Aloitin Citalopram Orion -lääkityksen kolme viikkoa sitten. Ensimmäisten kahden viikon aikana koin todella rajuja ahdistuskohtauksia ja oloni oli huonompi kuin koskaan. Nyt vaikuttaa siltä, että lääke alkaa vaikuttaa ja ahdistusoireet ovat vähentyneet. Toisaalta tuntuu, että en ole enää oikein oma itseni: tuntuu, kuin olisin lähes koko ajan jotenkin puutuneessa olotilassa. Kaikkein pahinta on, että herkkyyteni on kadonnut: en pysty enää itkemään, vaikka kuinka haluaisin purkaa pahaa oloani pois kyynelten avulla.
Koen tällä hetkellä kovaa surua eräästä asiasta. Asian käsittely olisi helpompaa, jos pystyisin itkemään. Suruahan masennuslääkkeet eivät mihinkään vie, enkä halaisikaan sen yhtäkkiä lähtevän minnekään: haluan käsitellä asiaa rauhassa, yksikseni, omalla ajallani. On kuitenkin ollut järkyttävää huomata, että vaikka sisällä jyllää vahvoja tunteita, niin ne eivät purkaudu ulos. Tuntuu jopa siltä, että mielummin elän masentuneisuudessa ja ahdistuksen tunteissa ja pystyn itkemään, kuin että en tunne yhtikäs mitään.
Onko muilla kokemuksia siitä, että kyky itkeä on kadonnut Citalopramin tai muun masennuslääkkeen takia? Onko tilanteeseen tullut muutosta ajan myötä, siis onko herkkyys palautunut kun olet syönyt lääkettä tietyn ajan? Ja vielä kysymys, joka askarruttaa eniten: oletko pystynyt taas itkemään kuten ennen, kun olet lopettanut lääkityksen? Miten nopeasti tilanne palautui entiselleen ja olit taas oma itsesi? Kiitos vastauksista!
Koen tällä hetkellä kovaa surua eräästä asiasta. Asian käsittely olisi helpompaa, jos pystyisin itkemään. Suruahan masennuslääkkeet eivät mihinkään vie, enkä halaisikaan sen yhtäkkiä lähtevän minnekään: haluan käsitellä asiaa rauhassa, yksikseni, omalla ajallani. On kuitenkin ollut järkyttävää huomata, että vaikka sisällä jyllää vahvoja tunteita, niin ne eivät purkaudu ulos. Tuntuu jopa siltä, että mielummin elän masentuneisuudessa ja ahdistuksen tunteissa ja pystyn itkemään, kuin että en tunne yhtikäs mitään.
Onko muilla kokemuksia siitä, että kyky itkeä on kadonnut Citalopramin tai muun masennuslääkkeen takia? Onko tilanteeseen tullut muutosta ajan myötä, siis onko herkkyys palautunut kun olet syönyt lääkettä tietyn ajan? Ja vielä kysymys, joka askarruttaa eniten: oletko pystynyt taas itkemään kuten ennen, kun olet lopettanut lääkityksen? Miten nopeasti tilanne palautui entiselleen ja olit taas oma itsesi? Kiitos vastauksista!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mulla kans puudutti sertraliini, ja monet monet muut. Nyt annoksen ollessa pieni, mua itkettää koko ajan.... Eli parannetaanko masennusta sillä että ihminen puudutetaan tunteista? Lääkkeen vaihto kuulemma edessä. Tunnen itteni typeräksi kun syön masennuslääkkeitä (kaiken sen mitä tiedän niistä, voin todeta näin) mutta oloni ilman niitä on lohduton. Mutta vastaukseni kysymykseesi on että kyllä, pystyt itkemään kun lopetat lääkityksen. Ei ne tunteet katoa, pysyy piilossa vain lääkkeillä.
Kiitos vastauksesta. Nyt loppui Citalopramin ottaminen mun osalta, piste. Torstaina otin vain puolikkaan annoksen ja tänään jätin kokonaan ottamatta. Ehkä teen tyhmästi, kun lopetan tällä tavalla kuin seinään, mutta tällä hetkellä oloni on ihan hyvä. Tuntuu, etten ole enää niin tokkurassa, kun lääkkeen pitoisuus elimistöstä vähenee koko ajan. Tarkkailen oloani, jos alkaa tuntua todella pahalta, siirryn ottamaan puolikkaan annoksen vaikka joka toinen päivä ja siitä sitten vähitellen kohti lääkkeetöntä elämää.
Hui, minun kohdallani masennuslääkekokeilu oli siis epäonnistunut. Nyt jälkikäteen ajateltuna oli virhe aloittaa koko lääkitys. En halua väheksyä masennuslääkkeitä: vaikeissa tapauksissa ne ovat varmasti erittäin tarpeellisia ja jopa välttämättömiä ihan hengissä pysymisen kannalta. Lieviin tapauksiin niitä ei kuitenkaan mielestäni pitäisi määrätä.
Siis onko joku kuollut? Siis onko surua?
Vai minkä takia sinun pitäisi muka itkeä? Muuten vainko?
Just joo.