Olen ollut todella pitkään alamaissa ja tilanne tuntuu vain huononevan jatkuvasti. Mikään ei enää tunnu miltään ja joudun filmaamaan lähipiirilleni tunteita jotten vaikuttaisi niin kyyniseltä. Vaikka joku tulisi kertomaan että äitini on kuollut, kohauttaisin varmaan olkapäitäni ja ajattelisin että "semmostahan se elämä on". Viime aikoina olen alkanut syömään vitutukseen mutta se ei tunnu auttavaan vaan pääasiassa lihottavan! Alkoholi on ainoa joka saa hetkeksi mieleni kohoamaan, eikä ongelmat tunnu enää niin suurilta parin oluen jälkeen. Tällä hetkellä istun kesätöissä kirjoittamassa tätä viestiä ja väsyneenä pilkkimässä koneen ääressä... ei oikein hommat etene. Kaikki harrastukseni ovat jääneet pois kun en vain oikein kiinnosta eikä saa persettä nousemaan!
Olen ajatellut hankkia apua/hoitoa, mutta ei näillä rahoilla minnekään terapiaan lähdetä. Hyvä jos saan terkkarimaksun maksettua!
Onko jollain tietoa hoidon kuluista ja mistä kannattaa kysyä opastusta?
Olen ajatellut hankkia apua/hoitoa, mutta ei näillä rahoilla minnekään terapiaan lähdetä. Hyvä jos saan terkkarimaksun maksettua!
Onko jollain tietoa hoidon kuluista ja mistä kannattaa kysyä opastusta?
Vastaukset 3
Vanhimmat
omakohtaisesti varasin ajan terveyskeskukseen, jossa kerroin oireistani (syön tällä hetkellä masennuslääkkeitä ja olen käynyt terapiassa viitisen kuukautta), terveyskeskuksesta laitettiin lähete sitten paikalliseen mielenterveystoimistoon (köyhänä opiskelijana ei varaa kuin julkisiin palveluihin), jossa tehdään päätös pääseekö terapiaan vai ei. yleensä kestää noin kolmisen viikkoa kai paikkakunnasta riippuen kunnes päätös tulee; tosin itselleni kävi asuessani eräällä paikkakunnalla siten, että lähetteeni tuli bumerangina takaisin - resurssipula...kyse oli kuitenkin vakavasta ja selkeästä tapahtuneesta, jonka johdosta oireeni alkoivat. muuton jälkeen pääsin hoitoon, kohdallani se on tarkoittanut 1-2 kertaa viikossa psykologin juttusilla. apua on löytynyt, osin myös määrättyjen lääkkeiden ansiosta. maksaa normaalin terveyskeskusmaksun (eli kun hakeutuu hoitoon), ja tietysti mahd. lääkekustannukset pitää hoitaa itse.
suosittelen yrittämään, montakin kertaa; itse vetelin (tai no vedän vieläkin) sitä viinaa myös, eikä mikää tuntunut miltään, ei keskittymiskykyä jne. eli yksinkertaisesti havaittavia muutoksia omassa persoonallisuudessa. yleisten normien mukaan kai jo parin kolmen viikon epämääräinen alakulo, ahdistus jne. syy hakea apua.
onnea matkaan, rohkeutta myös. yksi suomlaisten kansantaudeista tämä masennus...?
Edellisen viestin neuvo mielestäni hyvä. Kyllä meillä parjaamisesta huolimatta on edelleen paikoitellen hyvinkin tomiva julkinen terveydenhuolto. Eli terveyskeskuslääkärin juttusille ja sitä kautta lähete paikallisiin mielenterveyspalveluihin, joka mielenterveystoimistoon tai psykiatrian poliklinikalle, millä nimellä se paikkakunnallasi onkaan. Mielenterveystoimistossa on yleensä psykiatrin palvelut ja pääasiallisena hoitomuotona yleensä keskusteluterapia, jossa pohditaan yhdessä ongelmia ja yritetään niihin löytää ratkaisuja. Usein sieltä löytyy koulutettu psykoterapeutti (psykologi, sosiaalityöntekijä tai psykiatrinen sairaanhoitaja), jolla on erityiskoulutus jonkin terapiamuodon tekemiseen. Samat ihmiset tarjoavat usein myös yksityisiä terapiapalveluja päivätyönsä lisäksi, nimittäin palkat mielenterveyssektorilla ovat valitettavasti huonot. Käynnit mielenterveystoimistossa ovat asiakkaille maksuttomia. Joskus mahdollista myös terveyskeskuspsykologin palvelut. Opiskelijoilla on yleensä oma terveydenhuolto, yliopistoilla YTHS, jossa mielenterveyspalvelut myös. Kysy tietoja paikkakunnaltasi. Netistä yleensä löytyy oman kunnan palveluista tiedot hoitoon hakeutumisesta. (usein kunnan sivut ovat muotoa.. kunnan nimi.fi, esim. www. jyvaskyla.fi ilman ääkkösiä siis).
Joillakin paikkakunnilla on muuten myös seurakunnan kautta mahdollista päästä keskustelemaan asioista esim. Rovaniemellä Perheneuvontakeskus.... ja ilmainen palvelu sielläkin. Suosittelen kaikille apua tarvitseville. Mikään ei ole niin kallis kuin oma henki.