Psykologia saa pahimmillaan muutoin asialliset ihmiset kilahtamaan omituisiksi.
Joka paikasta löytyy ne sosialivirastofanit jotka innostuvat siitä ideasta että he ymmärtävät pakkoauttamista paremmin kuin hullu, katkera ja lapsellinen ympäristönsä. Tätä omahyväistä olotilaansa he sitten hierovat muiden naamaan jotta itsensä paremmuus tulisi kaikille selväksi.
Joka paikasta löytyy ne sosialivirastofanit jotka innostuvat siitä ideasta että he ymmärtävät pakkoauttamista paremmin kuin hullu, katkera ja lapsellinen ympäristönsä. Tätä omahyväistä olotilaansa he sitten hierovat muiden naamaan jotta itsensä paremmuus tulisi kaikille selväksi.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ongelma on siinä että tavallinen kaduntallaaja lukee muutaman sivun psykologian kirjallisuutta ja sen jälkeen mukamas tajuaa kaiken ihmisen käyttäytymisestä ja osaa diagnosoida kenet tahansa parissa minuutissa. Ammattilaisia ei arvosteta niin kuin pitäisi, aito psykologian asiantuntejuus vaatii vuosien lukemisen ja käytännön työn.
Mainitsemani asenteen syntymiseen ei todellakaan tarvita paljoakaan tietämystä koko asiasta.
Eikä tämä asenne ole mikään pelkkä maallikkojen asenne, asenne on varsin yleinen myös kohtaamillani virkailijoilla ja psykiatrian lääkäreillä. En osaa sanoa heidän kokemuspohjastaan ja koulutuksestaan mitään varman päälle mutta vaikuttaisi siltä että monet ovat olleet alalla vuosia.
Niin aivan. Eli sillä psykologialla on sellainen valta, että ihmiset jotka eivät siitä mitään käsitä, sellaisista monilla se diagnosointi-into on varmaan kovin, mutta tavallaan se on "inhimillistä", koska kyllä minäkin muistan, että kun alaikäisenä kakarana selailin psykologian kirjoja kirjastossa, kuvittelin heti osaavani analysoida paitsi omat sairauteni, myös toisten. Sen sijaan lukeneet ihmiset tietävät, että psykologinkin koulutus vaatii laajaa matemaattisten menetelmien hallintaa ja että ei siellä psykologiassa diagnooseilla paiskota ihmisiä ,vaan epävarmoissa tapauksissa siihen diagnoosikenttään tulee x.
Psykologia puolustaa paikkaansa tieteenä ihan sillä, että on tää Suomi24:kin täynnä hyvin henkisesti sairaan oloisia kirjoittajia ja niitä sairaita kirjoituksia laativia ei ole mitään "muutama", vaan satoja tuhansia, jotka saavat nautintoa silmittömän ja typerän vihan ja valheiden suoltamisesta netissä. Tosin enemmän tää Suomi24- foorumi kiinnostaa sosiologisessa mielessä, kuin psykologian kannalta, koska on ilmiselvää, että kaiken maailman Facebookit ovat syypäitä siihen, että monet ihmiset hörhöilee netissä. Silloin kun netissä oli vain pari keskustelupalstaa, niin homma oli aika toinen ja keskustelu pysyi asiallisen näköisenä - nyt netin avulla ihmisille luodaan keinotekoisia yhteisöjä, jollaisia virtuaalisuudessaan ei yhtään arvosta.
En ymmärrä, mitä aloittajanimimerkki ajaa kirjoituksellaan takaa.
Toteat kuvitelmistasi että pystyit parin kirjan luettuasi diagnosoimaan ihmisiä, toteat huomanneesi ettei se niin menekään.
Heti toisessa kappaleessa kirjoitat että tekstien perusteella täällä on henkisesti (tarkoitatko psyykkisesti?) sairaita ihmisiä. Kaiken tuon päättelit muutamista teksteistä.
Otahan huomioon että trollailu voi olla melkoista täällä foorumilla eikä monikaan tarkoita oikeasti sitä mitä kirjoittaa.
Facebookia on turha syyttää hörhöilystä, siellä ne tosihörhöt erottuvat kun joutuu omalla kuvalla ja nimellä seisomaan sanojensa takana. Täällä nimettömänä on helppo kirjoittaa mitä tahansa.
Esim. kun sain käteenvedon ja suihinoton naiselta hän kehui munaani, joka on lifestyle condomsin teettämän tutkimuksen mukaan suurempi kuin 80%:lla miehistä, isoksi, ja luulisin että nainen joka päivän tutustumisen jälkeen tekee sellaista on hyvä arvioimaan miehistä kokoani. Muistijälkitestillä asia selviäisi paremmin mutta en ole asemassa että voisin järjestää hänet sellaiseen. Kuvittele nyt jos olisinkin asemassa, pyytäisin testaamaan sitä pitääkö munaani isona oikeasti? LOL.
Juuri tuollaista en kehtaisi kirjoittaa omalla nimelläni ja pitäisin henkilöä joka niin tekee melko häiriintyneenä.
Psykiatria on epäjumalaa (tiedettä) palvova uskonto. Valitettavasti se on hyvin kaukana aidosta, elävästä uskosta, jossa tarkoitus ei koskaan pyhitä keinoja.
Psykiatria perustuu fiktiointiin, ei faktan esittämiseen. Tieteellinen ajattelu perustuu faktatietoon. Näin ollen psykiatria ei ole tiedettä.
Psykiatria ei myöskään ole tekemisissä uskon kanssa, kuten mainitsitkin.
Psykologia ja psykiatria ovat tieteistä jaloimpia heti matematiikasta seuraavana.
Arvostelijat eivät vain ymmärrä mitään noista koska äly ei riitä.
Kyllä huomaa, että sinulta puuttuu lääketieteen opinnot, kun et osaa edes tieteellistä ajattelua! Oli helppo havaita virheesi.
En ole koskaan lukenut ainoatakaan opusta psykologiasta tai muusta
vastaavasta, en kirjoista enkä netistä. Perustan kaikki mielipiteeni omaan
elämääni, siihen mitä olen itse kokenut ja nähnyt, ehkä joitain sanontoja on
tarttunut matkan varrella mukaan. Eli olen lähes täysin vapaa toisten
suorittamasta manipuloinnista, siis että omaksuisin semmoisenaan jonkun muun opit ja aatteet. Yks näistä opeistani on se, että olipa mikä tahansa oppisuunta, se käytäntö miten asiat menee on useimmiten täysin eri asia kuin jokin teoria.
Voisin kyllä kritisoidakin esim. näitä A-klinikka/mielenterveystoimisto systeemeitä juuri tuon syyn takia, teoria on eri asia kuin käytäntö.
Ne on kuitenkin ihmiset joiden kanssa näissä asioissa pelataan, net sopeutuu kuvioon ja sitten pyrkivät tekemään siitä laisensa, muodostavat
oman mantransa.
Psykologian kirjoja on ihan turha lukea. Niitä lukemalla uppoaa vaan loputtomaan teorioiden suohon, eikä psykologisten teorioiden pätevyydestä ole mitään takeita.
Sen sijaan Raamatun viisauksiin kannattaa kyllä perehtyä ja henget koetella. Jos mielenterveyden ammattilaiselta kysyy, onko hänen toimintansa Jumalasta ja kumartaako hän Jeesusta Kristusta Herranaan, saa hyvin nopeasti selville, onko tekemisissä aidon vai epäaidon auttajan kanssa.
Satoja vuosia sitten kirkko väitti vuorenvarmana, että maapallo on litteä.
Hieman myöhemmin siinä toimivat ihmiset väittivät kivenkovaan että maapallo
on maailmankaikkeuden keskus, kaikki pyörii maapallon, telluksen ympärillä.
Paljon myöhemmin tiede on todistanut maailmankaikkeuden koostuvan nyt
ainakin valtavasta määrästä galakseja, todistelu on vielä kesken.
Eli ihmiset väänsivät silloinkin jonkin opin heille parhaiten sillä hetkellä
sopivaksi mantraksi.
Hyvän yleiskäsityksen siitä, miten länsimaisessa kulttuurissa ajauduttiin tähän kafkamaiseen yksilöpsykologian palvontaan antaa mielestäni Richard Websterin teos Why Freud Was Wrong. Kirja ei ole pelkästään freudilaisen psykologian kritiikki, vaan antaa samalla kriittisen katsauksen länsimaiseen yksilöpsykologiseen ihmiskäsitykseen ylipäänsä (juuri siksi, että Freudin rooli sen kehittymisessä on niin keskeinen). Webster osoittaa Freudin teorioiden uskonnollisperäiset, mielivaltaiset ja pseudobiologiset syntymekanismit ja antaa samalla kriittisen selonteon katteettomien psykoanalyyttisten käsitysten tuhoisista vaikutuksista länsimaiselle kulttuurille. Yleisemmällä tasolla teos voi toimia varoittavana esimerkkinä siitä, mitä tapahtuu, kun teoria lähtee ohjaamaan tulkintoja todellisuudesta, sen sijaan että tosiasiat ohjaisivat teoriaa.
Kirjan erityisenä ansiona pidän kirjoittajan korkeaa sivistystä ja asiantuntemusta sekä kykyä hahmottaa laajoja asiakokonaisuuksia. Webster ei keskity pelkästään yksittäisten teorioiden romuttamiseen, vaan kritisoi yleisemmällä tasolla sitä "itsevaltaista älyllistä tyyliä", jonka Freud vakiinnutti länsimaiseen intellektuaaliseen kulttuuriin. Mietin kirjaa lukiessani, että ei ole ihmekään, jos Freud on suosittu postmodernien taiteentutkijoiden ja tieteen valepuvussa esiintyvien ideologien keskuudessa. Näillä aloilla psykologisten totuusväittämien arvoa mitataan niiden "tulkinnallisen kiinnostavuuden" ja ideologisen hyödyllisyyden perusteella, mikä vastaa täydellisesti Freudin omaa teorianmuodostamisen tapaa: ensin päätetään, miten asioiden tulee olla/miten niiden halutaan olevan, ja vasta sitten lähdetään konstruoimaan "todisteita" ennakkoluulojen tueksi.
Webster käsittelee yhdessä kappaleessa tarkemmin myös Freudin vaikutusta modernin sosiaalityön ja erityisesti lastensuojelun nurinkurisiin piirteisiin. Jos lastensuojelijoiden käyttäytyminen muistuttaa omnipotentin jumaluuden toimintatapaa, niin se on johdettavissa suoraan Freudin vakiinnuttamaan autokraattiseen tietoteoreettiseen tyyliin. Freud jopa avoimesti kannusti oppilapsiaan uskomaan heti ensimmäiseen mieleen juolahtaneeseen tulkintaan, koska spontaanisti mieleen nousevat tulkinnat osuvat hänen mukaansa yleensä oikeaan. Näin selittyy esimerkiksi se, miksi lastensuojelijat voivat tulkita pahoinpitelyä tai pedofiliaa jopa siitä, että lapsi kieltää mitään sellaista tapahtuneen. Lastensuojelija voi pysyä mielipiteessään riippumatta mistään eteen tulevasta tosiseikasta, joka puhuu hänen "intuitiotaan" vastaan, koska freudilaisittain ajateltuna kaikki on joka tapauksessa piilossa ja vain odottaa esiintulkintaansa.
Kirjassa tulee useasti esiin myös Freudin tapa valehdella "yleisemmän totuuden" nimessä, mikä niin ikään kuvaa monien sosiaaliviranomaisten toimintatapoja. Kun Freud uskoi johonkin "oivallukseensa", hän ei välittänyt, vaikka käytännön psykoanalyysi ei tukisikaan sen paikkansapitävyyttä. Hän julisti huoletta keskeneräisiä tai jopa keskeytyneitä terapioita jymymenestyksiksi ja selitteli täydet fiaskot omaksi edukseen. Freud oli tietoinen valehtelustaan, mutta uskoi, että käytännön epäonnistumisten ei pidä antaa peittää perimmäistä teoreettista totuutta, joka oli tietenkin aina hänen mielensä mukainen. Sama itsepetoksen mekanismi näkyy lastensuojelussa, jossa sosiaalityöntekijän alkuperäinen oivallus todistellaan todeksi keinolla millä hyvänsä, kaikista tosiasioista piittaamatta. "Lapsen etu" kun on kyseessä, niin tosiasioidenkaan ei anneta olla sen esteenä.
Why Freud Was Wrong on 600-sivuinen englanninkielinen teos, mutta niin selkeästi ja saivartelemattomasti kirjoitettu, että sen ajatuskulkujen seuraaminen on vaivatonta. Webster käyttää tietoisesti mahdollisimman konstailematonta kieltä vastaiskuna psykoanalyyttisen kirjallisuuden tarkoitushakuiselle kiemuraisuudelle, jonka tarkoituksena on peitellä psykoanalyyttisen teorian tosiasiallista onttoutta. Suosittelisin tätä kirjaa kenelle tahansa, jota hämmentää psykologian kyseenalaistamaton ja lähes uskonnollisluonteinen asema modernissa kulttuurissa.
Hieno kirja-arvio. Saattaa olla että opusta ei ole käännetty suomeksi mutta kirjaa kritisoivat opukset kyllä käännetään.
Tuo konstailematon kieli on ihan hyvä juttu vaikka jopa ammatillisiisa julkaisuissa. Itsekin suosin tavallisen ihmisen arkikieltä juuri mainituista syistä. Mitäpä jos Freudin Seksiuniteoriasta poistettaisiin kaikki lääketieteellinen sanasto niin jäljelle jäisi vain rivosuisen huru-ukon jorinaa.
Usein uskotaan että psykologi/sossu tekee tilannearviot itse ja vapaasti saamansa koulutuksen pohjalta. Olen itse omin silmin nähnyt erään virallisen A4-paperin jonka otsikossa kerrottiin sen olevan ohje (valvojille?) suhtautumisesta lastenkotiasukkien parisuhteisiin. Sisällöstä en muista mitään. Arvelen että alan oppilaitoksissa opetetaan perusteluja paperin sisällölle. Lehtien "asiantuntijat" lienevät samoilla linjoilla.
Tälläiset paperit ovat arkirutiinia eri hallinnon aloilla. Luulisin paperin olevan käytännössä sitova. Kukahan näitä papereita laatii ja millaisin motiivein?