Että pitikin nähdä erään kuva lehdessä. Oli vielä niin jumalattoman kauniskin, että ihanhan tässä taas masentua meinaa. Ei minulla ole mitään mahdollisuuksia häneen. Ei vaan pärstäkerroin riitä realistisesti ajatellen.
Eikä häntä edes näekään koskaan missään. Olen saanut hieman sellaisen vaikutelman, että hän haluaa olla jonkinlainen wannabe-uraputkiohjus, jonka elämä on pelkkää suorittamista, ja sillä sitten täytetään vapaa-aikakin. Luultavasti hän kuuluu siihen joukkoon ihmisiä, jotka laskelmoivat elämänsä sillä perusteella, että miltä tämä näyttää WC:ssä - anteeksi - CV:ssä, siis urakeskeisiä ihmisiä. Jos joskus sattuisimmekin jossain tapaamaan, niin luultavasti hänen täytyisi kalenterista katsoa, että milloin olisi aikaa nähdä seuraavan kerran, tyyliin: "tuossa parin viikon päästä minulla saattaisi olla puoli tuntia aikaa, mutta se ei vielä ole varmaa". Minä sitten siihen tokaisisin, että: "jos se kerran kalenterista pitää katsoa, niin unohda koko juttu".
Tästä on nyt uhkaavasti tulossa jo toinen kesä putkeen, kun kyseisestä naisesta ei vilaustakaan näy missään. Ja kesä on kuitenkin nimenomaan sitä aikaa, kun itsekin tulee tuolla ihmisten ilmoilla hellepäivinä ja iltaisin chillailtua ja nautittua kesästä ja lämmöstä aina kun vain suinkin mahdollista. Eli teoreettiset mahdollisuudet hänen tapaamiseen ovat ainakin omalta osaltani suurimmillaan. Talvi meneekin sitten enempi neljän seinän sisällä palellen ja seuraavaa kesää odotellessa.
Osaakohan hän koskaan pysähtyä paikoilleen ja olla vaan, ajattelematta yhtään mitään. Katsella taivaalle pää tyhjänä kaikista ajatuksista ja ihmetellä, että onpas erikoisen näköisiä pilviä - esimerkiksi? Tai ihailla vain auringon valon kimaltelua laineiden liplatellessa? Se on jotain sellaista, josta minä nautin suunnattomasti.
Vietämme varmaankin aikaamme täysin eri tavoilla. Ehkä häneen saattaisi jossain baaritiskillä yöaikaan törmätä, mene ja tiedä. Itseäni ei taas sen kaltainen ajanviettotapa kiinnosta pätkääkään. Mieluummin työntäisin puutikkuja pottuvarpaan kynnen alle ja potkaisen seinään, kuin lähtisin baariin "viihteelle". Eikä minua mitkään tupakkia imevät siideripissikset tai pubiruusut muutenkaan liiemmin kiinnosta.
Anteeksi avautumiseni, oli pakko päästää höyryjä pihalle ja tuulettaa ajatuksiaan pitkästä aikaa.
Eikä häntä edes näekään koskaan missään. Olen saanut hieman sellaisen vaikutelman, että hän haluaa olla jonkinlainen wannabe-uraputkiohjus, jonka elämä on pelkkää suorittamista, ja sillä sitten täytetään vapaa-aikakin. Luultavasti hän kuuluu siihen joukkoon ihmisiä, jotka laskelmoivat elämänsä sillä perusteella, että miltä tämä näyttää WC:ssä - anteeksi - CV:ssä, siis urakeskeisiä ihmisiä. Jos joskus sattuisimmekin jossain tapaamaan, niin luultavasti hänen täytyisi kalenterista katsoa, että milloin olisi aikaa nähdä seuraavan kerran, tyyliin: "tuossa parin viikon päästä minulla saattaisi olla puoli tuntia aikaa, mutta se ei vielä ole varmaa". Minä sitten siihen tokaisisin, että: "jos se kerran kalenterista pitää katsoa, niin unohda koko juttu".
Tästä on nyt uhkaavasti tulossa jo toinen kesä putkeen, kun kyseisestä naisesta ei vilaustakaan näy missään. Ja kesä on kuitenkin nimenomaan sitä aikaa, kun itsekin tulee tuolla ihmisten ilmoilla hellepäivinä ja iltaisin chillailtua ja nautittua kesästä ja lämmöstä aina kun vain suinkin mahdollista. Eli teoreettiset mahdollisuudet hänen tapaamiseen ovat ainakin omalta osaltani suurimmillaan. Talvi meneekin sitten enempi neljän seinän sisällä palellen ja seuraavaa kesää odotellessa.
Osaakohan hän koskaan pysähtyä paikoilleen ja olla vaan, ajattelematta yhtään mitään. Katsella taivaalle pää tyhjänä kaikista ajatuksista ja ihmetellä, että onpas erikoisen näköisiä pilviä - esimerkiksi? Tai ihailla vain auringon valon kimaltelua laineiden liplatellessa? Se on jotain sellaista, josta minä nautin suunnattomasti.
Vietämme varmaankin aikaamme täysin eri tavoilla. Ehkä häneen saattaisi jossain baaritiskillä yöaikaan törmätä, mene ja tiedä. Itseäni ei taas sen kaltainen ajanviettotapa kiinnosta pätkääkään. Mieluummin työntäisin puutikkuja pottuvarpaan kynnen alle ja potkaisen seinään, kuin lähtisin baariin "viihteelle". Eikä minua mitkään tupakkia imevät siideripissikset tai pubiruusut muutenkaan liiemmin kiinnosta.
Anteeksi avautumiseni, oli pakko päästää höyryjä pihalle ja tuulettaa ajatuksiaan pitkästä aikaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei sulla sitten ole aikaa teksiviestä kirjoittaa tai sähköpostia? Tai mennä vihellellen häntä tapaamaan? Niin, eihän se sieltä poutapilven päältä tietysti onnistu...
pottuvarvashomma...ai ku sattuu. Mulla ei ole kalenterielämää..ku ei oo kelloakaan kädessä. Tykkään auringonsäteistä veden pinnalla ja aineiden lipluttelusta...kumpa olisit hän..
Eipä ole henkilökohtaisia (yksityisiä) yhteystietoja. Tuskinpa hän edes muistaisikaan minua enää, koska niin paljon aikaakin on jo kulunut.
Ja missään pilven päällä en ole, koska en ole kuollut vielä - tietääkseni. Ja sitäpaitsi, sitten kun minusta aika jättää, taitaa suuntana olla ennemminkin tuo alakerran osasto... Sillä olenhan kirkosta eronnut huono ihminen.
http://www.youtube.com/watch?v=pO139zZdfGU
http://www.youtube.com/watch?v=ajzwIijF8iQ
Ah tunteet... Niitä ei voi valita, eikä niitä voi hallita. :-(