Onko normaalia, että tyttölapseni saatuaan "oman"asunnon, minun takauksieni ansiosta muuttui minua kohtaan "kylmäkiskoiseksi"!
Sitä ennen olimme aina mitä parhaimmat kaverit. Kasvatin hänet yksin 4 v;stä alkaen.
Laitoin hänelle auton, uuden polkupyörän, porasin ja ruuvasin asunnon kohdilleen, mutta....., sitten kaikki muuttui..., tytöllä meni "kusi hattuun"...., MIKSI?? Eikö nuorilla pysy hanska lapasessa, pitääkö aina yrittää olla parempi kuin muut..., ja jos jotain saa pitääkö heti leikkiä "JUMALAA"?
Sitä ennen olimme aina mitä parhaimmat kaverit. Kasvatin hänet yksin 4 v;stä alkaen.
Laitoin hänelle auton, uuden polkupyörän, porasin ja ruuvasin asunnon kohdilleen, mutta....., sitten kaikki muuttui..., tytöllä meni "kusi hattuun"...., MIKSI?? Eikö nuorilla pysy hanska lapasessa, pitääkö aina yrittää olla parempi kuin muut..., ja jos jotain saa pitääkö heti leikkiä "JUMALAA"?
Vastaukset 2
Vanhimmat
En käsitä tätä takausjuttua. Jos haluaa pitää välit reiluina lapsiinsa niin ei kannattaisi mennä takaamaan minkäänlaista lainaa. Ota pois takauksesi niin lapsesi pääsee itsenäistymään eikä tarvitsisi tuntea kiitollisuuden velkaa koko elämäänsä.
Sinun oma vaihtoehtosi oli ostaa polkupyörä, auto, taata asunto. Minkälaista kiitollisuutta odotat tyttölapseltasi? Odottaisitko samanlaista jos kyseessä olisi poikalapsi.
"Jos haluaa pitää välit reiluina lapsiinsa niin ei kannattaisi mennä takaamaan minkäänlaista lainaa."
Meillä on taattu asuntolaina kun lapset ovat muuttaneet kotoa pois. Mielestämme on järkevää laittaa rahaa omaan taskuun kuin vuokranantajan taskuun.
Välit ovat erittäin hyvät aikuisten lastemme kanssa, joten se ei riipu siitä, että onko takaajana vai ei.