Avopuolisollani on alkanut olemaan masennusta ja hän tunnistaa sen itsekin. Olemme keskustelleet asioista... Hän ei tiedä omaa paikkaansa ja merkitystä tässä elämässä, hän vihaa vanhempiaan ja sisaruksiaan, raha asiat ovat myös hänelle kovapaikka. Hän tietää sen että minä en voi hoitaa häntä, mutta kaiken tukeni voin antaa hänelle. Olen yrittänyt ehottaa että meinisimme keskustelemaan jonkun ihmisen kanssa joka osaa auttaa. Hän ei usko niihin eli ei ole valmis lähtemään mihinkään. Minusta tuntuu ettei hänelle kelpaa mikään mitä yritän, kun pyydän häntä tekemään jotain hän vaan makaa ja sitten kun olen tehnyt jo tämän pyytämäni homman hän kysyy että tarvitsetko apua tai teenkö nyt sen homman. Eli olen umpikujassa jos en tee ja hän ei tee sitä häntä alkaa masentaa...jos sitten taas teen sen hänen puolestaan masentaa sekin. Miksi toinen ihminen käyttäytyy tällä tavoin? Hän tietää että en voi olla hänen terapeuttinsa, mutta silti hän ei hae apua vaikka tuon kaiken nokan eteen. Pitäisikö minun vain odottaa että itse turhaudun niin että en enää jaksa? Kuinka pitkään hän jaksaa taistella vastaan? Mikä neuvoksi? Onko kokemuksia? Tätä kierrettä on jatkunut jo pitkään n. 1 vuosi. Olen miettinyt jopa vaihtoehtoa heittäytyä itse sairaaksi jotta saisin hänet tulemaan ammattiavun luo...
masentunut avopuoliso
hukassa
1278
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tiedän tilanteesi..itse olen käynyt kyseisen asian läpi kahdesti oman avopuolisoni kanssa. Itse olen tullut siihen lopputulokseen että puhuminen auttaa aina ja kysely asioista esim.että miksi vihaat sisaruksiasi ym. ja sille asialle ei vaan voi mitään jos toinen ei usko ammattiauttajiin...masennus on sellainen sairaus joka ei katoa viikossa tai edes puolessa vuodessa, sen paranemiseen voi mennä montakin vuotta vaikka kävisikin psykiatrin juttusilla säännöllisesti. Toisen sairaus vaatii pitkää pinnaa ja taitoa keskustella asiasta viikosta toiseen ja yrittää löytää toiselle niitä iloisia asioita elämää ja se jos kumppanisi vain makaa eikä tee mitään niin se on vain niin kun ihminen on aivan loppu niin ei sitä enään kiinnosta tehdä mitään vaikka haluaisikin. Eli jos oikeasti välittää toisesta niin silloin jaksaa ymmärtää ja tukea, ja vatvoa kyseisestä aiheesta lähes tulkoon loputtomiin..kyllä se siletä sängynpohjalta aikanaan nousee..jos vain jaksat pysyä hänen rinnallaan..sit voi asiat ollakin jo huonosti jos heität hanskat tiskiin...