme semmoista omakohtaista uskon asioiden pohtimista.
En ole hetkeäkään katunut että jätin vl liikkeen. Elän nyt juuri sellaisena kuin koen olevani, teeskentelemättä mitään kenellekään.
Henkilökohtaisesti ei ole oikeastaan tapana puhellakkaan, siis uskomisesta. Se on ollut monien kokemus. Ain apuhutaan vaan mitä "emmehän me halua"
http://freepathways.wordpress.com/2010/03/29/omakohtainen-usko-tabu/
Ei hirveesti kerennyt kun erottus tuli yllättäen
Minä en ole ajatellut jättää uskoa vaik meillä on ollu jo vuosia ehkäisy käytössä, Seuroissa käydään muutaman kerran vuodessa. Ajatellaan asioista eritavalla. Mutta silti tuntuu todella vaikealta sanoutua julkisesti irti. Ollaan siitä kyllä vähän puhuttu... mutta se olis niin iso juttu lähisukulaisille...
Ajattele näin, sinä et voi elää miellyttääksesi vain jonkun muun uskon käsityksiä. On selvää, että lähisukulaisesi uskovat vl-oppiin ja vain sen sääntöjen noudattaminen vie taivaaseen.
Sinä, et usko siihen vl-oppiin, silloin toimit vastoin Jumalan tahtoa ja valehtelelet lähimmäisilles ja itsellesii kun toimit valheellisesti, tämä on sitä ihan oikeaa syntiä.
Sinun pitää uskoa niinkuin sydämessäsi tunnet, ja tehdä niinkuin sydämesi ohjaa. On väärin kumarrella vääriä jumalia jos sydän sanoo toisin. Älä luovu uskostasi mutta irtisanoudu väärästä opista, niin Raamattukin neuvoo kaikki henget tulee kotella sillä osa on väärää.
ala-asteen lopussa rupesin miettimään mitä uskon oikeasti ja yläasteen alussa jätin uskon. silloisen parhaan kaverin menetin koska meilla ei kuulemma,ollut enään "mitään yhteistä". en todellakaan tiennyt etta ystävyytemme perustuu uskoon. ja tietenkin kunnioituksen vanhemmissa ihmisissä, omissa vanhemmissa, sisaruksissa ja useissa kavereissa. mutta paljon olen saanut uusia ja olen vasta kolme vuotta ollut ei vl. kyllä jumalaan voi uskoa samalla kun kantaa korvakoruja korvissa tai lenkkeilee kuunnellen nickelbackia :)
Uskonnosta riippuvainen on ihan samassa jamassa kuin päihteiden käyttäjä. Päihteiden käyttäjä luulee että ne parhaat kaverit on siellä heidän joukossaan. Kun lopettaa päihteiden käytön, niin hupsheijaa näitä ihan oikeita kavereita ei näykkään enään missää tai kun heille sanoo, kiitos ei, niin kaveruus loppuu siihen.
Aina löytyy uusia ystäviä ja heitä on paljon joiden kanssa kokemuksia voi jakaa!
Siis te ette tunnu tajuavan ollenkaan mistä Kristinuskossa on kyse !?
ei siinä olla jonkun porukan jäåsen, vaan kun uudestisynnytään Jumalan Hengestä, silloin tullaan kristusruumiin jäseneksi.
sitten liitytään ajallisiin seurakuntiin, joissa on saman syntymän kautta Jumalan lapseuteen tulleita.
ei luterilaisuus mitään uskovaisuutta ole. s e on pelkkä rituaali jossa toinen sokea taputtaa toista selkään ja sitten ollaan oikeassa kun meitä on paljon.
la lestadiolaisuus luulee omaavansa taivaan valtakunnan avaimet !?
katin kontit, niitä ei omista kukaan eikä mikään joukko. mutta raamatullisella seurakunnalla on tiettyjä avaimia joilla suljetaanja avataan, mutta niitä ei käytetä siten kuin lestadiukset käyttävät. ei sitten taatusti.
Liikkeen jättäminen on hetkellinen stressitila. Sen jälkeen elämä hyvin usein on erittäin paljon onnellisempaa, kuin mitä seuroissa on peloteltu. Ja itsestähän se paljon on kiinni.
Ja tärkeä asia, mikä pitää siis muistaa, että kyse ei ole uskon kieltämisestä, vaan liikkeen jättämisestä.
Tärkeä oivallus!
"pitää siis muistaa, että kyse ei ole uskon kieltämisestä, vaan liikkeen jättämisestä."
Ja lisäksi sellaisen liikkeen johon ei itse ole omasta halustaan koskaan liittynyt, vana vanhemmat ovat vaan kasvattaneet minut siihen kiinni, kun sattuivat itse olemaan vl:iä.
Minä olen erillinen yksilö ja voin ratkaista elämäni tärkeät asiat myös toisin kuin vanhemmat ovat tehneet. Tärkeintä on kuunnella omaa sisintään.