"Miehet ylistävät suomen kieltä ristikoiden unelmakieleksi. Vokaalien ja konsonanttien suhde on oikea, ja aakkosten lisäksi käytössä on myös ääkköset.
- Meillä on täällä Suomessa, millä mällätä. Ei tarvitse tyytyä 2-3 kirjaimisiin sanoihin kuten ruotsissa."
http://yle.fi/uutiset/suomen_kieli_vaantyy_ristikkoruutuihin/6213477
Ei svekot osaa edes ristikoita tehdä.
- Meillä on täällä Suomessa, millä mällätä. Ei tarvitse tyytyä 2-3 kirjaimisiin sanoihin kuten ruotsissa."
http://yle.fi/uutiset/suomen_kieli_vaantyy_ristikkoruutuihin/6213477
Ei svekot osaa edes ristikoita tehdä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Vokaalipitoisia kieliä pidetään monessa suhteessa parhaimpina. Ne ovat myös yleensä foneettisia eli lausutaan kuten kirjoitetaan. Ja se on jopa ratkaiseva etu suomen kielessä oppimisen kannalta!
Suomi on laulun omaista koska suomen kielessä on sopivasti vuorotellen konsonantteja ja vokaaleja ja lisäksi sanamme loppuvat usein vokaaliin. Suomi on kauneimpia kieliä koska suomen kielessä on konsonanttien ja vokaalien suhde sama kuin italian kielessä. Oopperan kielessä.
Globaalisti usein laulua kuvataan näin. La laa la la.. Onko se sattumaa että suomeksi sana on la(u)laa.
Sopiva konsonanttien ja vokaalien suhde tekee sanoista selkeitä, siten hyvin erottuvia ja helppoja ääntää, joista saa melussakin helposti selvää. Rallissa kartanlukijan ja ajajan kommunikointi onnistuu virheettömästi ja tarkasti suomen kielellä. Ehkä siksi meidän rallikuljettajamme ovat maailman parhaita. Ruotsinkieliselle Marcus Grönholmillekin luetaan nuotit suomeksi ja hän voitti maailmanmestaruuden aina suomen kielellä.
Suomen kielen sopiva konsonanttien ja vokaalien suhde tekee sanoista helposti äännettäviä. Se taas tekee sen että sanat voidaan kirjoittaa aivan kuten ne lausutaan. Ihmisen on vaikea ääntää peräkkäisiä konsonantteja. Monessa muussa kielessä jossa on paljon vaikesti lausuttavia peräkkäisiä konsonantteja, pitää ääntämyksestä tinkiä, mikä aiheuttaa sen että kirjoitusasu ja ääntämys eivät vastaa toisiaan.
Koska suomen kielessä ääntämys ja kirjoitusasu vastaavat toisiaan, suomenkieliset lapset oppivat nopeammin lukemaan kuin monet muut lapset.
Suomenkielessä syntyy mielleyhtymä ilmaisuun päinvastoin kuin monissa muissa kielissä. Monissa muissa kielissä sanat eivät osaa kuvailla asiaa yhtä hyvin kuin suomen kieli.
Maapallo, maailma (maa ilma), lehtivihreä, aineenvaihdunta ovat ruotsiksi
= Jorden, världen, klorofyll, metabolisk
Saksan ja ruotsin kielessä verbi prepositio (tms.) muuttaa verbin merkitystä niin ettei sitä voi mitenkään loogisesti päätellä.
Ruotsiksi 'se upp'
se = nähdä, katsoa
upp = ylös, ylhäällä, mutta 'se upp' = varoa
'inställä': in = sisään ; ställä = asettaa. Kuitenkin merkitys = lopettaa, keskeyttää
avverkning = hakkuu
Mitäköhän tarkoittaa sanat fram-ställä, upp-ställä, hålla på, an-gripa, in-gripa, på-hitta????
Ruotsi on epälooginen kieli, poikkeukset tekevät kielen vaikeaksi oppia.
Ääntämys ei ole linjassa kirjoitusasun kanssa
'Allergi' lausutaan kuta kuinkin [allergii], mutta
'energi' lausutaan poikkeuksellisesti [enershii]
nimi Älvsjö (jokijärvi) lausutaan [eychöö]
'göra' lausutaan [jööra] 'Ö' kahdentuu 'öö'ksi, 'g' muutuu j:ksi
Jos kielessä ei ole riittävästi vokaaleja helpottamassa ääntämystä, ihminen joutuu tinkimään kielen ääntämisessä. Silloin sanoista jätetään pois tai lisätään jotain äänteitä ääntämisen helpottamiseksi. Se aiheuttaa eroavaisuuksia kirjoitusasuun verrattuna. Se taas tekee kirjoittamisen/lukemisen vaikeaksi koska kielen kirjoittaminen eroaa ääntämisestä. Ruotsin kielessä esiintyy paljon peräkkäisiä konsonantteja joka tekee kielen vaikeaksi ääntää ja oppia kirjoittamaan.
Ruotsin kielen Älvsjö - sanassa on peräkkäiset konsonantit lvsj - siis neljä konsonanttia peräkkäin, joka on aivan mahdoton sana ihmisen lausuttavaksi. Sanahan on suorastaan kaamea hampaattoman suhahdus. Täysin tyypillistä ruotsinkielelle.
Nordenskiöld - sanassa on seuraavat peräkkäiset konsonantit rd - nsk - ld
Wright - sanassa on seuraavat peräkkäiset konsonantit Wr - ght ja vain yksi vokaali!
Ruotsin kieli on köyhä kieli koska siinä ei ole edes sanoja kaikille ilmaisuille omaa sanaa. Ruotsin kielen rakenne on aivan järjetön ja se on kopioitu toisesta kielestä - saksasta. Saksan ja ruotsin kielessä verbi prepositio (tms.) muuttaa verbin merkitystä niin ettei sitä voi mitenkään loogisesti päätellä. Ruotsin sanat eivät muodosta mielleyhtymää ilmaisuun koska merkitys muuttuu sanayhdistelmässä täysin.
'se' = nähdä, katsoa
'upp' = ylös, ylhäällä, mutta 'se upp' = varoa.
Vaikka merkityksen olettaisi olevan 'katso ylös'.
'in' = sisään, sisällä
'ställä' = asettaa, mutta 'inställä' = lopettaa, keskeyttää
hålla på = olla tekemässä
ingripa = ryhtyä
angripa = hyökätä
begripa=käsittää ymmärtää
Mitäköhän tarkoittaa sanat fram-ställä, upp-ställä, på-hitta. Näitä epäloogisia sanayhdistelmiä on satoja. Kuinka niiden merkityksen voi löytää sanakirjasta? Kun katsot sanakirjasta molempien sanojen merkityksen ei se vastaa niiden yhteistä merkitystä.
Kiitos, huusianna, loistavasta esitelmästä! Germaaninen tök-tök -kieli ei todellakaan ole kuin keinotekoista ja ruotsin kieli on sellainen väkisin kyhätty köyhä kieli. Suomen kielen ylivertaisuutta ei voi kiistää!
Slaavilaiset kielet ovat myös hyvin konsonanttipitoisia. Tunnettu esimerkki on puola. Myös tsekki ja serbo-kroatia ovat hankalia siinä suhteessa.