Ikäväni paisuu lähes sietämättömäksi! Eräs tyttö on mielessäni koko ajan, ja mikä pahinta, päivä päivältä tuntuu pahemmalta :( Asumme eri paikkakunnilla, enkä näe häntä usein. Hän on myös melko kiireinen töidensä puolesta, joka vaikeuttaa tapaamisiamme merkittävästi. En usko ollenkaan, että olisin saamassa vastakaikua. Siitäkin huolimatta, vaikka vietimme aikaa kaksistaan muutamana päivänä ja viihdyimme keskenämme. Tai ainakin minä viihdyin hänen seurassaan, eikä hänkään minua torjunut millään tavalla.
Onko väärin kirjoittaa tälle tytölle ikävästäni. Sekä siitä, että olen alkanut tuntemaan kuluneiden kahden viikon aikana häntä kohtaan muutakin? Kuinkahan hölmö temppu se on? Onko kellään mielipiteitä?
Onko väärin kirjoittaa tälle tytölle ikävästäni. Sekä siitä, että olen alkanut tuntemaan kuluneiden kahden viikon aikana häntä kohtaan muutakin? Kuinkahan hölmö temppu se on? Onko kellään mielipiteitä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
ei tarkoitusta voi vaieta. Päätä itse mitä teet... mä teen nyt hyvää ruokaa. Kiirehdi älä suotta, kiire on vain hautaan.
sitä kun ei tiedä kuinka hölmö temppu se olisi, kun ei tiedä taustoja. Vaikea mennä kenenkään elämää ronkkimaan ja sanomaan, kun ei tunne tapausta. Sinä itse päätät miten asiat koet. Jostain tiedät jo kuitenkin kertoa sellaisen asian, että et usko ollenkaan että olisit saamassa vastakaikua. Jost tuo tunne perustuu todellisuudessa esteenä olevaan asiaan, niin riippuu siitä miten vaikuttava asia se on. Jos taas tuossa ei ole muuta kuin tunnepohja tausatalla ja oletusta asiasta, niin mikä estää koittamasta kertoa. Mitä pelkäät häviäväsi? Kaksi mahdollisuutta joihin molemppiin on hyvä varautua.
En osaa yhtään perustella, että miksi en saisi vastakaikua. Mutta mielestäni jäimme vain tuttaviksi. Mutta kun ei yhtäkään tuttavaa tule millään näin kova ikävä. Tämä tuntemus on itselleni ensimmäinen laatuaan. Voin vakuuttaa, että en olisi itseäni koskaan uskonut tällaiseksi "lällykäksi".
Ehkä en uskalla kertoa ikävästäni hänelle siksi, koska pelkään hänen reaktiotaan.
Hän ei ole ottanut minuun kontaktia. Minä olen lähetellyt viestejä hänelle ja yrittänyt sopia tapaamistamme. Olisin mennyt tapaamaan, mutta ilmoittikin olevansa töissä. Hän tosin haluaisi itse tulla käymään täällä päin. Omien sanojensa mukaan: "josko sais tässä ite lähettyä vapailla niille suunnille". Pyysin häntä ilmoittamaan tulostaan, jotta voisin helpommin sopia itselleni vapaapäivän, mikäli on tarvis. Viikko kulunut. Hiljaisuus vallitsee. Pallo on hänellä, enkä viitsi enää lähettää viestejä. Mutta ikävästäni haluaisin kertoa, mikäli nyt edes uskaltaisin :/
Inhottavaa itkeä tällä tavalla täällä, mutta tämäkin jo edes vähän helpottaa.