Keskustan palstalla palataan toistuvasti aiheeseen Anneli Jäätteenmäki. Monet poliittiset intohimoiset tulkintatarpeet tuntuvat kulminoituvan hänessä. Hänen menneet tekemisensä ovat yhä suosittuja ruodinnan aiheita, ja hänen valtava äänimääränsä europarlamenttivaaleissa on kiitollinen pohja pohtia Keskustan tulevaa menestystä.
Näistä puheenvuoroista näkyy kuitenkin aikamoinen tekopyhyys. Keskustelijoilla, jotka eduskuntavaaleissa esiinnostettuun Irak-keskusteluun viitaten yhä syyttävät Jäätteenmäkeä kieroilusta, valehtelusta, yms, tempuista, on yhtenä pontimenaan estää ettei Paavo Lipposesta puhuttaisi niin pahaa kuin minkä asiansa todella tökerösti hoitanut mies ansaitsisi. Niillä taas, jotka uskovat että Jäätteenmäen eurovaalimenestys kertoisi jotain Keskustan kannatuksesta, on tarvetta tulkita tapahtunutta kovin puutteellisesti.
Mitä Lipposeen tulee, hänen henkilönsä ei ilmeisesti siedä kritiikkiä sen enempää omien kuin vieraidenkaan taholta. Hän valloitti SDP:n puheenjohtajuuden vaiheessa, jolloin puolue oli edellisten - yhden epäsuosituksi muuttuneen ja toisen rötöstelyihin liitetyn - johtajiensa jäljiltä niin laaduttomassa kunnossa, että TV-uutisissakin näytettiin puoluekokouksesta kuvaa, jossa Risto Kuisma nukkui sammuneena kokoussalissa. Lipposen johtajuus puoleessa on ollut korostetusti oman tahdon jyräämistä läpi ja vastaväitteiden vaientamista - ja nämä hänen "omat" näkemyksensä kopioitiin alusta alkaen oikeistolta. Kovan linjan talouspolitiikka, EY-jäsenyyden ja NATO:n kannattaminen, jne. Lipposen hallitusten politiikkaan tyytyväisin taho olikin vuorineuvokset, Aatos Erkko ja Kokoomus.
Persoonakohtaiset rasitukset kuitenkin nousivat vuosien mittaan Lipposen pintaan kuin suola vanhassa suolamakkarassa. Lipposen myötä SDP paljastui monelle sen kannattajalle tekopyhäksi tyypilliseksi porvaripuolueeksi, jossa hyväveli-järjestelmä vapautti puoluetoverit rötöstelyvastuistaan ja "sosiaalisempaa" politiikkaa toivoneiden äänestäjien toiveille annettiin palttua. Lopulta Lipposeen on henkilöitynyt puolueen oikeistolinja, ja kuin poiste pitkään öykkäröinnillä hallittun politiikanteon päälle oli sitten Irak-kysymys, jossa jokaisen TV-katsojan silmille heitettiin märkä rätti hörähtelemällä Bushille Valkoisen talon pihamaalla: "Suomen kansa tukee politiikkaanne". Tämä oli monelle SDP:n kannattajalle se viimeinen pisara. Samoin menelle muulle suomalaisille, joista kyselyjen mukaan valtaosa oli Irakiin suunniteltua hyökkäystä vastaan.
Lipponen oli se joka myrkytti SDP:n ja muutti sen monet kannattajat entisiksi kannattajiksi. Irak-kysymystä seurannut vaalitappio ja tätä vaalitappiota seurannut jäätteenmäki-ajojahti täydellistivät Lipposen kujanjuoksun. Kun nyt sanotaan, että jossain kulissien takana Lipponen yhä pitelee "valtaa" käsissään, se on asia, josta ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Jos pitelee, sitä pahempi. Sekä Lipposelle itselleen että SDP:lle ja Keskustalle, ja koko maalle.
Keskustalaiset puolestaan ovat tekopyhiä siinä etteivät myönnä miksi Jäätteenmäki sai tuon historiallisen äänivyörynsä EU-vaaleissa. Hän ei saanut sitä omista ansioistaan, vaan kaikista tekemisistään huolimatta. Hänen äänensä olivat ääniä Lipposta vastaan. Sillä mitään muuta mahdollisuutta ei kansalle tarjottu käsitellä tai kertoa mielipidettään siitä politiikasta, jota Lipposen tökeröt virheet Irak-asianhoidossa merkitsivät. Jos kansaa olisi kuultu muulla tavoin - jos esimerkiksi tiedonvälitys ei olisi suostunut itsesensuuriin, vaan olisi Lipposen suojelun sijasta lähtenyt tutkivan journalismin tielle ja ottanut avoimesti käsiteltäviksi koalitioon liittyvät kipeät kysymykset - asiat olisivat tulleet julkisuudessa puiduiksi, eikä Jäätteenmäki olisi koskaan saanut äänivyöryä. Tämä taitaa kuitenkin olla keskustalaisille vaikeaa myöntää.
Nyt tulevissa vaaleissa saattaa käydä juuri päinvastoin kuin keskustalaiset toiveikkaana kuvittelevat. Kun Anneli Jäätteenmäki on poissa, ihmiset piankin näkevät Keskustan sellaisena kuin se myös Jäätteenmäkeä kohdellessaan oli: puolue, joka petti parhaan edustajansa ja jätti tämän kriittisimmässä paikassa yksin. Kuten EU-vaalien äänimäärä kertoo, kansalaiset ajattelevat Jäätteenmäen olleen oikeassa - mutta mitä kansalaiset ajattelevat Keskustasta, joka ei tukenut Jäätteenmäkeä siinä missä tämä oli oikeassa?
Niinpä Jäätteenmäen lähtö saattaakin heijastua Keskustan kannatuksen romahduksena. Keskusta ei tosiasiassa ansainnut niin hyvää poliitikkoa kuin Jäätteenmäki - ehkäpä Keskusta ansaitseekin vain paikan Lipposen pierujen haistelijana. Keskustan kannattaisi miettiä mitä se nyt tekee: toimiiko Lipposen oikeistolaistaman politiikan kuuliaisena perässähiihtäjänä, vai ottaako jossain vaiheessa ohjat todella käsiinsä ja rakentaa itselleen oman selvän profiilin. Sellaisen profiilin, jolla erottautuu Lipposesta ja tämän NATO-, Bush- ym. oikeistoihailusta.
Se että Vanhasen hallitus kulissien takana näyttää toimivan USA:n sotakoalitiota mielistellen - kuten sisäministeriön harjoittama irakilaispoliisien koulutus miehityshallinnon käyttöön ja Helena Rannan antaminen ohi YK:n suoraan USA:n sotakoalition käyttöön kertovat - ei lupaa hyvää Vanhasen hallitukselle. Ehkä Keskusta menettää etsikkoaikansa ja joutuu kokemaan tulevissa kunnallisvaaleissa murskatappion. Nämä yleispoliittiset näköalat ovat nimittäin niin vahvoja, että ne määräävät myös kunnallisvaaleissa.
Näistä puheenvuoroista näkyy kuitenkin aikamoinen tekopyhyys. Keskustelijoilla, jotka eduskuntavaaleissa esiinnostettuun Irak-keskusteluun viitaten yhä syyttävät Jäätteenmäkeä kieroilusta, valehtelusta, yms, tempuista, on yhtenä pontimenaan estää ettei Paavo Lipposesta puhuttaisi niin pahaa kuin minkä asiansa todella tökerösti hoitanut mies ansaitsisi. Niillä taas, jotka uskovat että Jäätteenmäen eurovaalimenestys kertoisi jotain Keskustan kannatuksesta, on tarvetta tulkita tapahtunutta kovin puutteellisesti.
Mitä Lipposeen tulee, hänen henkilönsä ei ilmeisesti siedä kritiikkiä sen enempää omien kuin vieraidenkaan taholta. Hän valloitti SDP:n puheenjohtajuuden vaiheessa, jolloin puolue oli edellisten - yhden epäsuosituksi muuttuneen ja toisen rötöstelyihin liitetyn - johtajiensa jäljiltä niin laaduttomassa kunnossa, että TV-uutisissakin näytettiin puoluekokouksesta kuvaa, jossa Risto Kuisma nukkui sammuneena kokoussalissa. Lipposen johtajuus puoleessa on ollut korostetusti oman tahdon jyräämistä läpi ja vastaväitteiden vaientamista - ja nämä hänen "omat" näkemyksensä kopioitiin alusta alkaen oikeistolta. Kovan linjan talouspolitiikka, EY-jäsenyyden ja NATO:n kannattaminen, jne. Lipposen hallitusten politiikkaan tyytyväisin taho olikin vuorineuvokset, Aatos Erkko ja Kokoomus.
Persoonakohtaiset rasitukset kuitenkin nousivat vuosien mittaan Lipposen pintaan kuin suola vanhassa suolamakkarassa. Lipposen myötä SDP paljastui monelle sen kannattajalle tekopyhäksi tyypilliseksi porvaripuolueeksi, jossa hyväveli-järjestelmä vapautti puoluetoverit rötöstelyvastuistaan ja "sosiaalisempaa" politiikkaa toivoneiden äänestäjien toiveille annettiin palttua. Lopulta Lipposeen on henkilöitynyt puolueen oikeistolinja, ja kuin poiste pitkään öykkäröinnillä hallittun politiikanteon päälle oli sitten Irak-kysymys, jossa jokaisen TV-katsojan silmille heitettiin märkä rätti hörähtelemällä Bushille Valkoisen talon pihamaalla: "Suomen kansa tukee politiikkaanne". Tämä oli monelle SDP:n kannattajalle se viimeinen pisara. Samoin menelle muulle suomalaisille, joista kyselyjen mukaan valtaosa oli Irakiin suunniteltua hyökkäystä vastaan.
Lipponen oli se joka myrkytti SDP:n ja muutti sen monet kannattajat entisiksi kannattajiksi. Irak-kysymystä seurannut vaalitappio ja tätä vaalitappiota seurannut jäätteenmäki-ajojahti täydellistivät Lipposen kujanjuoksun. Kun nyt sanotaan, että jossain kulissien takana Lipponen yhä pitelee "valtaa" käsissään, se on asia, josta ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Jos pitelee, sitä pahempi. Sekä Lipposelle itselleen että SDP:lle ja Keskustalle, ja koko maalle.
Keskustalaiset puolestaan ovat tekopyhiä siinä etteivät myönnä miksi Jäätteenmäki sai tuon historiallisen äänivyörynsä EU-vaaleissa. Hän ei saanut sitä omista ansioistaan, vaan kaikista tekemisistään huolimatta. Hänen äänensä olivat ääniä Lipposta vastaan. Sillä mitään muuta mahdollisuutta ei kansalle tarjottu käsitellä tai kertoa mielipidettään siitä politiikasta, jota Lipposen tökeröt virheet Irak-asianhoidossa merkitsivät. Jos kansaa olisi kuultu muulla tavoin - jos esimerkiksi tiedonvälitys ei olisi suostunut itsesensuuriin, vaan olisi Lipposen suojelun sijasta lähtenyt tutkivan journalismin tielle ja ottanut avoimesti käsiteltäviksi koalitioon liittyvät kipeät kysymykset - asiat olisivat tulleet julkisuudessa puiduiksi, eikä Jäätteenmäki olisi koskaan saanut äänivyöryä. Tämä taitaa kuitenkin olla keskustalaisille vaikeaa myöntää.
Nyt tulevissa vaaleissa saattaa käydä juuri päinvastoin kuin keskustalaiset toiveikkaana kuvittelevat. Kun Anneli Jäätteenmäki on poissa, ihmiset piankin näkevät Keskustan sellaisena kuin se myös Jäätteenmäkeä kohdellessaan oli: puolue, joka petti parhaan edustajansa ja jätti tämän kriittisimmässä paikassa yksin. Kuten EU-vaalien äänimäärä kertoo, kansalaiset ajattelevat Jäätteenmäen olleen oikeassa - mutta mitä kansalaiset ajattelevat Keskustasta, joka ei tukenut Jäätteenmäkeä siinä missä tämä oli oikeassa?
Niinpä Jäätteenmäen lähtö saattaakin heijastua Keskustan kannatuksen romahduksena. Keskusta ei tosiasiassa ansainnut niin hyvää poliitikkoa kuin Jäätteenmäki - ehkäpä Keskusta ansaitseekin vain paikan Lipposen pierujen haistelijana. Keskustan kannattaisi miettiä mitä se nyt tekee: toimiiko Lipposen oikeistolaistaman politiikan kuuliaisena perässähiihtäjänä, vai ottaako jossain vaiheessa ohjat todella käsiinsä ja rakentaa itselleen oman selvän profiilin. Sellaisen profiilin, jolla erottautuu Lipposesta ja tämän NATO-, Bush- ym. oikeistoihailusta.
Se että Vanhasen hallitus kulissien takana näyttää toimivan USA:n sotakoalitiota mielistellen - kuten sisäministeriön harjoittama irakilaispoliisien koulutus miehityshallinnon käyttöön ja Helena Rannan antaminen ohi YK:n suoraan USA:n sotakoalition käyttöön kertovat - ei lupaa hyvää Vanhasen hallitukselle. Ehkä Keskusta menettää etsikkoaikansa ja joutuu kokemaan tulevissa kunnallisvaaleissa murskatappion. Nämä yleispoliittiset näköalat ovat nimittäin niin vahvoja, että ne määräävät myös kunnallisvaaleissa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
siteeraus Risto Kuisman kirjasta, Takaisin terve elämä, sivu 18:
"Kärsin toukokuussa tappion SAK:n puheenjohtajavaalissa. Tappio oli katkera. Kesäkuussa kärsin tappion SDP:n puheenjohtajavaalissa. Lappeenrannan puoluekokouksessa 1990 olin puheenjohtajaehdokkaana jonkinmoisena protestina. Purin siinä pettymystäni SAK:n valtakuvioiden aiheuttamaan turhautumiseen ja katkeruuteen".
"Kaksi tappiota kahdessa vaalissa oli esinäytöstä kolmannelle tappiolle. Päivä SDP:n puheenjohtajavaalin jälkeen television pääuutislähetys näytti pitkän pätkän minusta puhumassa SDP:n puoluekokouksessa humalassa mussuttaen. Tämä oli kolmas ja ratkaiseva tappio".
"Olin pohjalla. Siitä kulki suunta vain ylöspäin. Toista vaihtoehtoa ei ollut. Tai toinen vaihtoehto oli olemattomuus, putoaminen pohjan läpi olemattomuuteen, josta ei ole paluuta".
Rehellisen miehen puhetta...
Poikkeuksellisesti laitoin sen tähän jäätteenmäki-avauksen alle, vaikka täällä käsitelläänkin keskustan harjoittamaa politiikkaa.
Lopuksi vielä lipposesta, vaikka sekään ei kuulu tämän palstan "kategoriaan". - Hän nousi takarivin taavina ns. vilttiketjusta eli nelosketjusta SDP:n johtoon, kun ykkösketju, kakkosketju ja kolmosketjukin oli ryssinyt itsensä paitsioon, mutta se onkin jo toinen tarinansa...
palstavinkkejä itselleni ja muille:
Europarlamentti
Sosialidemokraatit
Yleistä politiikasta
Ulkopolitiikka
Vaalit
etc...
Lainaus tekstistäsi:
"Keskustalaiset puolestaan ovat tekopyhiä siinä etteivät myönnä miksi Jäätteenmäki sai tuon historiallisen äänivyörynsä EU-vaaleissa. Hän ei saanut sitä omista ansioistaan, vaan kaikista tekemisistään huolimatta. Hänen äänensä olivat ääniä Lipposta vastaan."
;-D
Tunnut itse olevan Jäätteenmäessä kiinni kuin harakka tervatulla katolla.
Väitit keskustan pettäneen ja hylänneen Jäätteenmäen.
v-03 vaalien jälkeen tasavallan presidentin kanslian(silloin vielä) arvostettu perustuslaki asituntija Manninen väitti julkisesti, että pääministeri Jäätteenmäki on yllyttänyt häntä vuotamaan salaisia asiakirjoja itselleen vaalitaistelun aikana.
Jäätteenmäkeä syytettiin rikollisesta toiminnasta, silla lain mukaan yllytys ja itse teko ovat yhtä vakavia rikoksia.
Tähän väitteeseen kaatui Jäätteenmäen pääministeriys, sillä hän päätti erota, mikä ratkaisu siinä tilanteessa oli ainut ja oikea.
Puolue jäi odottamaan oikeuden päätöstä asiassa, mitäpä muutakaan se olisi voinut tehdä.
Oikeuden päätöksen tietänet. Mannisen valheelliset väitteet olivat katkeran miehen surkea kosto yritys.
...ettei poliittista keskustelua näytä olevan mahdollista käydä asiapohjalta: tarkastelemalla sitä, mitä poliitikot ovat tehneet ja mitä tekemisistä on seurannut, vaan keskustelu viedään aina henkilödramatiikkaan.
Onko keskustan politiikan asiasisältö todella niin köyhää, kuin tämän palstan keskustelu antaisi ymmärtää, että se on pelkkää Lipposen vastustamista? En haluaisi uskoa tuohon, en millään.
Toisaalta on kyllä niinkin, että keskustan puoluejohdon suut menivät täysin tukkoon pulueen omista linjauksista heti hallituksen muodostamisen jälkeen, kun keskusta nyt toteuttaa hallitusohjelmaa yksituumaisesti SDP:n kanssa; ja monen mielestä täysin SDP:n sanelemalla tavalla.
Mutta mitä Jäätteenmäkeen ja Lipposeen tulee, niin eniten minua on siinä suhteessa aina ihmetyttänyt se, että Jäätteenmäki hyökkäsi ennen vaaleja Lipposen kimppuun Irak-kysymyksellä väittäen tämän rikkoneen Suomen ulkopoliittista linjaa, mutta kuitenkin heti vaalien jälkeen pyyteli Lipposta hallituksensa ulkoministeriksi perustellen pyyntöään julkisesti sillä, että Lipponen on ulkoministeriksi kokenein, pätevin ja omaa myös parhaat henkilökohtaiset suhteet kaikkiin ilmansuuntiin.
Minusta tuosa Jäätteenmäen käytöksessä on jotain niin ääretömän ristiriitaista, etten pysty sitä käsittämään lainkaan
sinun toistella näitä läpinäkyviä pseudoargumentteja, joiden ainoa todellinen tarkoitus jää siihen että niillä yritetään peittää näkyviltä Lipposen raadollisuus maansa myyjänä.
Peräänkuulutat tarkasteluja siitä, mitä poliitikot ovat tehneet ja mitä tekemisistä on seurannut, etä hyväksy että keskustelu viedään aina henkilödramatiikkaan. Itse sitten etenet jopa niin pitkälle että sinulle pitäisi selvittää Jäätteenmäen taktiset tai psykologiset motivitkin hänen manitellessaan yrmyLipposta hallitukseensa. Hahhah.
Moiset motiivit ovat yks ja hailee sikäli, että tuskinpa niitä tuollaisissa tilanteissa tietävät itse toimijatkaan. Siis todellisia motiiveja. Ilmoitettaviksi kelvollisista taas voi kelvata millainen vain - laidasta laitaan. Siksi sekin kysymys on triviaali. Luultavasti tuolit ovat tuossa vaiheessa savunneet Lipposen takapuolen alla. Tuskin oli pelkoa niihin jäämisestä.
Ja sitten. Hyvä herra (?). Viime aikojen politiikan ehdottomasti tärkeimpiä kysymyksiä maan ulkosuhteiden tai sisäisen keskustelun kannalta ovat olleet Irak-politiikan sekoilut ja Jäätteenmäen poikkeukselliseen vaalivoittoon päätyneet eurovaalit. Ne ovat eri puolia samasta suuren luokan asiakysymyksestä. Minusta on hyvin ikävää, että keskustelu näistä asioista pyritään tyrehdyttämään siihen, ettei Paavo Lipposesta tässä valtakunnassa saa puhua.
Nettipalstalla ei tarvita sitä sensuuria eikä itsesensuuria, joka asian tiimoilta vallitsee tv-kanavilla ja erkkolaisessa lehdistössä.
... että pyytäessään Lipposta hallituksensa ulkoministeriksi Jäätteenmäki tiesi hyvin, ettei Lipponen siihen suostu. Lipponen hävisi pääministerivaalin. Anneli teki viisaan operaation pyytämällä Lipposta ulkoministeriksi.
Nykyinen ulkoministeri ajaa Keskustan tavotteita. Hän, eikä myöskään presidentti, ole Lipposen lailla kehittämässä unionista liittovaltiota ja sotilasliittoa eikä viemässä meitä Natoon.
Johtopäätöksesi, että yrittäisin viesteilläni peitellä jotain on väärä, täysin oman mielikuvituksesi tuote.
Kun kirjoitan siitä, mitä Jäätteenmäki teki ennen vaaleja ja teki vaalien jälkeen, kirjoitan Jäätteenmäen tekemisistä ja ihmettelen tekojen ristiriitaa. Jos näet tuossa henkilödramatiikkaa, se on omaa mielikuvitustasi.
Ja todella mielikuvituken tasolle menet, kun jauhat "Irak-sekoiluista", koska ainoa sekoilija oli Jäätteenmäki itse.
Ja mitä vaalivoittoon tulee, niin vaalivoittaja oli kokoomus. Jäätteenmäki hävisi ääniä sekä Helsingissä että Pohjanmaalla siihen nähden, mitä hän oli noissa vaalipiireissä saanut ääniä aiemmissa vaaleissa.
... että pyytäessään Lipposta hallituksensa ulkoministeriksi Jäätteenmäki tiesi hyvin, ettei Lipponen siihen suostu. Lipponen hävisi pääministerivaalin. Anneli teki viisaan operaation pyytämällä Lipposta ulkoministeriksi.
--------------
Onpa rehellistä touhua tuollainen, mutta onneksi se ei ole totta. Ja vaikka olisikin, niin miten ihmeessä kukaan voi pyytää ulkoministeriksi henkilöä, jonka ulkopoliittisen toiminnan on vain muutama viikko aiemmin asettanut täysin kyseenalaiseksi.
Onko tämä takinkääntelyn maailmanennätys, Oiva, vai mitä tämä tämmöinen kepuliveivaus on?
Nykyinen ulkoministeri ajaa Keskustan tavotteita. Hän, eikä myöskään presidentti, ole Lipposen lailla kehittämässä unionista liittovaltiota ja sotilasliittoa eikä viemässä meitä Natoon.
------------
Sen sijaan pääministeri puhuu aivan sataprosenttisesti samaa asiaa kuin Lipponen, jos sanomalehtien ulkopoliittisia toimittajia ja heidän arvioitaan on uskominen.
"Näin on" kilvoittelee kiistatta keskustan keskustelusdaittien jankuttajamestaruudesta!
"Ja todella mielikuvituken tasolle menet, kun jauhat "Irak-sekoiluista", koska ainoa sekoilija oli Jäätteenmäki itse", vuodattaa "Näin on" yhdestä viimeisimmästä päästöstään.
Eiköhän nyt ole jo maasta ja maailmalta ollut tarjolla "Näin on" -nimimerkillekin kylliksi faktaa siitä, mistä Irakin-kysymyksessä oli oikeastaan kysymys.
Toistettakoon se vielä kerran: USA:n presidentti George W. Bush esikuntineen, joiden keskeisin ydin on ase- ja öljyteollinen kompleksi kaiken maailman Halliburtoneineen, oli kattavan dokumenttiaineiston mukaan jo aivan Bush Juniorin regimen valtaannousun alkuhetkinä aloittanut suunnittelut uuden ulkopolitiikkansa eli ns. ennaltaehkäisevän iskun turvallisuuspolitiikan pohjalta.
Viimeistään 11.9.2001 WTC-iskun jälkeen Bushin hallinto voimistutti kyseisen - ja huom! kansainvälisen oikeuden vastaisen politiikkansa - täytäntöönpanoa, nyt ns. terrorisminvastaisen sodan varjolla.
Näilläkin saiteilla on lukuisia kertoja jo käyty läpi, miten, minkä vuoksi ja missä järjestyksessä Bushin & Blairin loppusyksystä 2002 kokoama ns. samanhenkisten koalitio sitten 20.3.2003 toteutti laittoman hyökkäyksensä Irakiin.
Suomessa valtamedia, uutterana aisapoikana Kuusamon lahja suomalaiselle journalismille eli Ilta-Sanomien ent. poliittinen toimitsija Pekka Ervasti ja nyk. Suomen Kuvalehden toimituspäällikkö onnistuivat kääntämään toista vuotta huomion laittomasta hyökkäyksestä suvereeniin maahan Suomen eduskuntavaalituloksen pohjalta synnytettyyn Irakgateen.
Varsin perusteeton tosiasioiden valossa on "Näin on" -nimimerkin väite, että "ainoa sekoilija oli Jäätteenmäki itse".
Ervasti ja ennen muuta Erkon media onnistuivat pitkään luomaan hyvin keskeisestä kansianvälisen oikeuden loukkauksesta pelkkää "henkilödramatiikkaa". Siinä heillä oivana apuna on ollut "Näin on" ja hengenheimolaisensa, jotka eivät juuri missään yhteiskunnallisissa kysymyksisää pysty näkemään metsää puilta...
"Ja mitä vaalivoittoon tulee, niin vaalivoittaja oli kokoomus. Jäätteenmäki hävisi ääniä sekä Helsingissä että Pohjanmaalla siihen nähden, mitä hän oli noissa vaalipiireissä saanut ääniä aiemmissa vaaleissa", jatkaa "Näin on".
Suosittelisin kyllä "Näin on" -nimimerkille välillä seuraavaa viisautta: "Tyhmä kun äänensä vaientaa, hän hiljaista viisasta muistuttaa".
Eu-vaalit ovat aivan eri vaalit kuin mitkään muut vaalit. Anneli Jäätteenmäen osalta ei sen enempää minulla kuin "Näin on" -nimimerkilläkään ole kohtuullisa vertailukohtia olemassa. EU-vaaleissa maa on yhtenä vaalipiirinä, Etelä->Pohjanmaalla oli omana intressinään varsin ymmärrettävästi saada läpi Kyösti Virrankoski, EY-vaalien äänestysprosentti oli huomattavasti alhaisempi Helsingissäkin kuin on koskaan ollut esim. eduskunta- ja/tai kunnallisvaaleissa, presidentinvaaleista puhumattakaan.
Hyvä "Näin on"! Monet johtopäätöksesi ovat olleet ja ovat "mielikuvituksesi tuotteita"...
...voita kukaan!
Antoiko pyytämättä?
http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa/arkisto.shtml?2003/05/168029
Tietysti tämä jankkaaminen jo riittäis!
Mutta kun.....?