kuinka tyhmä oikeastaan olin piinatessani itseäni maailman murheilla, kuinka aina mietin kuinka väärin maailman asiat ovat, kuinka mikään ei muutu paremmaksi vaan pahanee vain vuosi vuodelta. Olen filosofoinut itseni nurkkaan niin monessa asiassa että niitä ei voi enää korjata, mutta ei se mitään. En usko edelleenkään parempaan, enkä usko että elämällä on mitään sen suurempaa merkitystä muuta kuin. Elää.
Muistan kuinka minulla lapsena oli yöpaita jossa luki Life is what you make it.... En tiedä milloin oikein lakkasin uskomasta siihen, mutta se on totta. Pitää olla terveesti itsekäs, unohtaa että maailma on mitä on ja keskittyä itseensä. Hakea sitä hyvää elämän pienistä asioista.
Turha murhetia asioita joille ei vain yksinkertaisesti voi mitään, ei tämä maailma tästä tämän kummemmaksi muutu. Ja jos joku nyt sanoo että No ei kai jos kaikki alattelisivat noin! Se kaikki on juuri se mitä muutos vaatisi, mutta näin tuskin tulee tapahtumaan. Ja sinänsä minä ajattelin juuri niin, että jos ihmiset saataisiin ajattelemaan niin maailma paranisi, minä olen käynyt siellä, haave maailmassa, ajatuksissa paremmassa. Ja mitä jäi käteen? Ei tehnyt elää mieli nousta sänkystä koska maailma on paska paikka eikä tule siitä ikinä paranemaan.
Nyt totean vain että, mitä sitten? Tämä on minun elämäni, yksi ja ainut, voin joko viettää sen murehtien ja tuhoten itseni tai voin sulkea silmäni ja elää, mutta se ei tarkoita sitä ettenkö välittäisi. Hyväksyn vain sen miten asiat ovat.
Epäonnistuminen on aina vaihtoehto...
Muistan kuinka minulla lapsena oli yöpaita jossa luki Life is what you make it.... En tiedä milloin oikein lakkasin uskomasta siihen, mutta se on totta. Pitää olla terveesti itsekäs, unohtaa että maailma on mitä on ja keskittyä itseensä. Hakea sitä hyvää elämän pienistä asioista.
Turha murhetia asioita joille ei vain yksinkertaisesti voi mitään, ei tämä maailma tästä tämän kummemmaksi muutu. Ja jos joku nyt sanoo että No ei kai jos kaikki alattelisivat noin! Se kaikki on juuri se mitä muutos vaatisi, mutta näin tuskin tulee tapahtumaan. Ja sinänsä minä ajattelin juuri niin, että jos ihmiset saataisiin ajattelemaan niin maailma paranisi, minä olen käynyt siellä, haave maailmassa, ajatuksissa paremmassa. Ja mitä jäi käteen? Ei tehnyt elää mieli nousta sänkystä koska maailma on paska paikka eikä tule siitä ikinä paranemaan.
Nyt totean vain että, mitä sitten? Tämä on minun elämäni, yksi ja ainut, voin joko viettää sen murehtien ja tuhoten itseni tai voin sulkea silmäni ja elää, mutta se ei tarkoita sitä ettenkö välittäisi. Hyväksyn vain sen miten asiat ovat.
Epäonnistuminen on aina vaihtoehto...
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.