epäilevä ja omaa parasta etsivä "rakkaus". Ehkä sä olit nähnyt maailmasta sen julman puolen. Et kestänyt viatonta rakkautta, halusit et mäkin näen sen synkän puolen. Olin elänyt niin viattoman lapsuuden että näin pahasta en tiennytkään
Viattomasta rakkaudesta kasvoi
tuhottu ei mitään jä
294
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
parasta on kantapään kautta opittu oppi, se menee perille kaikkein parhaiten. Mitkään varoitukset, kiellot ja toisten kokemusten kuuleminen eivät tuo sitä asiaan niin lähelle kuin oma kokemus, joka auttaa itseä ymmärtämään asioita taas vähän laajemmin.
Kaikkea ei tarvitse kokea itse, mutta sen mitä joutuu kantapään kautta opettelemaan on aina muistuttamassa meitä siitä, että VAROA PITÄÄ sillä kaikki eivät ole kuin minä, yhtä viattomia ja hyviä...tai sen viattomaltakin tuntuvan kuoren alla voi piillä paha...
Ihmisellä on alkujaan ollut vaistot, kun hän on elänyt paljon "vaarallisempaa" elämää lähellä luontoa jossa tämä taito on kehittynyt aistimaan vaaran. Ihminen on menettänyt suurimman osan vaistoistaan, koska elämässämme ei enää ole niin suuria uhkaavia vaaroja, jossa vaistoja tarvitaan.
Kuulostaa osuvalta. Ihminen jolla on kaikkea, paljon alkaa jossain elämän käännekohdassa miettimään syntyjään syviään, hakee juuriaan. Huomaakin, että elämä voisi olla merkityksellisempää. Merkitykselliseksi elämän tekee rakkaus. Ihmissuhteet. Kokemukset. Jälkikasvu. Viisastuminen.