Mitä tehdä kun toisen masennus tuhoaa parisuhteen? Kaipaan hellyyttä ja tukea, mutta en saa sitä kumppaniltani. Häntä ärsyttää kaikki mitä teen, sanon ja ajattelen, mutta aina kun purskahdan itkuun hän sanoo rakastavansa minua. Minulla on vaikeaa ymmärtää että hänellä oikeasti olisi rakkautta minua kohtaan koska hän ei näytä sitä. Kun tulen töistä hän pelailee tietokoneellaan eikä sano sanaakaan.. Tiskaan ja siivoan ja käyn ehkä kaupassa, mutta kipinää ei enää ole. Olin burn-outin partaalla puoli vuotta sitten, ja sen jälkeen masennus on vain pahentunut. En saa tukea, eikä hän halua ymmärtää. Hän vaatii että minä teen aloitteet seksiin, ja kaikkeen muuhunkin mitä teemme. Tiedän että hänelläkin on vaikeaa kun hänen vanhemmat ovat eroamassa, mutta minulla ei ole ketään muuta. En koskaan vaadi mitään keneltäkään ja hän tietää sen. Sanoo aina että en ajattele itseäni parasta. Nyt kun olen vihdoinkin uskaltanut vaatia häneltä rakkautta ja tukea, hän ei anna sitä. Mihin tämä elämä on mennyt? Miten tämä on tällaiseksi mennyt? Nykyään aina kun hän tulee kotiin en saa kertoa päivästäni, enkä saa kysyä hänen päivästään. Häntä ärsyttää minun läsnäolo, en ymmärrä koska en tee mitään. En tunne mitään. Hän on kerran vihjaillut että ei halua lopettaa suhdettamme koska ei halua että eristäydyn maailmasta ja muista. En itse halua lopettaa suhdetta koska en pärjäisi omillani. En kykenisi nousta aamulla sängystä. Tiedän kuitenkin että hänellä on oikeus hyvään elämään ja olen sanonut hänelle että rakastan häntä, mutta että hänen pitäisi olla onnellinen ja jos se ei tapahdu minun kanssa, niin jonkun toisen.
Rakkaus hävisi
Onneton_
4275
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ehkä hän tuntee, että hän joutuu kantamaan sinua liikaa, hän alistuu siihen, mutta se myös raivostuttaa häntä. Älä pyytele anteeksi, vaan elä niin täysillä kuin jaksat. Koeta jaksaa avata ikkunoita omasta kolostasi maailmaan, ts. nähdä muita ihmisiäkin ja luottaa heihin. Masentuneille on omia ryhmiä, mene niihin vaikka. Usko tai älä, mutta tapat suhteesi tuolla menolla. Koetapa ajatella asiaa siippasi kannalta, se on aika raskasta pidemmän päälle olla ainoa oljenkorsi.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10758884
Hmm, pitkissä suhteissa on ylämäkensä ja alamäkensä. Olet varmasti hakenut apua masennukseesi ja "paranemisen" tiellä? Kuitenkin masentuneen kumppanina on raskasta olla. Jos kyseessä on ensimmäinen kumppani vieläpä, niin ero voi tuntua raskaalta ajatukselta. Ja raskasta se onkin. Mutta siitä pääsee yli, toivottavasti asianne eivät kuitenkaan johda siihen.
Ehkä, niin raskaalta kun se saattaa kuulostaakin, voisit koittaa irtaantua hieman kotiympäristöstäsi? Eli miehestä ja asunnostanne. Käyt ehkä töissä tai koulussa, mutta sen lisäksi vaikka jokin harrastus? Jos sinä olisit onnellinen itseksesi, ehkä miehesikin näkisi sinut taas eri valossa. Ei pelkäisi että romahtaisit heti ja hän olisi se joka joutuisi hoivaamaan. Jos sinulla on koira tai muu lemmikki, niin siitäkin voi toki aina keksiä harrastuksen. Tai sitten vaan piskin kanssa kavereille pyörimään. :)
Toki ne syyt olla suhteessa ovat vääristyneitä jos kumppanuus pohjautuu siihen pelkoon ettei uskalla olla yksin ja toisella siihen pelkoon ettei toinen osaisi olla yksin. Voihan se ratkaisu silloin olla se, että kokeilisi olla erillään hetken aikaa. Niin raastavaa kun se saattaakin olla. Mutta se usein tuo hieman ilmaa väliin. Ei sen ajan tarvitse olla kun jokunen viikko, sen verran että huomaa toisen todella olevan poissa. Tottumus on osa lisäämään taakkaa...
Jokin keino sen kärttyisyyden ja tunteettomuuden katkaisemiseksi olisi hyvä keksiä, ettei se pääse kroonistumaan.
Kuhan ei pulloon tartu ja Tallinnanaukiolla ala hengaamaan aamusta iltaan ;p
Jospa masennuksesi johtuu tietokoneriippuvaisesta tylsästä puolisostasi?
Kohta petät, se on vääjäämätöntä...
Miksi ette vain eroa ennenkuin sattuu molempiin?Helpompihan se tietysti suhteen kautta.