Onnellisena olemassa on 1 tärkeä asia. Vilpitön halu olla onnellinen. Aloita jokainen päivä siten, että tietoisesti valitset itsellesi onnen ja sinusta tulee näin säteilevän riemukas ihminen. Tee onnesta tapa. On oikein olla onnellinen!
itse haluttava olla onnellinen
jepulis.....
32223
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Onnellisuuden helppo resepti on: pitää poistaa turhat ajatukset, jotka pahaa mieltä tuovat.
:)
Kuka nyt ei haluaisi olla onnellinen, mutta se on erittäin vaikeaa jos elämä potkii päähän joka suunnasta.
Elämä ei potki vaan ihmiset.
Itsestä lähtee onnellisuus. Toki onnellisuutta tuovat myös ystävät, lapset, harrastukset, työ, parisuhde mitä nyt kenelläkin on. Avainasemassa olet kuitenkin sinä itse. Turpaanhan tulee henkisest useinkini, mutta se asenne miten elämääsi katsot ja elät on kaiken a ja o. Joko annat kostolle, katkeruudelle, vihalle vallan tai jatkat matkaasi ehkä taas aavistuksen vahvempana, viisaampana, elämää nähneenä ja kokeneena. Itse valitsen mieluummin tuon jälkimmäisen vaihtoehdon. Sitäpaitsi yksi voimavara täällä elämänkarikoilla on itsellä kyllä ehdottomasti kyky nauraa itselle ja hurttihuumori. Näin itsellä.
Komppaan :)
onnellisuus... mitä se tänään oli
iloisia ilmeitä, kiitoksia, halauksia, silittelyä, myötätuntoa, empatiaa, kaunista puhetta, silmiin katsomista, mustaa huumoria....tummaa suklaata, kahvia, naurua.
Onnellinen se ihminen, jolla on ystäviä. Näkyviä ja näkymättömiä. :)
Ei tosi, kurja päivä... mutta kun sydämessaä asuu pieni onni, niin ei ketutus ja moska haittaa kuin vaan vähän.
Koirakin pierree tossa vierellä. Kiitos!
Oma onni ennen muita, niinhän se menee.
onnellinen yhdessä.
Pienistä murusistahan elämän ilot tulevat. Nytkin alkoi harmaan päivän jälkeen aurinko paistaa. Olen siitä onnellinen kuin myös siitä, että olo aivan mahtava hyvän treenin jälkeen. Niitähän löytyy jos vain haluaa/osaa katsella ja arvostaa. Olenpa joskus ollut onnellinen siitätäkin vaikeiden elämänvaiheiden jälkeen, kun olen elossa ja hengitän. Joskus mietin, että mitä tiedät ilosta ja onnellisuudesta jos et ole läpikäynyt synkkiä, pelottavia, ahdistavia aikoja elämässä. Kun tuntuu, että omat voimavarat kertakaikkiaan loppuvat tyystin. Hei, kaikille sitä iloa ja positiiviisuutta elämään toivon, vaikkei aina tuntuisikkaan siltä ja eihän elämä todellakaan ole mitään ruusuilla tanssimista. Kasvattavaa, vahvistavaa, oivaltavaa elämänpolkua itsekullekkin.
Yes. Hyvin sanottu!
Saisinpa olla hänen kanssaan siitä olisin todella onnellinen
En uskalla edes toivoa että se tapahtuisi, koska ei minua ole koskaan onnannut miessuhteissani ja uskon että hän olisi se juuri ainoa ja oikea jonka olen viimmein vihdoin elämäni varrella kohdannut, pelottaa pelkkä ajatuskin siitä mitä se toisi tullessaan. Elämäni suurin koskaan tapaamani rakkaus, huh huh.
Sitä minäkin olen miettinyt tässä viime aikoina.. Itseasiassa tämän kesän..
Ei voi elää puolinaisena tai jotenkin osittaisena.. Eikä varsinkaan sellaista elämää jollaista ei halua elää. On parempi seurata sydäntään ja tehdä niin kuin tuntuu.. Silloin ei voi mennä väärään suuntaan. :)
Unohtui..
Iloisuus ja onnellisuus eivät ole helppoja asioita silloin jos on sattunut jotain hyvin ikäviä asioita.. Siis sellaisia jotka pysäyttävät koko elämän.
Mutta.. Jossain vaiheessa ne on pakko jättää taakseen.. Ei voi jäädä elämään 'menneisyyteen'. Suru ja kipu jättää jälkensä, väistämättä.. Mut ehkä siitä selviää.. Etäisyyden ottaminen on erittäin hyvä tapa jättää asiat taakseen.
t. eräs nainen joka ei hirveästi tänne enää kirjoittele.. muutaman kommentin silloin tällöin kun siltä tuntuu..
Juuu... Vain sydän tietää oikeaa suuntaa... Siitä syntyy hiljainen ääni, joka kertoo mihin mennään...
Tarkoitan tuolla etäisyyden ottamisella muuttamista toiselle paikkakunnalle.. Tarpeeksi kauaksi niin ettei asiat enää vahingossakaan kävele vastaan.
Elämä jossain muualla.. Ei enää näin.
(Ei siellä ketään tiettyä ole ketä kaipaisin. Ystäväni kylläkin, naispuolinen sellainen ja sukulaisia. Ja oli muuten eka viesti tänne tänään. Ja vois olla myös ainoa. Palstakin aika väärä minulle kun en edes ikävöi ketään. Ei ole mitään niin vanhaa ihastusta olemassakaan. Sellainen uudempi kylläkin.)
Unohdin..
Ja sekään ei ole yksipuolisena mitenkään mainitsemisen arvoinen asia.. En tiedä miten asiat on mut tuota olen epäillyt. Ja jos ei nähdä enää niin silloin on varmaan parempikin unohtaa..
Unohtui sekin..
Ja todella surullinen ja paha päivä ollut. Oletan et koko kesä tulee olemaan sitä. On ollut sitä tähän päivään saakka. Mut se onneksi se loppuu pian.
Mut muistot tästä kaupungista.. Ne tulee olemaan hyvin ikävät ja surulliset. Mut ei se mitään. Eipähän tule käytyä enää täällä sen jälkeen kun pois muutan täältä.
Se on hyvästi näille palstoille. Samoin hänelle.
(Ei ole minulta viestejä muihin ketjuihin tälle palstalle tänään. Eikä enää koskaan.)
Sinä olet hullu, selität vaan IHAN AINA tuota samaa. Muutan tästä kaupungista, en käy täällä enää, hyvästit hänelle, ei multa muita viestejä kuin nämä viisituhatta.
Koita olla vaikka kolme päivää poissa täältä.
Kuule, ihan miten vaan.. On vain ollut epäröintiä hänen suhteen. En voit tietää mitään hänen tunteista ja mistään muustakaan kun en edes tunne häntä (vajaan kuukauden mittainen ihastus). Mutta se on kyllä ihan totta et täällä miettiminen ja pohtiminen ei auta yhtään mitään.
Aina samaa? En ole kertonut muuttoaikeistani täällä kai koskaan. Mitäpä se kenellekään ulkopuoliselle sinällään edes kuuluu. Mut totta joka tapauksessa..
5 000 viestiä ja vielä minulta? Kuule.. Minusta tuntuu et se olet sinä jonka kantsis välillä sulkea koko kone, edes päiväksi. Minulta ei tänne ole noin paljon tekstiä tullut koskaan. Jos olen kirjoittanut muutaman viestin (siis kommentin johonkin) päivässä niin kyllä se aika vähän on.. Vertaa sit kehen tahansa..
Mut eipä minulla muuta.. Ei tällaisia hölynpölypalstoja voi jäädä kaipaamaan millään tavalla.
Pieni korjaus..
Se on hyvästi näille palstoille. Samoin hänelle (?). Koska en tiedä hänen tunteistaan mitään. Vain sen mitä olen omin silmin havannoinut.. Enkä tiedä nähdäänkö me enää. Mut kyllä minä olen ollut kiinnostunut hänestä..
Ja se muuttoajatus on ollut pitkään mielessä.. Ja sen näkee sit miten asiat menee. Työnsaanti ja sen sellaiset asiat.. Ja jos minulla on jokin hyvä syy jäädä tänne niin en ehkä lähdekään. Mut tuossa päivällä mietin asioita ja siitä nuo ajatuksetkin mitä kirjoitin tuohon aiemmin.
Eikä se ihan totta ole et koko kesä olisi ollut karmea. On siellä jokunen parempikin päivä.. Varsinkin kun näin häntä. Olin kieltämättä joinakin niinäkin päivinä vähän surumielinen.. Mietin koko talven ja kevään aikana tapahtuneita asioita. Mut kyllä hän mieltäni piristi.
Tiedoksi hänelle.. Jos sattuu lukemaan tämän.. En minä sitä ovea hänen takia laittanut kiinni..
Mutta.. Nyt pois täältä.. Sen elämän täytyy olla muualla kuin Suomi24:n keskustelupalstoilla. Facebookissa minua ei 'näe' senkään vertaa kun ei ole edes profiilia sinne luotuna.
(Eikä muuten ole minulta viestejä/kommentteja muualle tälle palstalle tänään kuin nämä tässä ketjussa.)
Ihmiset on erilaisia. Toiset kestää mitä vaan toiset ei edes senkään vertaa.
Kestokykyäänkin voi parantaa.
Näin se menee.
Sulla on aina "nerot" neuvvot tyhjiä sanoja vailla mitään merkitystä.
Mikä auttaa yhtä, ei auta toista.
mutta haehan jatkossakin "neuvvoja" niiltä, jotka kaatavat päällesi merkityksetöntä siirappia - ei totta tosielämässä.
Oiken hyviä ajatuksia, kannustavia ja positiivisia, ja niin tosia myös. Itsestä ja omista asenteista on paljolti asioissa ja elämässä kyse. Tähän haluan osallistua, vaikka eihän se ihan aina niin hyvin onnistu. Mutta kun siitä muistuttaa itseään usein, niin siitä tulee luonteva ja vallitseva olotila. Kiitos muistutuksesta.
http://www.youtube.com/watch?v=_PbWsF-8aJU
Poijaat ne lauleloo... ;)
Sopii tähän hetkeen...
penkin alle.....pas kaa tuli taas niskaan urakalla. Kyllä toi biisi tuntui hyvin lohduttavalta.
olemaan onnellinen ja tässä sitä ollaan nyt onnen tiellä ja on oikein onnellinen olo.
http://www.youtube.com/watch?v=FZIYKdz8Q9I
biisi. Tosi hyvä poljento, veti suun korviin. Yks kysymys mulla jäi, blondi kun olen... mikä se tra la laa oikein oli tossa? Kuulosti sellaiselta, herttaiselta asialta, joka oli laulun arvoinen.. siitä piti laulukin tehdä.... Joku lemmikki? Fretti? Vai kääpiövillakoira? Menikö oikein?
Vastausta kovin kaipaava.
Eipä ole kolmeen vuoteen rakkikoirilta rauhaa saanut. No, ovat saaneet mitä tilasivat ja saattaahan sitä jatkoakin seurata, kun on alkuun päästy ja tähän oikein houkuttelivat.