Kirjoitan tyttären avomiehestä. Hän on kokenut kovia lapsena, hänet oli
adoptoitu 3v. Perheessäoli kova kuri, isä oli entinen armeijan herra.
Hän toivoi pojasta hyvää hiihtäjää ja jos hän ei pärjännyt, isä jätti kovalla
pakkasella treenipuku päällä kävelemään kotiin.
Jos poika ei pärjännyt koulussa, isä hakkasi häntä, joskus rautakangellakin
Toisinaan lukitsi pojan kellariin 2-3päiväksi, vessassa vain sai käydä.
Tällä pojalla ei elämä oikein ole mennyt hyvin. Häneltä on isketty itsetunto.
Hän on nöyrän oloinen, mutta alkoholilla hän lievittää oloaan.
Sitten tulevat itsemurha-aikomukset ja hyvästijätöt. Hän yritti itsemurhaa
masennus-unilääkkeillä, mutta onneksi hänet saatiin sairaalaan.
Haluaisin auttaa häntä, mutta miten ? Jos joku voisi kertoa, voiko enää
saada hänen mielestään näitä kauheuksia mitä hän on saanut kokea .
adoptoitu 3v. Perheessäoli kova kuri, isä oli entinen armeijan herra.
Hän toivoi pojasta hyvää hiihtäjää ja jos hän ei pärjännyt, isä jätti kovalla
pakkasella treenipuku päällä kävelemään kotiin.
Jos poika ei pärjännyt koulussa, isä hakkasi häntä, joskus rautakangellakin
Toisinaan lukitsi pojan kellariin 2-3päiväksi, vessassa vain sai käydä.
Tällä pojalla ei elämä oikein ole mennyt hyvin. Häneltä on isketty itsetunto.
Hän on nöyrän oloinen, mutta alkoholilla hän lievittää oloaan.
Sitten tulevat itsemurha-aikomukset ja hyvästijätöt. Hän yritti itsemurhaa
masennus-unilääkkeillä, mutta onneksi hänet saatiin sairaalaan.
Haluaisin auttaa häntä, mutta miten ? Jos joku voisi kertoa, voiko enää
saada hänen mielestään näitä kauheuksia mitä hän on saanut kokea .
Vastaukset 8
Vanhimmat
Itse voin kokemuksesta sanoa, että ne asiat valitettavasti tulevat seuraamaan häntä loppuelämänsä ajan. Puhun omasta kokemuksesta. Pystyykö hän yhtään purkamaan ajatuksiaan kenellekään vai meneekö täysin lukkoon???? Tottakai tuska voi helpottaa, mutta aina ne asiat tulevat pysymään mielessä. Hyvä jos saa läheisiltään ymmärrystä ja rakkautta. En oikein osaa neuvoa kun itsekin tuskailen lapsuuden traumojen takia.......
Kyllä hän purkaa itseään aina kännissä.Hän on kiitellyt meitä, että tuntee kuuluvansa perheeseen.
Kenties tyttäresi avopuoliso ei halua, että hänen asioistaan kirjoitetaan tänne nettiin...
Ei voi ei. Kai hänellä on tämän johdosta pysyvästi kieroon kehittynyt serotoniinijärjestelmä ja siksi oltava loppuikä SSRI-lääkkeillä. Lääkettä vaan niin että turtuu zombiksi saakka.
Siis hänellä on hoitosuhde?
Hänellä saattaa olla ihan alkoholiongelmakin eli siihenkin pitäisi ehkä saada apua.
Onko ehdotettu koskaan psykoterapiaa? Perheterapiaa jne?
Pelkkä lääkitys ei kyllä nois kovissa traumoissa auta.
Sinä voit tietysti ehdottaa tai tyttäresi noita A-kerhoja ja psykoterapioita tms. sellaista mutta jos hän ei ole halukas niin sitten ei ole.
Onko hänellä mitään harrastusta tai kiinnostuksen aiheita? Siihen kannattaa kannustaa ja kutsua kylään. Mennä yhdessä vaikka johonkin mihin hän haluaa.
Armeija isä ollu hieno kasvattaja toivottavasti jo kuopattu.
Ihminen selviytyy kyllä kovistakin asioista: siitä on todistuskena keskitysleireiltä selvinneet. Kokemukset ja haavat psyvät, mutta niiden kanssa voi oppia elämään niin että ne eivät invalidisoi että ei voisi nauttia olemsataolostaan. Joillekin meneet kokemusket asianmuakisesti käsiteltynä ovat jopa voimavara ymmärtää elämää laajemmin ja hyödyntää tosisten ymmärtämiessä. Tyttären kannattaa keskustella miehen kanssa kokemuksista. Syy ei ole hänessä vaan noissa kelvottomissa vanhemmissa.
Jaahas, tuli taas tämä kuningas A maininta. Heitetään takas, mitä ikinä
ongelmia elämässä onkin, ei ne niin pahoja ole, etteikö niitä kuningas
Alkoholin kanssa länträämällä vielä pahemmiksi saa.
Ja edelleenkin vain joka seitsemäs Suomalainen viettää enää täysin
päihteetöntä elämää. Humalaisen kanssa ei muuten kannata keskustella
yhtään mistään mitään, se ei välttämättä edes muista seuraavana päivänä
mitään puhuttua. Jos niinkuin jotain järjellistä keskustelua haluaa aikaansaada.