Tyttäreni on aina ollut normaalipainoinen eli noin 170cm ja 55-60kg, mutta kun hän lähti aupairiksi Italiaan huomasin että painoa alkoi kertyä huomattavasti. Kävimme tapaamassa häntä viime jouluna emmekä olleet siis nähneet noin puoleenvuoteen ja voin sanoa että järkytys oli suuri, kun ennnen niin hoikka tyttäreni oli paisunut tuon puolenvuoden aikana ainakin 15 kiloa.
En viitsinyt sanoa silloin mitään, koska en halunnut loukata häntä joten annoin asian olla. Noh nyt hän sitten palasi takaisin suomeen ja järkytys oli vieläkin suurempi, sillä en ollut tunnistaa omaa tytärtäni.
Arvioisin että tyttäreni painaa jo lähemmäs 100kg eli viimeisen 6kk aikana painoa on tullut ainakin 20 ellei peräti 30 kiloa. Tyttäreni on vasta 21-vuotias ja elämä vasta edessä, mutta tuntuu pahalta katsoa kun hän päästää itsensä tuohon kuntoon.
olen yrittänyt saada häntä kanssani uimastadionille tai kävelylle, kun kerran kesälomakin on eli ajasta ei ole puutetta, mutta kun ei niin ei.
Kotona ei kelpaa perus ruoka vaan aina on ostettava sipsejä ja karkkeja.
Miten saisin tyttäreni paremmille elämäntavoille? Pelottaa että tuolla menolla hän saa sydänkohtauksen ennen kuin on edes 30vuotta.
En viitsinyt sanoa silloin mitään, koska en halunnut loukata häntä joten annoin asian olla. Noh nyt hän sitten palasi takaisin suomeen ja järkytys oli vieläkin suurempi, sillä en ollut tunnistaa omaa tytärtäni.
Arvioisin että tyttäreni painaa jo lähemmäs 100kg eli viimeisen 6kk aikana painoa on tullut ainakin 20 ellei peräti 30 kiloa. Tyttäreni on vasta 21-vuotias ja elämä vasta edessä, mutta tuntuu pahalta katsoa kun hän päästää itsensä tuohon kuntoon.
olen yrittänyt saada häntä kanssani uimastadionille tai kävelylle, kun kerran kesälomakin on eli ajasta ei ole puutetta, mutta kun ei niin ei.
Kotona ei kelpaa perus ruoka vaan aina on ostettava sipsejä ja karkkeja.
Miten saisin tyttäreni paremmille elämäntavoille? Pelottaa että tuolla menolla hän saa sydänkohtauksen ennen kuin on edes 30vuotta.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Asuuko tytär siis vielä kotona?
Käykö töissä vai opiskelee vai eikö tee mitään? Laittakaa maksamaan asumisesta ja muusta ylläpidosta kunnon summa. Silloin jää vähemmälle sipsirahat.
Ei mitenkään kohtuutonta tuon ikäiselle todellakaan. Ilmeisesti tyttärenne on ollut aivan liian kypsymätön olemaan poissa kotoa vuoden verran ja sen arvaa paapovasta asenteestasi.
Ei 21-vuotiaan elintapoihin enää äiti voi eikä hänen tule voidakaan vaikuttaa. Itsepähän tiensä valitsee, mutta omalla kustannuksella niin henkisesti kuin taloudellisesti. Eli potkua persiiseen ja pois kotoa tai kunnon korvaus ylläpidostanne.
Läskistä huomautteleminen tuskin auttaa. Eiköhän tytär itse tiedä tilansa vallan hyvin.
Tyttäresi on lihonnut sen verran nopeasti, että hän tuskin itsekään tiedostaa tilannettaan. Ainakaan täysin. Voit herättää hänet kysymällä suoraan, että paljon hän nykyään oikein painaa. Lisätä voit kysymyksen, että painatko jo 100kg vai jopa ylikin. Tyttö varmasti pistää tuossa kohtaa hanttiin, koska varmasti hänellekin on ylipainon julki kertominen todella arka paikka. Sitten kun tilanne rauhottuu voit kertoa tytölle ylipainon aiheuttamista terveysriskeistä, esim. että hänellä suuri riski saada aikuistyypin diapetes. Lisäksi voit kertoa, että ei miehetkään tule kiinnostumaan hänestä pian, kun hän on tuohon kuntoon itsensä päästänyt ja työnantajatkin valitsevat mielummin normaalipainoisen työntekijän jos hakijoina lihava tai normaalipainoinen. Tällä tavalla saat tyttäresi ainakin heräämään asian suhteen ja rupeamaan pohtimaan, miten ruveta laihduttamaan. Vaikeaa noin suuren määrän laihduttaminen kumminkin on, mutta ei mahdotonta. Äitinä voisit esim. motivoida tytärtä sanomalla, että annat hänelle vaikka 200e (tai jonkun muun sopivaksi katsomasi summan), kun hänen paino on ensin edes normaalipainon ylärajalla eli hänen pituudellaan 72kg. Tuo varmasti motivoi tuon ikäistä tyttöä paljonkin. Nuoret kun tarvitsee rahaa menoihinsa. Toinen motivointitapa voisi olla myös, että puhuisit hänelle kuntosalille menosta ja lupaisit vaikka kustantaa hänelle kuntosalikortin, jos rupeaa tosissaan laittamaan itseään kuntoon, eli laihduttamaan. Karkki/sipsi/herkkulakkoon hänen kannattaisi myös mennä, koska laihdutettavaa kertomasi arvion mukaan hoikkaan kuntoon 40kg. Tämähän toki selviää vasta jos tyttäresi suostuu kertomaan oikean painonsa. Toisten ihmisten kun monestikin todella vaikea arvioida toisen todellista painoa silmämääräisesti. Pyydä tytärtäsi vaikka nousemaan vaa'alle sinun silmiesi edessä ja vasta sitten suostut tuohon 200e palkkioon hänen laihtuessa edes normaalipainon ylärajaan aluksi. Kerron tämän aiheuttavan riitaa ja itkua varmasti, mutta ainakin tytär rupeaa heräämään asian suhteen ja toimimaan. Jos sitten kuntosalille meno on poissuljettu juttu esim. kalliuden vuoksi, kehota tytärtä kävelemään tunti tai puolitoista tunnin lenkkejä niin. että hiki tulee. Se laihduttaa. Kaloreita hänen kannattaisi myös laskea. Normaalilla kotiruualla hän voi laihtua,mutta voit myös kannustaa häntä laihdutuksen alkuun esim. ostamalla hänelle nutrilet kuurin. Kerropas miten tyttäresi suhtautui?
No ei takuulla motivoi ketään, jos oma äiti alkaa marmattaa! Jos omalta äidiltä saama tuki on sitä, että äiti kertoo, mistä kaikesta jäät paitsi (kuten miehet) jos et laihduta, niin melko varmaan herää kapinahenki ja sipsejä kuluiu entistä enemmän. Toinen ehdottaa, että ala rahastaa tytärtäsi ja toinen kehoittaa palkitsemaan, jos laihtuu. 21-vuotias on aikuinen ja vastuussa omasta kehostaan ja elämästään. Totta kai äidit haluaa lapsilleen vain parasta ja olisihan se mukavaa jos oma lapsi olisi kaunis ja hoikka....mutta aina ei mene niin...
Jos perheessä syödään terveellisesti, eikä niitä sipsejä osteta kaappiin, niin tuskin tytär itse itseään pelkillä sipseillä elättää? Lenkkiseuraksi ja uimahalliin voi pyytää, mutta ei painostaa. ketään toista ei pysty laihduttamaan, jos ei itsellä ole siihen halua/tarvetta. Ja jos haluat välit tyttäreesi säilyttää, älä huomauttele ylipainosta, koska se varmasti on itselläänkin tiedossa. Anna tukea, kun sitä tarvitaan! Jos on pärjännyt maailmalla, pärjää myös kotona! Hiukan luottamusta!!
Olipas idioottimainen kirjoitus! Jo diabeteksen luuleminen diapetekseksi kertoo kirjoittajastaan kaiken olennaisen.
Kyseessä on AIKUINEN nuorin nainen. Äidin tehtävä ei ole ryhtyä joksikin vaakapoliisiksi puhumattakaan mistään kannustepalkkioiden maksamisesta.
Tyttären pitää itsenäistyä ja vastata täysin itse tekemisistään ja syömisistään. En sano, etteikö vielä voisi asua kotona, mutta kohtuullista korvausta vastaan. Tuon ikäiselle kuuluu myös ruuanlaitto- aj siivousvuorot kotioloissa, ei vanhempien kotona asuta kuin hotellissa.
Päästä irti, hyvä ihminen jo aikuisesta lapsestasi ja unohda varsinkin tämän valopään kommentit, joissa kehotetaan kontrolloimaan tytärtäsi entistä enemmän.
En ole yrittänyt painostaa häntä enkä ole maininnutkaan asiasta, mutta tuntuu ikävältä kun hän ei näytä tajuavan tilannettaan ollenkaan. Noin nopea lihominen ei ole terveellistä eikä hän näytä edes yrittävän laihduttaa.
Ennen kuin lähti pois kotoa hän söi normaalia ruokaa ja harrasti liikuntaa. Nyt ei enää kotiruoka kiinnosta vaan aina pitää lähteä ulos syömään kavereiden kanssa tai jopa yksin. Itse en ole koskaan välittänyt herkuista enkä niitä siksi kotiin ostakaan, mutta tuntuu että kaikki raha minkä tytölle annan menee suoraan roskaruokaan ja se suututtaa.
Olen enemmänkin huolissani hänen tulevaisuudestaan jos muutosta ei tule, on helpompi alkaa laihduttamaan nyt kuin esim 10 vuoden ja suurempien kilojen kanssa.
Ehkä on syytäkin olla huolissaan, jos pitää 21-vuotiaalle antaa taskurahaa...eikö sen ikäisen pitäisi olla töissä/saada työttömyyspäivärahaa? Älä anna rahaa niin paljon, että voi syödä ulkona, kun kerran kotona on ruokaa tarjolla!
Kyllä 21-vuotiaana jo pitäisi olla tiedossa, että itse on leipänsä hankittava, ei äiti ikuisesti ole rahaa antamassa. Nyt kaivataan ryhtiliikettä sekä äidille että tyttärelle!!!
Se, että mainitset tyttärellesi asiasta osoittaa vain sen, että välität hänestä. Ei se ole paha juttu. Tottakai se kirpaisee tytärtä, mutta ainakin herättää hänet todellisuuteen asiasta. Ehkä hän onkin koittanutkin laihduttaa salaa,mutta ei ole vain osannut/onnistunut. Kysy häneltä suoraan. Keksi vaikka kaunis sanamuoto jos muuten puhuminen arveluttaa.
Ylensyönti on psykiatrinen häiriö.
Tyttärellesi on tapahtunut jotain pahaa siellä Italiassa, kun on alkanut ahmia.
Ennen sen selvittämistä parannusta ei tapahdu.
Ja höpö höpö! Kaikilla ylipainoisilla olisi psykiatrinen häiriö? Kylläse häiriö on itsekurissa-
MItä se itsekuri sitten on jos ei psyykkisen puolen juttuja?
Ei välttämättä ole "tapahtunut jotain pahaa" vaan yksinkertaisesti olosuhteet ovat saattaneet olla täysin toisenlaiset, kuten tarjolla olevan ruoan laatu, liikuntamahdollisuudet jne. Tai tytär on saattanut kokea olonsa yksinäiseksi tai turvattomaksi. Tai hän on napostellut herkkuja ihan pelkkää ikävystyneisyyttään.
Niin tai kaikki hyvä ja rasvainen on vaan maistunut hyvältä ja sitä on saanut syödä, kun kukaan ei ole marmattanut lihomisesta ja kun muutkin ovat syöneet. Ei siihen herranjumala mitään ihmeellisiä tarvi tapahtua.
Kyllä 30-40 kg:n lihominen vuodessa on sen verran epätavallista, että jossain on mennyt pahasti pieleen, mikäli tyttö ennen au pair -vuotta söi terveellisesti.
Jos olisin tytön äiti, olisin jo aiemmin ilmaissut huolestumiseni tytölle. Noin nopea lihominen on niin vaarallista terveydelle, että sitä voisi verrata vaikka päihteiden käyttöön.
Tässähän on nähtävissä, että äidin ja tyttären suhde on häiriintynyt ja tytär oireilee psyykkisesti.
Ei ole tervettä elättää täysin 21-vuotiasta. Toki monet vanhemmat tukevat taloudellisesti esim. opiskelijaa, mutta näiden olosuhteiden vallitessa rahahanat kiinni vain. Jos ei opiskelu tai työnteko maita, niin sossun luukulle sitten.
Sieltä ei liikene rahaa jokapäiväiseen ulkonasyömiseen, tuskin edes viikottaiseen.
Meillä on kans kotona vastaavanlainen tilanne.
Minä olen 22 vuotias tyttö. Äitini on pistänyt merkille, että olen hieman päässyt lihomaan. 30 kiloa muutamassa vuodessa. Äitini huomauttaa asiasta päivittäin. Tiedän kyllä, että minun pitää tehdä asialle jotain.
Joskus tuntuu, että äitini häpee minua, eikä kehtaa vielä pullistunutta tytärtään näytille esim sukulaisille. Sukulaiseni ovat myös huomauttaneet pyöristymisestäni.
Ei se kivalta tunnu, mutta ainakin tulee totuus.
22-vuotias ei ole tyttö vaan aikuinen nainen ja voisi muuttaa jo omaan kotiin. Kyllä se paino alkaa laskemaan, kun ei ole enää valmiin ruokapöydän edessä.
Onkohan tyttäresi ollut aiemmin kova urheilemaan tai pelannut jossain joukkuessa? Italiassa ei välttämättä jaksa lähteä jonnekin juoksulenkille, kun siellä on kuitenkin kuuma. Italiassa on ainakin perheillä tapana monesti käydä syömässä ravintoloissa tuhdistikin. Joku ruokavalion muutos ainakin mulla tulee ekana mieleen. Söivätkö isäntäperheessä jatkuvasti herkkuja? Ehkä tyttäresi kaipasi takaisin Suomeen ja tosiaan lohduttautuu syömällä niitä herkkuja. Ei muuta kun teet pelkkiä dieettiruokia, kaikkea terveellistä kuten kanaa ja kalaa, turhat hiilarit ja rasvat pois ruoista :)
Ap kirjoitti viestissään, että tyttärelle ei kelpaa kotona perusruoka, vaan hän käy ostamassa sipsejä ja muuta roskaa.