Viihdyn yleensä ihan hyvin yksin eikä yksinolo ahdista minua. Kuitenkin olen nykyisin huomannut että, jos olen ollut koko päivän yksin omassa kämpässä ja lähden käymään pihalla, niin tulee jotenki ihan hirveen epätodellinen olo :O
Ihan niin ku kaikki ihmiset ois vaan semmosia ohi vilahtavia hahmoja, joihin pelottaa että törmää. Ja sitte kattoo itteeki vähän niinku ulkopuolelta että ei oo yhtään siinä omassa ruumiissa vaan mieli huitelee jossain kaukomailla. Ei niinku oo yhtään tässä hetkessä. Ja siitä tulee sitte semmonen tosi pelokas, levoton ja ahistunu olo ku tuntuu että kaikki heti kattoo et toi on ihan sekasi. Semmonen pienimuotoinen päänsisäinen paniikki että kaikki äänetki tulee jostain hirveen kaukaa ja näkee kaiken jotenki tosi sumeesti. Sitte ei oikeen pysty kiinnittään katsetta mhinkään. Outoa?
Ihan niin ku kaikki ihmiset ois vaan semmosia ohi vilahtavia hahmoja, joihin pelottaa että törmää. Ja sitte kattoo itteeki vähän niinku ulkopuolelta että ei oo yhtään siinä omassa ruumiissa vaan mieli huitelee jossain kaukomailla. Ei niinku oo yhtään tässä hetkessä. Ja siitä tulee sitte semmonen tosi pelokas, levoton ja ahistunu olo ku tuntuu että kaikki heti kattoo et toi on ihan sekasi. Semmonen pienimuotoinen päänsisäinen paniikki että kaikki äänetki tulee jostain hirveen kaukaa ja näkee kaiken jotenki tosi sumeesti. Sitte ei oikeen pysty kiinnittään katsetta mhinkään. Outoa?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mulla on samanlaista, varmaan jotain mökkihöperyyden vaikutuksia. Pitäisi käydä joka päivä ihmisten ilmoilla ettei sekoisi, mutta joskus saattaa mennä viikko omissa oloissa niin sitten tulee diudiu.