kuulin mun vanhimmalta sisarelta että mun isällä olis alkoholismi. Aluks järkytyin kun kuulin, mul eioo koskaan kerrottu mittään tollasta, tiesin että suvussa on alkoholismia. Myös isän perheessä oli alkoholismia, mun tädillä oli alkoholi ongelma sama mun mammalla ja pappalla. En tiedä uskallanko kysyä isältäni onko väite totta vai ei, sillä minua pelottaa.. Olen kysynyt puolikkaalta isoveljeltäni onko hän tietoinen asiasta, mutta ei ollut. Minua pelottaa että alkoholismi siirtyy myös minulle vanhemmalla iällä :(
Isällä alkoholismi
exnalkoholistintytär
12130
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tartu pulloon vaan.
Ei alkoholismi keneenkään "siirry". Kyllä se täytyy itse kehittää. Toisilla on siihen paremmat synnynnäiset edellytykset kuin toisilla.
Älä kehitä sitä itseesi, jos et halua sellaiseksi.
Sun faijas taitaa olla raittiina, kun et ole huomannut hänen alkoholismiaan.
Isäsi voi olla helpottunut jos puhut hänelle huolesi tästä asiasta.
"..kuulin mun vanhimmalta sisarelta että mun isällä olis alkoholismi."
Älä usko kuulopuheisiin ja toisten arvioihin.
Jos isälläsi olisi todellinen vahva alkoholismi, takuuvarmasti olisit tiennyt siitä itsekin omina havaintoina.
Lapsuudentuttu, aikamies noin 50-vee, ottaa kaljaa vain pari kertaa vuodessa, ja silloinkin yhden päivän, ja vaimonsa on julistanut sukulaisille ja tuttaville hänet alkoholistiksi.
Alkoholismi on ei ole mikään tarttuva tauti, vaan se kehitetään juomalla, joten itse päätät, mitä kurkkuusi kaadat.
Alkoholisti voi olla vaikka joisi kerran vuodessa, kun ei ole kontrollia alkoholin suhteen esim. kun harvoin juo mutta aina menee liiotteluksi, ei pysty lopettamaan ts. ei hallitse alkoholin käyttöään.
Tunnen monta alkoholistia jotka käyvät töissä ja ovat pappeja, lääkäreitä, opettajia jne.
Isälläni myös a.holismi. Viime vuosina mennyt pahemmaksi. Olen jo aikuinen mies, mutta tekee pahaa katsoa sivusta kun hän dokaa elämäänsä pilalle. Olen yrittänyt puhua ja vaikka mitä mutta ei hän lopeta. Homma on alkanut mennä niin pahaksi että on töistä poissa oloa, valehtelua ym. ym. Tämä on aivan hirveän surkeaa. Isäni oli ennen kunnon mies. Nykyään hänen luonteensakin on alkanut muuttua. Viina muovannut aivoja.. Pelkään että menetän isäni kokonaan ennen aikojaan..
Tiedän tunteen. On raivostuttavaa katsoa vierestä, miten aikuinen mies heittää elämänsä hukkaan. Jos vaan olisi jotain, millä voisi toista auttaa niin tekisin kyllä sen. On kuluttavaa joutua jatkuvasti huolehtimaan toisesta... varsinkin kun alkkiksilla lähtee se kontrolli niin täysin juodessa, aina saa miettiä millon toinen vihdoin juo liikaa ja itsensä hengiltä. Itse olen vasta aikuisena tajunnut, miten vakava tilanne on.
Lukemattomat kerrat on saannut kuulla ne raittius lupaukset ja lukemattomat kerrat on saannut pettyä. Tuntuu että olisi paras vain koittaa olla välittämättä, muttei se onnistu. Se on kumma homma kun henkilö haluaisi lopettaa, muttei omat voimavarat riitä, siltikkään ei haeta apua, eikä apua oteta vastaan.
On olemassa jotain, millä voit auttaa läheistäsi, jonka juomisesta kärsit. Se tosin vaatii sinulta tekemistä, pelkkä puhe ei riitä. Päätä siis, oletko tosissasi, kun kirjoitat olevasi valmis auttamaan. Haet itsellesi apua, alkoholisti näet sairastuttaa juomisellaan läheisensä. Joudut siis pistämään itsesi alttiiksi perhe-elämän muutoksille. Muutokset pelottavat. Onko turvallisempaa kärsiä totuttuun tapaan kuin hakea muutosta?
Apua saat ainakin Al-Anon yteisöstä. Googlesta löydät tiedot heidän kokoontumisajoistaan ja osoitteista. A-klinikaltakin voisit kysyä.
Niinhän se on. Vaikka kuinka yrittäisi itsensä kovettaa toisesta huolehtimista vastaan, niin ei se taida olla mahdollista. Joka kerta se sama huoli ja pelko pääsee mieleen, kun toinen on taas kerran juonut itseltään lähes tajunnan pois. Ja toihan siinä pahinta on, kun ei edes voi apua hakea. Jotenkin tuntuu vielä pahemmalta, että eikö edes läheisten vuoksi voisi hankkia jotain oikeaa apua ongelmaan... Luulisi aikuisen ihmisen vuosien kuluessa tajuavan, että omat resurssit eivät yksinkertaisesti riitä voittamaan riippuvuutta. Jos riittäisi, ei takana olisi vuosien edestä petettyjä lupauksia ja teini-ikäisen tyttären löytämiä piilopulloja.
Alkoholismi on synnynnäinen ja parantumaton sairaus.
Siihen auttaa usko korkeimpaan voimaan, jumalaan. Sekä käynti kerholla toipumassa, koko loppuikänsä, päivä kerrallaan.
Mikä parasta, kerholta onkin sitten erikiva lähteä kokouksen jälkeen virkistävälle ohrapirtelölle, esson paariin, samanhenkisessä kerholais-seurassa!
http://www.youtube.com/watch?v=RdEZLfueE5k
http://m.youtube.com/index?desktop_uri=/&gl=US#/watch?v=6nE8hYZzimM