ympäristön vaatimusten mukaisesti, eikä omien mieltymystesi, niin olisiko se avioelämä sitten niin auvoisaa?
Olisiko liitto pelkkää kärsimistä, vai kasvaisiko rakkaus ajan myötä kuin valtion velka?
Olisiko liitto pelkkää kärsimistä, vai kasvaisiko rakkaus ajan myötä kuin valtion velka?
Vastaukset 31
Vanhimmat
Tiijähäntä, ite olin 21 vuotta naimisissa, mutta sitten lähti kälppimään, niin oli hyvä.
Hmmm? Oletko sitä mieltä, että Sinun olisi pitänyt lähteä kälppimään jo 20 vuoden yhdessäolon jälkeen? Olisiko sitten ollut vieläkin parempi?
Ja kun "lähti kälppimään", niin oliko "syy / vika" Sinussa, vai Hänessä. Kerro, kun viisaampi tunnut olevan? :)
No tässä iässä kun käydään pika pikaa kuuttakymmentä kohti ja monet palstalaiset lähentelevät seitsemää kymppiä, niin luulisin ettei meitä enää pakoteta aviopuolisoidemme valinnassa.
Oletko muslimi vai etkö elä 2012- vuosilukua? Vieläkö ympäristön paine pakoittaisi avioliittoon ja kaiken lisäksi yli kuuskymppisenä ihan auvoiseen avioliittoon. Rakkaus kasvaisi tai sitten ei kunnes kuolema erottaisi ; )))))))))))))
Tykkään huumoristasi.
En valitse puolisoa toisten vaatimuksesta. Mieluummin olen ilman.
Sinun aivosapeliastasi en tiedä.
Oman, itselleni maailman ihamman mieheni, sain tavata jo elämäni aamussa.
Hänen silmät ja minun silmät sinkoutuivat tasan keskissään.
Siitäpä se alkoi tämä Love Story, jonka loppuvan en soisi.
Yksinäinen olen hetkittäin. Sydämeni ei ole ollut tähän asti yksinäinen,
emme ole Latte.
Kas kun kyseletkin mahottomia, - kuka- ja mistä sen auvvoisuuden nyt tässä tietäs..he..ihampa rupesi naurattamaan tämä kysymys :)
Ei kai sitä välttämättä mikään estäisi olemasta.
Paljonhan noita liittoja on tehty rahan tai omaisuuden vuoksi tai suuntauksen kulissiksi tai muusta vastaavasta ei-rakkaudellisesta syystä, eivätkä ne ole hajonneet ainakaan herkemmin kuin nämä nykyiset rakkausavioliitot jotka kaatuvat väärin puristettuun hammastahnaputkiloon tai vessankannen väärään asentoon...
Kyl mä uskon, että rakkaus voi tulla myös hiljaa hiipimällä.
Rakkaus vaatii tahtoa ja halua. Avioliiton auvoisuus vaatii molemmilta työtä.
Pakko tuntuu jotenkin kurjalta ajatukselta. Ympäristön vaatimukset ahdistavilta.
Alistaminen avioliitossa kauheimmalta.
Emmehän me itse puolisoamme valitse.
Alitajuntamme tekee sen puolestamme.
!5 vuotiainahan tuota tuon kumppaninsa tapasin.
Yhteisen harrastuksen merkeissä tutustuttiin.
Köyhiä oltiin, mutta olihan rakkaus ja usko paremmasta huomisesta.
Maallista mammonaa ei ole koskaan liikaa, mutta ne yhteiset lapset ja lastenlapset, yhteiset muistot ja jopa yhteiset harmit hitsaa meistä kokonaisuuden.
Yli puoli vuosisataa sitä tapaamista on. Riitojen aikana on kaduttu yhteenmenoa katkerasti, loukattu molemmin puolin. Virheitä tehty, Sodittu ja sovittu. Toisesta ei osaa kumminkaan koskaan ajatuksiaan irroittaa. Vaikka vaeltaisin vinku-intiassa, niin sen tietää että se kumppani on siellä jossakin.
Yhteen on kasvettu kuin ameebat.
Mistä hitosta sen voi tietää?
Naurettava kysymys.
Olisin välttynyt monelta murheelta jos olisin uskonut ystäviäni ennen hynttyiden yhteenlaittoa, eli ympäristö tiesi ja minä luulin tietäväni. Seuraavalla kerralla luotan ympäristön havaintoihin.
Jos niitä ympärillä pörrääviä "ystäviä" jokainen uskoisi, ennen vihille menoa, maa olisi autio ja tyhjä
Toinen vaihtoehto olisi se, että joku näistä varoittelijoita olisi sen retaleen nainut.
Yksi myllynkivi ei jauha ja riitaan tarvitaan kaksi.
Miksipä kärsiä, jos ei ole sika?
Omituinen kysymys. "ympäristön vaatimusten mukaisesti". Mikä ympäristö? Ajatteletko että muut ihmiset siinä ympärillä ovat kaikki samaa mieltä siitä millainen jonkun puolison pitäisi olla?
Aina siitä joku sellainen piiri erottuu jolle haluat olla lojaalimpi kuin koko maailmalle. Tyypillisin on omat vanhemmat ja laajemmin suku.
Miksi niitä pitäisi kuunnella? On se nyt kumma, että jonkun pitäisi ryhtyä seksuhteeseen jonkin täti-ihmisen toiveiden mukaan. Naikoon itse jonkun inhotuksen kanssa, jos joku sukulainen niin vaatii, minua ei ainakaan ole kukaan voinut pakottaa mihinkään.
Ei tämä tosiaan ole mikään ongelma sosiopaatille.
Mitä sinä mahdoit tuolla tarkoittaa? Voisitko selventää?
"älähän sotke"
Oletko sinä mennyt vihille sen takia että sukulaiset ovat käskeneet? Jos olet, niin voiko typerämpää olla.
"älähän sotke"
Kuka sinun puolisosi valitsi? Tottelitko kiltisti?
Olisit kertonut, että sait idean katsottuasi Ulkolinja ohjelman. Tsetseniassa se on maan tapa ja siellä ryöstetään haluttu morsiain.
Omilla aivoilla! Ja tunteella!
Omat vanhempani eivät KOSKAAN hyväksyneet vaimoani eikä äitini hyväksynyt myöskään lapsiamme vaikka todellista syytä vieroksuntaan ei ollutkaan.
Myös aika on osoittanut tämän.
Muutama hyvä ystävämme ihmetteli avoimesti "epäsäätyistä" avioliittoamme.
Pikkukaupunki 60-luvun lopulla.
Miten hitossa joku voi valita puolisonsa ympäristön, tai edes omien vanhempiensa mielipiteiden perusteella?!
Näin 60 , on ongelma osoittautunut todella vakavaksi minulle, ihan on naurussakin pitelemistä.
Merkitsevä ympäristö kun on jo kuollut, vanhempiani myöten.
Lapsenikin taitavat naureskella koko ajatukselle yhtä paljon.
Noh, nauretaan. älä ota nokkaasi kuitenkaan.
H
Noooo, kun siulla ei ole koskaan noita itsetunto-ongelmia ollut, voit hyvin eläytyä vaikka kuninkaalliseksi ja miettiä mitä viiteryhmiä he mahtavat joutua ottamaan huomioon avioituessaan. Ja avioituminenhan heille on kai pieni pakko kun työnä on oikeastaan vain vääntää maailmaan se seuraaja jonka päähän sitten aikanaan kruunu tökätään..
Vielä maailmansodan aikaan Englanti vaihtoi kuningasta joka avioitui noiden viiteryhmien toiveiden vastaisesti (tosin natsimyönteisyys taisi olla julkilausumaton syy)...
Miks mun ylipäätänsä pitäisi valita minkäänlaista aviopuolisoa?
Sen paremmin ympäristön kun omien mieltymysten (joita kyllä ei todellakaan parveile täällä) mukaan??
Sellaista pakkoa en osaa edes hahmotella, minua ei määräillä yhtikäs missään.
Ei ennen eikä nytkään, ne ystikseni, pieni sukulaisuus joukkueeni tuntevat minut, ovat hyvinkin hyväksyneet suorapuheisuuteni, ja myös auttamishaluni jos tarvetta on ollut.
Puolison valinnassa ei ollut minkäänlaisia ympäristön tai suvun paineita, luojan kiitos! Jos olisi ollut niin luulenpa että sen liiton (tai niiden liittojen) yhteinen omaisuus olisi jaettu jo ajat sitten ja lähdetty eri teille.
Ei kai niin nössöjä ihmisiä olekaan, jotka "ympäristö" voisi pakottaa naimisiin. Ei ainakaan enää tällä vuosituhannella! Tuskin se rakkaus matkan varrella alkaa kukoistaa, jollei sitä ole alun alkaen yhtään ollut.
Parasta tehdä itse omat valintansa ja päätöksensä. Ei ainakaan tarvitse muita syyttää - tai kiittää - jos ei yhteiselo sujukaan.
" järki rakkaus " ON AINA elämälle parasta,
aina kannattaa järkeillä asiat ensin ennen kuin mennä suinpäin naimisiin,,,
" järki rakkaus " onnistuu aina,,,
@on kokemusta
Olisi minullakin nyt, mutta eipä ollut silloin. Vanhempani eivät puuttuneet asiaan, vaikka olisi pitänytkin....varoittaa!?
Tätini kyllä usein kehoitti naimaan varakkaan puolison, mutta minä ajattelin, että senkus puhut, kun itse nait sellaisen joka jätti, eikä ollut edes varakas!?
Minulle tuli kiire löytää joku, ettei menisi sitä "vanhanpiian" veroa, tai en minä sitäkään kai ajatellut, mutta pelkäsin, ettei minua kukaan huoli omakseen, vaikka trefiseuraa olikin, mutta kun olin niin nirso....niissä jälkipeleissä.
Kun ei kukaan auttanut, niin sainhan minä sitten itsekkin yhden "narutettua", joten olin 20-v, kun meidät vihittiin v-63, joten ensivuona tulee 50-v niitä ylä- ja alamäkiä.
Lasteni puolison/ystävien valintaan en sekaannu, paitsi silloin joskus nuorena, kun tyttäreni oli löytänyt jonkun kaverin metsästä itkemästä ja toi meille kotiin...asumaan.
Kaveri heräili puoliltapäivin, kun tyttäreni oli jo koulussa. Söi ja paineli nukkumaan. Kauan en katsellut, kun tenttasin hänen elämänfilosofiaan.
Toinen, johon puutuin, kun tyttäreni kertoi jostain "ihanasta" romanihenkilöstä, rikkaasta ja niin ihanasta, joka oli pyytänyt luokseen asumaan. Onneksi tämä "rikas"oli jäänyt kiinni, vaikka ehdinkin pitää jo melkoisen saarnan lapselleni.
No, mitäpä näistä Kaanaan häistä. Suomessa ei ilmeisesti enää ole näitä sukujen vaatimia liittoja, mutta ei siitä kovinkaan kauan ole, kun näin vaadittiin.
Rikkaat perheethän eivät vieraile rahvaan porukoissa, joten siksikin valikoituu eliitti erikseen.