alkaa kyseenalaistamaan ihan kaiken. Mikään ei tainnut olla kuten luuli/kuvitteli/uskoi. Oliko ihan kaikki valhetta alusta loppuun asti? Oliko sekin viimeksi?
Jossain vaiheessa
DL-L4
10291
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
kun palstat ja konkreettinen elämä sekoituu ja mikään ei ole totta. Varsin haastava kombinaatio, noin filosofisessa, psykologisessa ja henkisessä mielessä. Yhtäkkiä ei tiedä edes olenko mina ja kuka on se joka silmät selällään ihmettelee, minne on joutunut. Ei ihan jokapojan pää kestä. Miten teillä muilla? :)
Ihan sama. Tää on tätä nyt. Ei sitä kannata liikaa alkaa miettimään. Kunhan arki pyörii ja linja pysyy auki, niin mitä väliä?
Keskity oikeaan elämään.
Varjoteatteria tämä on :-). Joku sanoo jotakin kenties provoillein, seuraava vastaa siihen omalta kantiltaan ja kolmas luuleekin jostain käsittämättömästä syystä, että toinen oli hänen ikävöimänsä ihminen, jolloin soppa on valmis.
Kun kirjoitellaan ilman nicciä, voi sanoa mitä sattuu ja ns. testata ajatuksia. Näitä ei kannata ottaa kovin vakavasti :-)
Joku luulee että kyse on palsta-asiasta, toinen että live-asiasta jne. Voi heittää kysymyksiä ilmaan, miettiköön jokainen omalta kohdaltaan miten siihen vastaisi.
Mä vastaan sekä että
asia jää ilman pistettä ja pilkkua tarkoituksella. Tuntematon aloittaja saa miettiä_päänsä puhki_
Kaikki aloittajat näillä palstoilla ovat tuntemattomia. Sou?
Ei ole, luulottelet vaan.
No mä puhun livestä. Musta tollanen selittely ja vähättely ja epäily on sitä että haluaa päästää itsensä helpommalla, mennä siitä mistä aita on matalin. On liian kova pala nieltäväksi että jotain todella tärkeää on särkynyt, syystä tai toisesta. Olen tehnyt tota itsekin kunnes tajusin. Ja omassa tapauksessani, kyllä -se kaikki oli totta. Mutta meissä ei ollut riittävästi rohkeutta. On helpompaa olla raukka, säilyttää ns kasvonsa ja juosta karkuun kuin ottaa isoja riskejä asioissa joilla todella on merkitystä.
Voit olla oikeassa.Tämän tiedän itsestäni. Hänestä en tiedä. Eniten ihmetyttää hänen nykyinen käytöksensä. Samaa ristiriitaa sanojen ja tekojen välillä kuten aina vaikka nyt ei enää tarvitsisi esittää muuta.
Minulle taisi käydä päinvastoin... En uskaltanut luulla/kuvitella/uskoa... Ja nyt huomaan, että olisikin pitänyt, jo heti alusta asti... Turhaan tuli rakennettua suojamuuria itsensä ja hänen väliin ; vaikka tilanne on ollut haastava, hän on tarkoittanut kaikkea sanomaansa, nyt sen huomaan... Onneksi hän on antanut aikaa, ymmärtänyt sitä, miten rikki olin "entisestä elämästä".
Viime yönä oli muuten mielettömän kaunis kuun sirppi taivaalla, taisi olla luoteen-pohjoisen puolella...