Mistä tuo johtuisi, että oma mieleni saattaa aivan yllättäen, kuten vaikka kesken ruoanlaiton, kaivaa jostain mielensopukoista hyvinkin vanhoja negatiivisia asioita, joita olen esimerkiksi harmitellut jälkikäteen? Yleensä tilanteet, jotka puskevat mieleen, ovat jotain, missä olisin toivonut ilmaisseeni itseni eri tavalla, kuten kysynyt, sanonut mielipiteeni yms. Kohtuu usein myös ovat jotain mokia joita olen tehnyt.
En tiedä miksi ne puskevat aivan yllättäen pinnalle. Samalla alitajunnassa alkaa tulemaan ahdistunut olo, tai jotenkin negatiivinen olo, ja pian saattaa olo olla yleisestikin ottaen negatiivinen, ahdistava.
Jos huomaan tälläistä tapahtuvan, niin yleensä pystyn heti pysäyttämään prosessin. "Ei mun tarvitse hävetä tuota" yms, ja en jää miettimään asiaa enempää. Toisinaan kuitenkin asia jää pidemmäksikin aikaa pyörimään mieleen, ja joudun useampaan otteeseen toteamaan itselleni, että turha ajatella tuota, mennyt on mennyttä, en voi muuttaa tuota jne.
Jokseenkin ärsyttävää tuo, että mieli kaivaa vanhoja mokia, aivan kuin varta vasten haluaisi mun tuntevan pahaa oloa. Tavallaan myös huvittavaa, että miksi alitajunta haluaa itselleni luoda syyllisen olon? Ja huvittavaa, että yleensä ottaen olen positiivinen ihminen, uskon parempaan tulevaisuuteen.
En ole masentunut, mutta jonkin verran pakko-oireita (tarkistelu) on. Voiko pakko-oireilu aiheuttaa tälläistä? Ei ole lääkityksiä.
En tiedä miksi ne puskevat aivan yllättäen pinnalle. Samalla alitajunnassa alkaa tulemaan ahdistunut olo, tai jotenkin negatiivinen olo, ja pian saattaa olo olla yleisestikin ottaen negatiivinen, ahdistava.
Jos huomaan tälläistä tapahtuvan, niin yleensä pystyn heti pysäyttämään prosessin. "Ei mun tarvitse hävetä tuota" yms, ja en jää miettimään asiaa enempää. Toisinaan kuitenkin asia jää pidemmäksikin aikaa pyörimään mieleen, ja joudun useampaan otteeseen toteamaan itselleni, että turha ajatella tuota, mennyt on mennyttä, en voi muuttaa tuota jne.
Jokseenkin ärsyttävää tuo, että mieli kaivaa vanhoja mokia, aivan kuin varta vasten haluaisi mun tuntevan pahaa oloa. Tavallaan myös huvittavaa, että miksi alitajunta haluaa itselleni luoda syyllisen olon? Ja huvittavaa, että yleensä ottaen olen positiivinen ihminen, uskon parempaan tulevaisuuteen.
En ole masentunut, mutta jonkin verran pakko-oireita (tarkistelu) on. Voiko pakko-oireilu aiheuttaa tälläistä? Ei ole lääkityksiä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Toi oli tuttuu et syyttää kaikesta ittee ku aina jälkeen päin voi todeta että miten olis asiat voinu mennä paremmin, oot hyvillä jäljillä parantumises. Ei vaa kande funtsii mennyttä et miten se olis menny paremmin. Vai toistuuko kenties samat virheet vieläkin ? Anna itsellesi anteeksi ansaitsen sen