Pojallamme on selkeästi adhd:n tarkkaivaisuus ynnä muita oireita ja se on aiheuttanut ongelmia koko peruskoulun ajan. Lisäksi sosiaalisisa suhteissa ongelmia, niin että kaveripiiri on aika suppea.
Ongelma on pahentunut, kun poika on nyt 17 vuotiaana alkanut tutkimaan aihetta netistä. Jotenkin tuntuu,että maailamakirjat ovat menneet sekaisin ja poika "uskoon tulleen" varmuudella kertoo, että hänellä on adhd ja siksi elämä on sekaisin, eikä mikään luista.
Jotenkin tuntuu, että tämän, ikäänkuin "uuden identiteetin" varjolla asiat ovat entisestään menneet sekaisin eikä hän välitä edes yrittää sellaista mikä ei ole "kivaa" ja suosilla luistaa sellaisesta, mikä vaatisi tylsän tuntuista ponnistelua. Koulunkäyntiä ei viitsi edes harkita ja lupaava urheilu-ura jäi sivuun, koska havahtui, että eihän ahdh-henkilö voi kestää mitään tylsää puurtamista, mitä huippu-urheilussa vaadittaisiin usean vuoden ajan. Siihen saakka jaksoi harjoitella melko kovaa, jolloin vain tiedosti, että on keskittymisvaikeuksia tylsissä asioissa, kuten koulunkäynnissä. Mutta tämän oivalluksensa jälkeen tuli totaalinen periksianto tylsien asioiden suhteen. Hän myös vetoo adhd:n jos jotakin ponnistelua vaativaa ehdottaa. Itse toivoo nyt saavansa lääkitystä adhd:n, tosin tämä ei tarkoita sitä, että hän suunnittelisi esim. kouluun palaamista, vaan että olisi skarpimpi tekemään kivoja asioita.
Lääkeiden suhteen olen kuitenkin epäilevä: monia ikäviä haittavaikutuksia näyttänee kertomusten perusteella ilmenneen.
Ongelma on pahentunut, kun poika on nyt 17 vuotiaana alkanut tutkimaan aihetta netistä. Jotenkin tuntuu,että maailamakirjat ovat menneet sekaisin ja poika "uskoon tulleen" varmuudella kertoo, että hänellä on adhd ja siksi elämä on sekaisin, eikä mikään luista.
Jotenkin tuntuu, että tämän, ikäänkuin "uuden identiteetin" varjolla asiat ovat entisestään menneet sekaisin eikä hän välitä edes yrittää sellaista mikä ei ole "kivaa" ja suosilla luistaa sellaisesta, mikä vaatisi tylsän tuntuista ponnistelua. Koulunkäyntiä ei viitsi edes harkita ja lupaava urheilu-ura jäi sivuun, koska havahtui, että eihän ahdh-henkilö voi kestää mitään tylsää puurtamista, mitä huippu-urheilussa vaadittaisiin usean vuoden ajan. Siihen saakka jaksoi harjoitella melko kovaa, jolloin vain tiedosti, että on keskittymisvaikeuksia tylsissä asioissa, kuten koulunkäynnissä. Mutta tämän oivalluksensa jälkeen tuli totaalinen periksianto tylsien asioiden suhteen. Hän myös vetoo adhd:n jos jotakin ponnistelua vaativaa ehdottaa. Itse toivoo nyt saavansa lääkitystä adhd:n, tosin tämä ei tarkoita sitä, että hän suunnittelisi esim. kouluun palaamista, vaan että olisi skarpimpi tekemään kivoja asioita.
Lääkeiden suhteen olen kuitenkin epäilevä: monia ikäviä haittavaikutuksia näyttänee kertomusten perusteella ilmenneen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Onko hänellä lääkitystä? Minä itse olen jo 29v. ja otan Cpnsertan joka päivä. Minulla ei vielä ole lapsia. Pitää muistaa, ettei 17- vuotias ole enää ekaluokkalainen.
Onko hänellä milloin diagnosoitu kys.häiriö?
Valitettavasti olen törmännyt useamman kerran tähän, että keksitään ADHD, juututaan siihen ja luetaan kaikki aika vain jotain neurologisia kirjoja ilman, että edes yritetään hakea omatoimista tai ulkopuolista kuntoutusta tai mitenkään selvitä elämässä sen enempään.
Kuuntele poikaasi!
Kun diagnosoin sairauteni, olin narkannut 12 vuotta.
Minua sanottiin hulluksi!!! Vasta kun sain tyroksiinin lopetin narkkaamisen
seinään loppui hullu puheet. Antanut puhtaita näytteitä nyt 1,5 vuotta.
Lääkäreistä ei ole tässä yhteiskunnassa nykyään mihinkään,
50-luvulla lääkäri oli jumala ja olisi mielellään vieläkin.
Onneksi on netti.Toisin kuin luulet, ei poikasi kaipaa epäilyäsi vaan
tukeasi poika lääkäriin tukimuksiin niin loppuu se arpominen!
Pojallasi voi toki ollakin adhd,muttei siihen joka kohdassa voi vedota. Itselläni säännöllinen fyysinen rasitus auttaa auttaa ylivilkkauteen. Esim.lumien luominen saattaa ulkopuolisesta mun tekemänä näyttää melko kaoottiselta,mutta kyllä siitä yleensä valmista tulee. Ja hyvä fiilis jälkikäteen.
Tutkimuksiin ja kuntoutukseen,lääkkeet jos tarvitsee.
Niin niin. Minä olen pannut "läskiksi" koko elämän.