kuin silloin. Aika vain toinen, minäkin eri, hän eri, tilannekin eri. Mutta yhtä lailla uskallusta kysytään. Silloin kauan sitten kun pyysit vastausta kyllä tai ei siinä keittiön lattialla sukulaistesi luona. Ja mä sanoin samanaikaisesti sisällä kyllä ja ääneen ei. Se oli hassu tunne. Sanat tulivat niin yhtä aikaa, miettimättä. Kumpi lienee ollut sitten oikeassa? Ei ne tunteetkanan aina ole. Järki lienee säästänyt paljolta. Silti joskus mietityttänyt vieläkin. Se tilanne, kaikki kokemattomuus, tuuliajoilu. Se että olin niin kaukana itsestäni. Ei yhtään auttanut että näin myös sinun haavoittuvaisuutesi. Kun laitoit ne kolme pientä sanaa. Sekin oli yhtä aikaa kyllä ja ei. Ja olisiko sen pitänyt olla ehdoton kyllä? Miksi tämä ikuinen ristiriita?
samanlainen erilainen
tuc tuc
0157
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.