Olen vajaa parikymppinen opiskelijatyttö, jota lapsikuume on vaivannut alituisesti jo parin kolmen vuoden ajan. Koen itseni tarpeeksi kypsäksi henkisesti, vaikka olenkin vielä suhteellisen nuori. Tiedän myös, miten asiaa jarruttaa yleinen ajatus siitä, että pitäisi olla ammatti ja työpaikka ennen perheen perustamista, mutta itse en koe sitä välttämättömäksi. Olen elänyt oman lapsuuteni työttömän yksinhuoltajaäidin kasvattamana ja tiedän siis kokemuksesta, millaisessa köyhyydessä minä ja lapseni joutuisimme mahdollisesti elämään. En ole kuitenkaan koskaan kokenut lapsuuttani kurjaksi. En myöskään tahdo saada lapsia vasta kolmekymppisenä. Kunnon ammattiin (jollainen minulla siis on tunnollisena opiskelijana mielessä) valmistuminen kun saattaa kestää niinkin kauan, että perhe perustetaan vasta lähemmäs keski-ikäisenä tai sitten se jää kokonaan perustamatta. Uskon kuitenkin pystyväni opiskelemaan lapsen kanssakin sitten, kun lapsi olisi sopivan ikäinen esim. päivähoitoon. Ja jos en jostain syystä pystyisi tai haluaisi, minulla on kuitenkin kirjoittamisharrastukseni, josta myös haaveilen itselleni ammattia tulevaisuudessa. Tahtoisin vain kuunnella itseäni ja omia tarpeitani, enkä elää yhteiskunnan toivomusten mukaan.
Haluni tulla raskaaksi on aito eikä hetkessä ohimenevä, ja ymmärrän lapsen mukana tulevan vastuun täysin. Sosiaalisissa taidoissani on kuitenkin parantamisen varaa, eikä minulla ole edes seurustelukumppania tai miespuolista ystävää, joka suostuisi "antamaan" minulle lapsen. En siis halua miestä elämään rinnallani, vain oman lapsen. Olen ollut tätä mieltä jo teini-iän alusta asti, enkä usko mielipiteeni muuttuvan. Tähän siis kaipaan neuvoja teiltä: Miten voisin saada lapsen? Keinohedelmöitykseen rahani eivät tulisi ainakaan riittämään ennen kuin olisin hyvässä työssä, joten onko ainoa mahdollisuuteni kalastella yhden yön suhteita siinä toivossa, että tulisin raskaaksi? Tähänhän liittyy omat riskinsä...
Monet varmaan pitävät minua liian nuorena ja epäkypsänä lapsen hankkimiseen, kun minulla ei ole vakavaa suhdetta eikä ammattiakaan. Hahmotan kyllä tosielämän realiteetit, mutta haluni saada ja kasvattaa oma lapsi on vain niin käsittämättömän suuri. Tämä ei todellakaan ole hetkellinen nuoruuden haavekuva, sillä lapsikuumeni on tosiaan kestänyt jo useamman vuoden. En siis halua tänne kommentteja siitä että olen liian nuori tai että minun pitäisi hankkia paperit ensin tai etten tiedä millaista on elää yksinhuoltajana, yksinhuoltajan ja vielä työttömän sellaisen lapsena tiedän varsin hyvin millaista se on. Haluan neuvoja, koska tilanteeni ja tuntemukseni ovat oikeasti raastavia. Mikä eteen?
Haluni tulla raskaaksi on aito eikä hetkessä ohimenevä, ja ymmärrän lapsen mukana tulevan vastuun täysin. Sosiaalisissa taidoissani on kuitenkin parantamisen varaa, eikä minulla ole edes seurustelukumppania tai miespuolista ystävää, joka suostuisi "antamaan" minulle lapsen. En siis halua miestä elämään rinnallani, vain oman lapsen. Olen ollut tätä mieltä jo teini-iän alusta asti, enkä usko mielipiteeni muuttuvan. Tähän siis kaipaan neuvoja teiltä: Miten voisin saada lapsen? Keinohedelmöitykseen rahani eivät tulisi ainakaan riittämään ennen kuin olisin hyvässä työssä, joten onko ainoa mahdollisuuteni kalastella yhden yön suhteita siinä toivossa, että tulisin raskaaksi? Tähänhän liittyy omat riskinsä...
Monet varmaan pitävät minua liian nuorena ja epäkypsänä lapsen hankkimiseen, kun minulla ei ole vakavaa suhdetta eikä ammattiakaan. Hahmotan kyllä tosielämän realiteetit, mutta haluni saada ja kasvattaa oma lapsi on vain niin käsittämättömän suuri. Tämä ei todellakaan ole hetkellinen nuoruuden haavekuva, sillä lapsikuumeni on tosiaan kestänyt jo useamman vuoden. En siis halua tänne kommentteja siitä että olen liian nuori tai että minun pitäisi hankkia paperit ensin tai etten tiedä millaista on elää yksinhuoltajana, yksinhuoltajan ja vielä työttömän sellaisen lapsena tiedän varsin hyvin millaista se on. Haluan neuvoja, koska tilanteeni ja tuntemukseni ovat oikeasti raastavia. Mikä eteen?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sanoisin,että etsit itsellesi hyvän miehen näin aluksi! Jonka kanssa voit tulevaisuudess perheen perustaaa :) Lasta ei hankita noin vain ja olisi siinä hyvä,kun olisi oma mies rinnalla tukemassa huonoina ja hyvin päivinä. Yhdenillan jutuista ei koskaan tiedä mitä niistä seuraa,mutta luulen, ettei aina hyvää. Kokemusta ei itselläni yhdenillan jutuista ole.
Itse tulin lähes 3-kymppisenä raskaaksi ja yhä kaduttaa, etten jättänyt lapsentekoa vielä myöhemmäksi.
Tuossa on naisten yleisin ajattelukukkanen.
Vaihtoehtoina nähdään klinikka ja kapakasta hommattu mies.
Suurin osa miehistä kumminkin ovat ihan kunnollisia eivätkä käy kapakoissa.
Jos mies on ollut tai on pitkässä parisuhteessa niin ei ole tautejakaan.
"Jos mies on ollut tai on pitkässä parisuhteessa niin ei ole tautejakaan." No, esim. herpes ei koskaan parane, sellaisen jos joskus on saanut itselleen niin se sitten on ja pysyy vaikka olisi minkäpituisia parisuhteita....
Todennäköisyyslaskennan alkeita.
Jos joka kolmannella vastaantulijalla on sukupuoliherpes ja joka toisella visvasyyllä niin kuinka monen irtosuhteen jälkeen on lähes varmasti kummatkin.
Noita ei edes luokitella sukupuolitaudeiksi eikä niitä tutkita kun parannuskeinoa ei ole.
Mitäs jos kuitenkin yrittäisit ystävystyä jonkun miespuolisen henkilön kanssa? Välttämättä seurustelemaan ei tarvitse alkaa jos et kerran miestä halua, mutta tarpeeksi läheinen ystävä saattaisi suostua auttamaan sinua vaikka koti-inseminaation avulla. :)
hei! voin toteuttaa vauvatoiveesi, kirjoita minulle, kerron lisää. [email protected]