Kirjoita tänne runo. Olo on mun maansa myyneellä, on tullut oltua toiselle ikävä ihminen ja on paha mieli....
Hei "RUNOTYTTÖNEN"
voisitko pliis
321611
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Ikävää ei voita mikään,
varsinkin kun se päässä itää,
heitin lokaa, pahaa syysin,
kulta suuttui, itse pyysin.
Nyt ei auta muuta kuin nöyrtyä,
ANTEEKSI jos saisin..
taitaisin pyörtyä!
Kiitos. Ihana runo. Just noin se meni.
On niin paha mieli, kulta anna anteeksi taas (varmaan miljoonas kerta)...
Annan anteeks sulle; oothan niin rakas mulle.
Tuu takas; sanon sulle; oothan aina oma kulta mulle.
On sulla paha mieli; kuin myös mulla, mutta lopetetaan tää; muuten se meille iäksi jää. Aloitetaan parempi aika; se on se elämän taika :)
On tää vaikeaa ;D
Rakas olet niin tärkeä aina mulle,
en tiedä miksi olen ilkeä mä sulle.
Onko syy ne suuret tunteet päässäni, jossakin, tuolla
kuule, voisin tähän tuskaani nyt vaikka kuolla.
Annatko käden vielä mulle, olet niin rakas kulta,
en kehtaa pyytää muuta koskaan, ikinä mä sulta.
Rakkaudella sinulle nyt runon tämän rustaan
ja kaikki surut, murheet, ilkeilyt ne visusti mielestä mä mustaan.
Omistettu maailman tärkeimmälle aikuiselle ihmiselle elämässäni.
Hienoja.
Ihana runo :)
Tollot täällä neroo leikkii.
Juttunsa on silkkaa feikkii.
IRLiin saavat mennä toiset,
tänne jäävät tietyt loiset.
Tyydytyksen siitä saavat
kun saa nuolla toiset haavat.
Siitä saavat vielä rahat
kun nylkee toisten selkänahat.
Ennen saivat yksin haukkuu,
nytpä tulee takas paukkuu.
Kun suutun, tartun sanaisen häilyvään miekkaan
tunteet kauniit samalla valuu rannan pehmeään hiekkaan.
Loukkauksien laadulla ja tyylillä ei ole määrää
kun huohuissani tunteet ne itsekseen päässäni häärää.
Voi kulta, opeta mulle ihanan tyynen elämisen kaava
ja samalla parantuisi sisältäni joku märkivä haava.
Tuo haava tulehdusta päässäni taitaa jatkuvasti tuottaa
ja katkeraa kalkkia koko elimistölleni samalla se juottaa....
Anteeksi
Vaimokultas neuvoo sulle
kuinka olla hyvä mulle.
Hellä luonne onhan hällä
eikä mitään sydämellä.
Anteeksi hän sulle antaa
vaikka kaikki onkin lantaa.
Kuinka paljon katumusta,
liekö päässäs pelkkää kusta?
Toiset eivät opi koskaan,
hautautuvat silkkaan roskaan.
Kuten sanottu kertoja monta, jopa hyvällä säällä
En koskaan enää rakastu, nyt kun hylkäät mut täällä.
Tuomittu on elämäni yksin tässä kulkee
kunnes lopulota perilliset arkun kanneni saavat sulkee.
En osaa kenenkään kanssa oikein elämääni jakaa
tällä lailla tässä loppuelämäni makaa.
Kusta varmaan päässä mulla, kerroit, se toki myönnän.
sanan kauniin silti tänne nettiin sulle mä työnnän.
Korvanneeko määrä laadun,
tyydytyksen hetkeks saadun
kun on kyse ihmisistä
taikka ihan muusta mistä.
Massa tulvii laidan yli,
puuttumaan jää rakkaan syli.
Mitä jäljelle jää tästä
kuppaisesta elämästä?
Yksin on kun tauti voittaa,
vanhuus onneks kohta koittaa.
,Eipä ole hetken hurma
vaan rakkaus joka kohta lienee mun surma.
En jaksa ilman häntä elämääni enää jatkaa
tätä kurjaa taivallusta, pitkääkin pidempää matkaa.
Vaikee sun on uskoo mitä sisälläni tunnen, kun sieluni huutais ruokaa
kun aamuin näen hänen hymyhuulet, silmät, lisää häntä mulle tuokaa....
Onnellinen loppu tälle
lorulle niin typerälle.
Siinä luonas onhan kulta
pois on turhat haaveet sulta.
Onnittelut vielä multa,
ehkä kipinät lyö tulta.
Etpä ehkä enää suutu
kun ei kulta sulta puutu.
Liplattaa kun onnen laine
poissa onkin turha paine.
Maailma kurjaa
maisema musta
Mieleni täynnä ajatusta
Elämää aitoa täältä kun etsin
löydän vain kahvin ja kahvikeksin..
Leikkiä moista ken saattaisi jättää..
Kivaa on täällä kun elämä mättää!
jos laulais john lennonin jelous guyn, taisit princen purple rainin
Anna mahdollisuus tuntea rakkauden voimaa, älä paloasi intohimoon soimaa.
Uskon, tiedän, tunnen: meidät toisillemme alussa annettiin lupauksena olla, toisillemme rakkautta ei uskottu erheellä tai vahingolla.
On nyt tullut aika julistaa hetki jalo, päättymätön sielujen taivainen valo, joka kantaa täältä auringonlaskuun asti, sitä pitkin lipuu pois yksinäisyyden lasti.
Minä haluan sinut tähän, anna minun rutistaa sinua vähän. Älä pelkää askelta nautinnon juhlaan, tunteeni vain sinuun tuhlaan.
Ole minulle kaunis olento, tehdään retkestämme taivainen lento.
No voihan vittu
vai taivainen lento
vittu ja paska ja
perse niin hento
mitään niistä et suonut sä mulle
vaan jollekin muulle
niin kaivatulle
siis tungepa kyrpäsi jonnekin sinne
minne se aina
on kaivannut
minne.
Aamu on harmaa, silmä on musta, vuoteen vierellä oksennusta.Pöydällä
pullo, pudonnut taulu, sille kai illalla laulettu laulu.Valhetta kaikki, valhetta
vainen, totta vai vuoteessa syntinen nainen.
Päivä kun alkaa, morkkiskin lähtee, tyhjennän kaapista pullojen
tähteet, nousu kun alkaa, vauhti on hurjaa, miksi siis illalla olisi kurjaa.
Uusi taas aamu vihdoinkin koittaa, jospa vain jaksaisi elämä voittaa.
Uudesti synnyin, uudelleen kuolen, tässäpä elämän haavoja nuolen.
Nyt on runosuoni ollut tukossa hetken. Tuo kirjoittelu tarvitsee tiettyä hyvää ja sen mielettömän ajatuksenkulun hetken, mut jos elämä ahdistaa, niin silloin on mieli niin solmussa ettei mitään kaunistakaan synny. Emme kuintekaan anna elämän lannistaa sillä onhan tämä välillä silti niin mahtavaa.
Rakastellaan väsyneeksi
ollaan niin kuin villi yö
odotin jo monta vuotta
miten saatan unohtaa
lemmenleikki kestetään
tämä johon ruvetaan
sormet vapautta haroo
tunteet vastaan taistelee
sydämmesi avaimen mulle annat vihdoinkin
annat mennä, annat tulla
ei me enää hyvästellä
Piikki lihassani
Löin sen sydämeesi
Sanotko rakastat, ymmärrät, anteeksi annat?
Miten minä, itselleni, milloinkaan?
Jo antanut,
koska tunteeni ovat vallan aikaa sitten ottaneet.
Ei jaksa runoilla tähän aikaan yöstä,
mutta palavasti rakastan,
kuten uutta puhdasta aamua ja sen ilolla laulavia lintuja, sinua.
Sinua.
hauskoja tuotoksia... Aamun tullen tästä jatkan.
Kipu on poissa, elämä voittaa.
Puristat rintojani surusilmä
tulet, lämmität vuoteemme
Vaahtokylvyn jälkeen
märkänä valutat itsesi minuun
makaan hikeäsi
Aamun ja päivän vietämme vuoteessa
en saa tarpeeksi sinusta
silmäsi vartalossani
sormesi minussa
liu'ut uudelleen, uudelleen..
Kulta, olethan minun....
Vaikka aurinko sammuisi, tulisi ikuinen jää,
taivas repesi, koko maailma kääntäisi meille selän.
Olethan silloinkin minun, rakkaani, vain minun?
Olen niin pahoillani kaikesta pahasta,
jouduit vuokseni kärsimään liikaa,
silti rakkauteni sinua kohtaan elää yhä,
ja kadun tekojani joka arki ja pyhä.
Esitän siis anteeksipyyntöni sulle,
palapelin palat loksahtavat paikoilleen.
Älä sure ystäväni,
kaikki hyvin on,
niin hyvin, kun olla vaan voi.
Kun uusi päivä koittaa
ja olemme hengissä vielä,
se minulle riittää ja
taivaankellot balladia meille soittaa.
Vaihtavat hikeä kuumat vartalomme, kesäparvekkeella
osaako kukaan kuvata yhdyntää niin kauniisti kuin
iltaan vajoava aurinko tai esileikkiä kuin
poutasään sade
kun koko sydän on mukana
kosketat halujani, sukellat niihin
ne voimistuvat
kämmeniesi kokoiset ovat rintani
suutelet ne aroiksi, ei se tee kipeää
vaikka ruumiini myrskyää
Myrskyääkö oikeasti vaiko vaan lasissa?
Kun sinuun yhdyn, muutun kokonaiseksi
ja silloin en tunne ikävää, katovaiseksi.
Haluaisin sen hetken vaan kestävän,
vaikka loppuelämän.
Myrskyääkö oikeasti vaiko vaan lasissa?
Kun sinuun yhdyn, muutun kokonaiseksi
ja silloin en tunne ikävää, katovaiseksi.
Haluaisin sen hetken vaan kestävän,
vaikka loppuelämän.
Auts! ;)
yöks