Äitiys ei ole vain ruusunpunaista unelmaa. Tässä yhden äidin kertomus siitä, miten kolmannen lapsen syntymän jälkeen voimat loppuivat kesken.
"Kuopuksen synnyttyä asetin itselleni järjettömiä odotuksia siitä, kuinka elämä kolmen lapsen kanssa sujuisi. Todellisuus oli kaikkea muuta.
Vauva oli vaativa ja huono nukkumaan, joten kohdistin kaiken vihani häneen. Rakastin mutta myös vihasin tuota lasta, jota ei ollut suunniteltu ja joka pilasi elämäni olemassaolollaan. Hän pilasi tulevaisuudensuunnitelmani.
Rakkauden tunteet tulivat niinä hetkinä, kun vauva oli tyytyväinen ja iloinen. Joskus olin hyvällä mielellä myös imettäessä, mutta useimmiten koin sen ahdistavaksi.
En kertonut ahdistuksestani. Kahden nuorimman synnytyksen jälkeen oli seulontakyselyitä, joihin vastasin sujuvasti valehdellen. Kaikki oli ihanaa ja ruusunpunaista vauvaelämää. Silloinen puolisoni ei auttanut lainkaan eikä osannut käsitellä sairastumistani.
Tajusin tarvitsevani apua, kun kesällä 2010 raivosin vauvalle, kun hän ei nukahtanut yöunille. Kävelin vauva sylissä ympyrää ja huusin ja raivosin itkevälle vauvalle, kuinka haluaisin peruuttaa hänen olemassaolonsa ja kuinka hän on pilannut elämäni, enkä antaisi sitä hänelle anteeksi. Tämän sattui todistamaan vierestä nyt 13-vuotias esikoiseni, joka alkoi itkeä ja pyysi minua lopettamaan, koska vauva pelkää eikä voi nukkua.
Terapian ansiosta oloni alkoi parantua. Häpeä oli niin valtava, että kesti kauan jopa terapian aloittamisen jälkeen kertoa asiasta esimerkiksi vanhemmilleni.
Nyt en häpeä enää. Voin loistavasti ja toimin Äimä ry:n vertaisohjaajana."
Mari Sipola, Hattula
Tausta:
Katariina Pyykkö-Bärlundin tuoretta pro gradu -tutkielmaa Äitiyden toinen tarina varten Pyykkö-Bärlund pyysi äitejä kirjoittamaan tunteistaan.
Katkelmat kirjoituksista ovat pysäyttävää luettavaa. Niissä tavalliset, lastaan rakastavat äidit kertovat tuntevansa lastaan kohtaan suuttumusta. Sillä hetkellä, kun äitiys ei tunnu hyvältä, he syyttävät lastaan elämänsä pilaamisesta.
- He tuntevat olevansa riittämättömiä. Häpeä ja syyllisyys kalvavat.
Se, että tuntee kiellettyjä tunteita, ei tarkoita, että on poikkeustapaus tai tavallista huonompi äiti. Kielteisinä pidetyt tunteet ovat pikemminkin osa äitiyttä: se toinen puoli, joka kulkee onnellisen tarinan rinnalla, Pyykkö-Bärlund sanoo.
Yllä oleva tarina ovat Äimä ry:n jäsenen kertoma. Yhdistykseen kuuluu äitejä, jotka ovat kokeneet synnytyksen jälkeisen masennuksen. IS pyysi heitä kertomaan tunteistaan".
http://www.iltasanomat.fi/terveys/art-1288482782538.html
"Kuopuksen synnyttyä asetin itselleni järjettömiä odotuksia siitä, kuinka elämä kolmen lapsen kanssa sujuisi. Todellisuus oli kaikkea muuta.
Vauva oli vaativa ja huono nukkumaan, joten kohdistin kaiken vihani häneen. Rakastin mutta myös vihasin tuota lasta, jota ei ollut suunniteltu ja joka pilasi elämäni olemassaolollaan. Hän pilasi tulevaisuudensuunnitelmani.
Rakkauden tunteet tulivat niinä hetkinä, kun vauva oli tyytyväinen ja iloinen. Joskus olin hyvällä mielellä myös imettäessä, mutta useimmiten koin sen ahdistavaksi.
En kertonut ahdistuksestani. Kahden nuorimman synnytyksen jälkeen oli seulontakyselyitä, joihin vastasin sujuvasti valehdellen. Kaikki oli ihanaa ja ruusunpunaista vauvaelämää. Silloinen puolisoni ei auttanut lainkaan eikä osannut käsitellä sairastumistani.
Tajusin tarvitsevani apua, kun kesällä 2010 raivosin vauvalle, kun hän ei nukahtanut yöunille. Kävelin vauva sylissä ympyrää ja huusin ja raivosin itkevälle vauvalle, kuinka haluaisin peruuttaa hänen olemassaolonsa ja kuinka hän on pilannut elämäni, enkä antaisi sitä hänelle anteeksi. Tämän sattui todistamaan vierestä nyt 13-vuotias esikoiseni, joka alkoi itkeä ja pyysi minua lopettamaan, koska vauva pelkää eikä voi nukkua.
Terapian ansiosta oloni alkoi parantua. Häpeä oli niin valtava, että kesti kauan jopa terapian aloittamisen jälkeen kertoa asiasta esimerkiksi vanhemmilleni.
Nyt en häpeä enää. Voin loistavasti ja toimin Äimä ry:n vertaisohjaajana."
Mari Sipola, Hattula
Tausta:
Katariina Pyykkö-Bärlundin tuoretta pro gradu -tutkielmaa Äitiyden toinen tarina varten Pyykkö-Bärlund pyysi äitejä kirjoittamaan tunteistaan.
Katkelmat kirjoituksista ovat pysäyttävää luettavaa. Niissä tavalliset, lastaan rakastavat äidit kertovat tuntevansa lastaan kohtaan suuttumusta. Sillä hetkellä, kun äitiys ei tunnu hyvältä, he syyttävät lastaan elämänsä pilaamisesta.
- He tuntevat olevansa riittämättömiä. Häpeä ja syyllisyys kalvavat.
Se, että tuntee kiellettyjä tunteita, ei tarkoita, että on poikkeustapaus tai tavallista huonompi äiti. Kielteisinä pidetyt tunteet ovat pikemminkin osa äitiyttä: se toinen puoli, joka kulkee onnellisen tarinan rinnalla, Pyykkö-Bärlund sanoo.
Yllä oleva tarina ovat Äimä ry:n jäsenen kertoma. Yhdistykseen kuuluu äitejä, jotka ovat kokeneet synnytyksen jälkeisen masennuksen. IS pyysi heitä kertomaan tunteistaan".
http://www.iltasanomat.fi/terveys/art-1288482782538.html
Vastaukset 12
Vanhimmat
mikset hakenut apua tilanteeseesi kyllä sitä olisit saanut. Itsekin palkkasin apulaisen kun minulla oli jo viisi lasta. Tyhmänäkö siinä pyöriskelit.
Vl:lle seitsemäs lapsi on vasta hyvä alku.
Ihmettelen suuresti miten lapsilla tienaa niin paljon että voi apulaista pitää. Tyhmä pidän ihmisiä jotka hommaavat lapsia ja tarvitsevat ulkopuolisen hoitamaan niitä kun ei itse kykene. Pentele tämä ,maksavat yhteiskunnalle ja paljon. Tyttölapset perustavat nuorena ison katraan ja kohta on äidillä 70 lastenlasta jne. Hoida aikuinen ehkäisy jja kakarasi itse.
Miksi tuo kertomus on laitettu tänne vl-palstalle? siksikö,että luulet kirjoittajan olevan vl-äiti ja että kaikki vl-äidit uupuisi? ja näinollen mustamaalaat kaikki avuttomiksi?
Apua on saatavilla jos itse hakee - ja jollei jaksa hakea, on silti "puskaradio" mikä rummuttaa että perheessä kaikki ei ole hyvin - sinne viedään apua, ainaki kuulevat korvat ja sitä kautta tiedetään missä mennään.
LIsääntymispakko ei ole lähtöisin Jumalasta, vaan omavanhurskaus perk'eleestä.
Tämä on tärkeätä kaikkien kristittyjen tietää. Niille isot perheet jotka ovat terveitä ja jaksavat synnyttää ja kasvattaa lapsensa, ei siinä mitään.
Ihmettelen suuresti: Ehkä kaikilla ei ole varaa palkata apulaista. Taidatkin olla rikkaammasta päästä. Joidenkin On vaan selvittävä omillaan. Turha täällä on rehennellä lapsiluvullaan. Ei sillä tule autuaaksi. Samat sanat 10-lapsiselle perheelle: taivavat siellä sisarukset kasvattaa nuorempiaan. Taitaa taas omavanhurskaus nostaa päätään.
Olis se kumma saada tietää mistä ihmeestä on saatu päähän tämä loputonlasten laittaminen ja että se onjotenkin uskonnollinen määritelmä.
itse viiskymmentä vuotta raamattua tutkineena en näe siellä ainuttakaan riviä joka pakottaa suuriin lapsimääriin.
et varmaan tulekkaan löytämään raamatusta sellaista kohtaa jossa pakotetaan johonkin asiaan.
Toisilla vaan voi olla sydämessään halu ottaa kaikki lapset vastaa.
Kannattaako haluta liikaa?
Monella äidillä on jäänyt lapset hoitamatta, kun on halunnut liian paljon.
Muta entä ne, jotka eivät tunne olevansa riittävän vahvoja suurperheellisiksi, eikö heitä voisi armahtaa tuosta lisääntymispakosta?
>Miksi Vl sitten kieltää ehkäisyn. Mikäs siinä jos nainen haluaa synnytyskoneeksi niin siitä vaan. Lapsille täytyy myös olla aikaa ei voi olla ihminen niin sydämmellinen että tekee lapsia vain kun haluaa.
Turha väittäää että kaikille lapsille olisi aikaa jne. Naapurissa asuu 11 lapsinen perhe VL. Kaksi nuorinta asuvat sisällä kun äidillä on masennus ja isä tekee matkatöitä ja nauttii vapaudesta. Ei käy sääliksi. Yhtään puskaradion ihmistä ei ole näkynyt. Pitääkö sulle laittaa osoite että pääset auttamaan. Olette johtajiston ja miesten perseennuolijoita.
Miksi selibaatti on sallitu ja kondomi ei ole sallittu ehkäisykeino?
Selibaatissa oleva aviopari ei ota vastaan kaikkia Jumalan tarkoittamia lapsia.