Minulla on muutama tuttava ollut jotka todennäköisesti yksinäisyyden ja parisuhteen löytymättömyyden takia päätyneet itsemurhaan.
Näiden lisäksi muutama on ajautunut ns. hitaaseen itsemurhaan alkoholin yms. avustuksella.
Joillakin ongelma on eskaloitunut kun muutkin asiat elämässä menneet päin mäntyä ja eivät ole vain jaksaneet yhtään ylimääräistä painetta yksinäisyydessään.
Mutta tiedän että myös muuten elämänsä kunnossa ollut ja muuten ok elämää elänyt mies on hoitanut itsensä pois tästä maailmasta oman käden kautta.
Osaatteko määrittää miten paljon nuo itsemurha-ajatukset teidän kohdalla johtuvat juuri yksinäisyydestä?
Arvaan että huomion, positiivisen palautteen, seuran, läheisyyden, seksin jne. puute ajaa mielen matalaksi ja jos siihen yhdistää tunteen ettei itsellä ole merkitystä eikä elämällä niin niiden tarkoituksien kaivaminen jokapäiväisen elämän kestämiseen nousevat kovinkin korkeiksi.
sen jälkeen alkaa suorastaan hypnoottinen kierre jossa taistellaan aikaa vastaan jottei sitä itsemurhaa tehtäisi eikä toisin päin.
Kyse ei ole enää siitä että pitäisi olla syy tehdä itsemurha vaan ei löydetä enää syytä elää.
Rankka aihe, mutta yritetään keskustella asiallisesti.
Näiden lisäksi muutama on ajautunut ns. hitaaseen itsemurhaan alkoholin yms. avustuksella.
Joillakin ongelma on eskaloitunut kun muutkin asiat elämässä menneet päin mäntyä ja eivät ole vain jaksaneet yhtään ylimääräistä painetta yksinäisyydessään.
Mutta tiedän että myös muuten elämänsä kunnossa ollut ja muuten ok elämää elänyt mies on hoitanut itsensä pois tästä maailmasta oman käden kautta.
Osaatteko määrittää miten paljon nuo itsemurha-ajatukset teidän kohdalla johtuvat juuri yksinäisyydestä?
Arvaan että huomion, positiivisen palautteen, seuran, läheisyyden, seksin jne. puute ajaa mielen matalaksi ja jos siihen yhdistää tunteen ettei itsellä ole merkitystä eikä elämällä niin niiden tarkoituksien kaivaminen jokapäiväisen elämän kestämiseen nousevat kovinkin korkeiksi.
sen jälkeen alkaa suorastaan hypnoottinen kierre jossa taistellaan aikaa vastaan jottei sitä itsemurhaa tehtäisi eikä toisin päin.
Kyse ei ole enää siitä että pitäisi olla syy tehdä itsemurha vaan ei löydetä enää syytä elää.
Rankka aihe, mutta yritetään keskustella asiallisesti.
Vastaukset 74
Vanhimmat
No kylläpä nuo itsariajatukset johtuvat suurimmalta osin juuri yksinäisyydestä. Kuka tälläista elämää jaksaa, tää on kauheeta! Kenellä on ystäviä, on todella onnekas!!!!!!!! Olepa yksin suurimmaksi osaksi aikaa, niin kesät, syksyt, talvet ja keväät. On siinä elämänilo kaukana.
Yksinäisyyden takia opiskelut ovat menneet mönkään ja työssä käynti ollut vaikeaa. Eikä sekään ole riittänyt, että koulussa on ollut seuraa, koska vapaa-ajalla oletkin ihan yksin.
Joka päivä, oikeastaan melkein koko ajan.
Sitä on tullut vietettyä yksin tämä nuoruusaika ja odottanut, että elämä lähtisi kunnolla käyntiin. Olen viettänyt vanhuksen elämää koko nuoruuteni, yksin omien ajatusten kanssa ja katsonut sivusta, kun muut elävät ja tekevät sitä, mitä itsekin haluaisi. En haluaisi kokea tätä enää silloin, kun olen oikeasti vanha. Jos olen nyt ollut nuori, eikä kukaan ole kiinnostunut minusta, niin tuskinpa kurttuinen harmaapääkään saa enempää suosiota. Tähän saakka olin elätellyt toivoa, että jotain voisi tapahtuakin, mutta myöhemmin ei ole tämänkään vertaa mahdollisuuksia.
Olen ajatellut yhä enenevässä määrin oikaisua päätepysäkille, se helpottaa myös oloa, kun ei tarvitsisi enää ajatella tulevaisuutta. Väsyttääkin sen verran, että ei jaksaisi ottaa kantaakseen tulevaisuuden väistämättömiä taakkoja. Ajatus pyyhkeen heittämisestä kehään helpottaa, mutta en tiedä pystynkö lopulta siihen. Kun ajattelen jatkamista, tiedän, että joutuisin punnertamaan loputtomiin, valmiiksi voimattomana, mutta vaihtoehtokaan ei ole helppo. En tiedä yhtään mitä tekisin, yritän vain elää päivä kerrallaan, vaikka tiedän, että en voi tehdä sitä loputtomiin. En kumminkaan jaksa suunnitella tulevaisuutta, kun koko elämäkin menee työstä. Haluaisin ottaa loparit, mutta tämä yhteiskunta ei helpota yhtään sitä toimenpidettä. Ehkäpä tulevaisuus iskee niin lujaa kasvoille, että liikkuvasta bussista hyppääminen ei tunnu enää missään. Toivotaan ainakin.
Mää olen luultavasti maailman p*skotuin ihminen, tai ainakin kärkikymmenikössä, mutta en mää silti suunnittele itsaria, en ainakaan vielä.
Taatusti kaikki mahdolliset syyt olis taustalla moiseen, mutta ei.
Täytyy kyllä tunnustaa että näille pahoille alkaa toivoa heidän kohdalleen
kaikkia tollaisia katoilta ammuskelijoita ja Norjan kavereita osumaan kohdalle.
Vuosi vuodelta yhä enemmän.
Mitään pahaa ei koskaan kannata toivoa toisille.
Toivotan sinulle kaikkea mahdollista hyvää.
"Mitään pahaa ei koskaan kannata toivoa toisille."
HAHAHAHAHahahahah :D
Joopajoo. Haista v*ttu. Mitä paskemmin kaikilla muilla menee, sitä enemmän iloitsen. Mitä enemmän muille tapahtuu pahaa ja mitä enemmän voin aiheuttaa pahaa mieltä ja vahinkoa muille, sen parempi.
Ja loppujen lopuksi kukaan ei piittaa sinun sanomisistasi pätkääkään. Joten ihan hukkaan menee yrityksesi =)
En varsinaisesti ole harkinnut itsemurhaa, mutta monesti olen ajatellut että olisi itselle helpompaa jos täältä lähtisi. Kärsin henkisesti ja fyysisesti yksinäisyydestä. En ole voinut kehittyä ihmisenä vastavuoroisuuden puuttuessa. Tunnen oleva tyhmä ja ajatuksiltani muista valovuosia jäljessä. Tämän takia minua todennäköisesti katsotaan huvittuneena ja naureskellaan selän takana. Se saa oloni tuntumaan entistä kurjemmalta.
Ehkä siinä tapauksessa ettei minulla olisi lasta, olisin alkanut aikoja sitten ajaa itseäni alas. Lapsellani on kuitenkin oikeus äitiin, vaikken kummoinen olekaan. En koe pystyväni ohjaamaan niin hyvin kuin haluaisin lastani hyvään elämään.
Älä ajattele, että et ole "kummoinen äiti", vaan niin, että olet just oikea ja ainoa äiti lapsellesi. Meitä äitejä voidaan lytätä niin kovin monella tavalla ja lastensuojelukin puuttuu yhä helpommin perheiden asioihin (monissa tilanteissa hyvä). Silti voi olla myös niin, että he jotka hoitavat lapsensa ja yrittävät elää ns. kunnollista elämää saavat kokea pettymyksiä, tuen puutetta, rakkaudettomuutta, voimavarojen loppumista jne.
Kiitos "elävä kuollut" ja "arvosta itseäsi", olette todella ystävällisiä.
Itsensä arvostaminen on helpommin sanottu kuin tehty. Minulla on aina ollut huono itsetunto. Ehkä se on iän myötä hieman kohonnut, vaikea itse arvioida.
Lastensuojelun mukaan olen toisarvoinen, oikeastaan alinta kastia oleva henkilö. Sekään ei luo hyvää pohjaa itsetunnon kohottamisyritykselle.
Sen toki tiedän ettei lapselleni parempaa äitiä olisi. Siinä onkin ainut asia joka on itsetunnossani kohdallaan.
Ehkäpä elämänviisauteni näkyy muiden ihmisten eri elämäntilanteiden ymmärtämisessä, etenkin jos ovat vaikeuksissa.
"En ole voinut kehittyä ihmisenä vastavuoroisuuden puuttuessa. Tunnen oleva tyhmä ja ajatuksiltani muista valovuosia jäljessä. Tämän takia minua todennäköisesti katsotaan huvittuneena ja naureskellaan selän takana. Se saa oloni tuntumaan entistä kurjemmalta."
Se on kyl totta, et jollei ole seuraa muista ihmisistä ja kärsii masennuksestakin, nii sitä jää paljon oppimatta asioita. Kyllä seurassa oppii uusia asioita helpoiten ja ne jää mieleen. Mulle kerran eräs mies sanoi päin naamaa, että olenko tyhmä, kun en tiennyt jotain hänen mielestään jotain tärkeää asiaa. Noh, se mies olikin itse urpo. Itse kuitenkin huomaan olevani viisaampi muita muilla tavoin, näen esim. jos toinen selvästikin kärsii masennuksesta ym. Eräs tuttavani kävi kerran katsomassa erästä asuntoa ja sanoi kauhistuneena minulle, että olipa sotkuinen asunto, poika on varmasti ollut ihan lellitty, kun ei ole siivonnut. Tämäkin ystäväni paljon lukenut ja hyvin elämässä menestynyt. Minäpä en ajatellut pojasta noin. Poika oli varmasti elänyt niin rankan elämän, ettei ollut jaksanut siivota. Ajattele sinäkin 30 , että sinulla on muunlaista elämänviisautta!!!! :)
Osuvasti ilmaistu: "Kyse ei ole enää siitä että pitäisi olla syy tehdä itsemurha vaan ei löydetä enää syytä elää".
Olen ajaatellut, että pari vuotta tässä vielä katselen ja yritän mutta sitten se on loppu .
Samanlaisia ajatuksia on itselläkin ollut, mutta jotenkin aina olen päässyt niistä yli. On vaan ollut pakko ja päivät kuluvat, palkka tulee, saan perusasiat maksettua ja jotakin jää joskus säästöön. Mikä on elämän tarkoitus. Mielestäni elää ja olla täällä maan päällä. Kestää koettelemukset, sairaudet ja jopa yksinäisyys. Lemmikkiin voi luottaa ja se on aina ottamassa vastaan kotiin tullessa. Lämmitä sauna, tee jalkakylpy, hemmottele itseäsi, katso leffa... piirrä, kirjoittele ajatuksiasi ylös- kuin huomaamatta purat sydäntäsi!
rikas tai köyhä tai tavis, olipa sitten "kavereita" tai ei, mutta jos ei koskaan ole sinut itsensä kanssa eikä löydä tasapainoa luonnon kanssa, jää aina jollain tapaa ahdistuneeksi, masentuneeksi ja henkisesti yksinäiseksi.
Ihmiset elävät asioiden vierestä, eivät löydä punaista/ vihreää lankaa. Sen tähden moni tavoittelee pelkkää aineellista omaisuutta ja päätyy itsemurhaan. Niilläkin joilla on perhe, menevät ja pettävät puolisoaan, etsivät jotain mitä ei ole olemassa ja jotain mitä ei löydä muualta kuin itsensä sisältä ja luonnosta!
Minäkin olen aikamoisen helvetin käynyt. Puoliso hylkäsi ja löysi vähäksi aikaa toisen, mutta jäi itse siten jätetyksi. Ehkä hylkäsi minut ensin, että ei tulisi ensin itse hylätyksi.
Onneksi on ollut työtä, mutta paikkakuntaa on pitänyt vaihtaa usein ja sopeutua aina uuteen ympäristöön ja työtapoihin työpaikoilla. Siinä se vaan on mennyt ja eläkkeeseen enää muutama vuosi. Jospa nyt onnistaisi ja saisin tehdä työtä ja päästä edes kohtuulliselle eläkkeelle.
Menen aamusella töihin. Teen yhden päivän kerrallaan. Jaksotan työpäiväni. Onhan se aika hektistä,mutta muuhun ei ole oikeastaan voimia. Sitten menen kotiin lepäämään ja aamulla sama toistuu.
Jotkut, joilla on hyvät elämänarvot ja periaatteet voivat tehdä pahaa toisille, huomaamattaan. Minuakin on kiusattu työpaikalla, mutta olen sen käsitellyt ja mennyt vaan eteenpäin päivästä toiseen. En ole ollut juurikaan poissa työpaikalta, vaan sekä raatanut että nauttinut työstäni. Huonon palautteen tullessa olen yrittänyt uudelleen suhteuttaen asian kokonaisuuteen ja taas vaan jatkanut. Siinä aallonpohjat ovat tulleet ja menneet. Edellisenä päivänä minut on kuin lyöty lekalla, mutta uusi päivä on voinut olla ihan toisenlainen.
en jaksa enää, en halua enää lisää p****kehiin, en vaan jaksa.
jos jonkun hyvän tavan keksisin niin lähtisin. en halua jäädä kasvikseksi tai löytää itseäni joltain hulluinhuoneelta. e halua hypätä rekna tai junan eteen, jää kuskille trauma.lähtötavan pitää olla varma, mutta siisti
Hyvin usein tulee ajateltua että josko lopettaisi tämän kitumisen. Olen käynyt kyllä töissä, opiskellut sekä sillointällöin (aivan liian harvoin) nähnyt kavereita mutta elämästä puuttuu selkeästi jokin tavoite minkä vuoksi elää. Fyysinen kunto on rappeutunut vuosien aikana melko pahasti mikä myös masentaa. Omalla kohdallani kyse ei ole mistään päivistä tai viikoista vaan tätä "zombiena" oloa on nyt jatkunut jo 5-6 vuotta. Ystävät alkaa olla loppu eikä parisuhteesta tietoakaan joten eläminen tuntuu turhalta.
"The thought of suicide is a powerful solace: by means of it one gets through many a bad night"
- Friedrich Nietzsche
Jatkuvasti ja kerran jo kokeillut epäonnistuen. Yläasteen jälkeen kaverit häippäs elämästäni enkä ole uusia onnistunut saamaan. Masennus ja yksinäisyys on paha yhdistelmä, enkä kykene enään töitäkään tekemään, kun iskee ahdistus rutiininomaisesta ja pakollisesta työnteosta joka ajaa minut sekoamispisteeseen asti. Sairauspäivärahalla elänyt kaksi vuotta, ja psykiatrin kanssa aletaan piakkoin hakemaan työkyvyttömyyseläkettä. Yksin asustelen yksiössäni odotellen, että päivät vierivät ohitse. Saas nähdä kauanko tätä jaksaa, ja seuraava yrityksen voisi ottaa varman päälle lääkkeillä leikkimisen sijasta.
Sanotaan, että olen miettinyt eri tapoja tehdä se, mutten ole kuitenkaan harkinnut tekeväni.
Mahdankohan minä olla ainoa joka on taas onnellisempi kuin koskaan kun saa olla mahdollisimman paljon yksin?
Seuraa kyllä olisi mutta ei vaan kiinnosta. Parasta mitä tiedän on käydä pitkällä lenkillä tai kuntosalilla ja sen jälkeen nauttia hiljaisuudesta kotosalla.
sinua huoh..tuosta minäkin haaveilen, kun pääsisi tuohon tilaan.
Olipas sekavasti kirjoitettu,mitään tolkkua ei saatu.
Ja ei ..kaikki ihmiset ei juo..siitäkään
huolimatta vaikka syytä olisi.
Kaikki ihmiset eivät fantasioi itsemurhasta,
vaikka eivät jaksa elää..Älä yleistä.
EI OIKEEN itsarimurha kostuta mua kun aina on kuitenkin se muistettava että pitää sitä iankaikkisuuttakin miettiä. Eihän se olo ihan ehottomasi välttämättä kohene sen jälkeen ku on ohjannu autonsa rekan eteen tai painanu liipasinta.
Mitä jos joutuukin siihen ajattomaan helvettiin? Tai tuonelaan kai sitä eka mennään, kuten rikkaan miehen ja Lasaruksen tarina kertoo.
Minäkin olen ollut yksinäinen niin kauan kuin muistan. Jostain syystä mun seuraa kartetaan tai korkeintaan armollisesti suvaitaan. Kärsin siitä kovin paljon nuorena.
Tulin uskoon 3-kymppisenä, ja siihen yksinäisyydestä kärsiminen suurelta osin loppui, ja vuodet ovat vieneet hyvän työn loppuun: en kärsi yksinäisyydestä enää ollenkaan, vaikka mulla ei maallisia ystäviä sen kummemmin ole vieläkään. Mulla on taivaallinen ystävä, Jeesus.
Että ainakin mua on usko Jeesukseen auttanut täydellisesti. En voisi olla tämän onnellisempi suuren ystäväjoukon keskellä enkä hyvässä avioliitossakaan.
Niin ja eihä kaikkia oo kai ees suunniteltu avioliittoa varten. Raamatussa, en muista kohtaa, oli kai listattu ne porukat jotka on vapautettu avioitumisen "velvollisuudesta". Ne on kai niitä joita pelottaa enempi ku haluttaa, syystä tai toisesta. Jotku on jo syntyjään semmosia, toisista ihmiset tekee semmosia (tarkottaako sitä että vaikkapa huono isäsuhde voi saada jonkun poijan henkisesti niin tukkoon että rohkeus puuttuu) tai sitten joku vaan päättää käyttää evankeliumin levitykseen kaiken sen saman energian jonka joku toinen käyttäisi puolisonsa rakastamiseen.
Niin ja skarppailuhan ei pääty siihen että tulee uskoon. Pitää tarkata onko usko kuollu vai elossa; onko se semmoista totenapitämistä (uskon Jumalan ja Jeesuksen olevan olemassa ja Jessen tehneen ihmeitä joista vähäisin ei ole kaikkien ihmisten puolesta kuoleminen) vai onko se pelastavaa uskoa, semmosta joka muuttaa käytöksen ja arvot ihan päälaelleen.
Raamattuhan sanoo että monet yrittää sisälle ahtaasta portista, mutta eivät kertakaikkiaan pysty. Tarkoitteneeko sitä että moni luulee kuoloonsa asti että kun silloin ja silloin tulin sunnilleen uskoon niin se riittää, ei huolta ja voin mukavasti köllöttää tässä ja varmaan sinne taivaaseenkin pääsen. Sitten vasta liian myöhään huomataan että ou shit, se taisi sittenkin olla vaan semmosta yleistä tusinauskoskelua, tapauskomista..
Välillä tulee niitä etsikkoaikoja, jotka tuntuu kaikkia muuta ku kivalta ja joiden tahtoisi menevän ohi nopeammin kuin minkään muun henkisen tuskatilan. Silloiin nääs tietää että tässä ois taas yksi mahollisuus kääntyä taivastielle mutta kun ei uskalla, vaikka helvettikin tässä toisaalta kyllä pelottaa enemmän ku koskaan viel.
Ite jouduin tuommoseen tuskaan eka kerran sillon ku olin lukenu T. Nousiaisen Yksi ainoa elämä-kirjan reilut 10 vuotta sitten.
Niinhän Herramme huomioi kaikenlaiset ihmiset, avioliittoon pilatut ja muutkin raakit ja tarjoaa elämisen arvoista, onnellista elämää meille hyljeksityillekin. En vaihtaisi osaani enää pois.
Kaikki ovat varmaan kuulleet avioliittohelvetistä jopa uskovien keskuudessa. Ihmissuhde ei takaa mitään. Se on pettävää ja haurasta, näin se on.
Ihminen pelastuu yksin armosta! Se että sinä jätät punaviinin juomatta ja muutat käytöstäsi päälaelleen, ei paljon auta Viimeisellä Tuomiolla.
Itsemurhan syynä on yleensä masennusta, joka saa
a) näkemään muistot vääristyneessä valossa; aina on muka ollut onnetonta
b) näkemään tulevaisuuden epärealistisen toivottomana; ei muka mitään mahdollisuuksia, että olo paranisi
Itsemurhan tekeminen "parisuhteen puuttumisen vuoks"i liittyy juuri näihin vääristyneisiin depressioajatuksiin sekin. Realistisesti ajatellen parisuhde ei ratkaise mitään. On erittäin onnettomia ihmisiä parisuhteessa ja elämäänsä tyytyväisiä sinkkuja.
itsemurhan partaalle parisuhteen mentyä pieleen 27-vuotiaana, eikä se todellakaan ollut mitään hauskaa aikaa, joten älkää pelleilkö näillä asioilla.
Nönnnönnnööö :))) Pelleilen millä haluan.
runkkari sinä olet!
Oliko tämä joku huono vitsi?
Eikös se ole aikamoista itsepetosta jos tuo a ja b pitää todennäköisesti paikkaansa?
"Itsemurhan tekeminen "parisuhteen puuttumisen vuoks"i liittyy juuri näihin vääristyneisiin depressioajatuksiin sekin. Realistisesti ajatellen parisuhde ei ratkaise mitään."
Kuka sulle tuollaista on sössöttänyt?
Jos joku mies tai nainen ei saa koskaan rakkautta, läheisyyttä ja seksiä jne. olla onnellinen toisen ihmisen kanssa niin sinusta se liittyy vääristyneisiin depressioajatuksiin?
Miten se voi enää tuosta TODELLISEMMAKSI muuttua jos ei ole noita kokenut ja on hyvin epätodennäköistä että kokee?
" On erittäin onnettomia ihmisiä parisuhteessa ja elämäänsä tyytyväisiä sinkkuja. "
Tämä on näitä ajatuksia kun joku on rutiköyhä niin hän ajattelee että on onnettomia rikkaitakin ihmisiä.
Se on kuolleena syntynyt ajatus.
Ei se tarkoita että parisuhde pelastaisi kaiken mutta ainakin helpottaisi tai saattaisi pelastaa paljon.
Itsemurhalle voi olla olemassa todellinjen ja hyväkin syy. Sitä ei vain nykyajan psykologissessa hössönpössössä "kaikki on hyvin kunhat otat nää lääkkees ja ajattelet positiviisesti" ei tajuta.
Siinä on sitä realismia eikä noissa "en mä nyt oikeestaan tarviikkkaaan parisuhdetta ja rakkautta".
Kysyppä vain niiltä jotka ovat rakastunetia, rakastavat tai ovat parisuhteessa että miten paskalta heistä tuntuisi jos heiltä otettaisiin se onni pois?
Sitten kun kerrot sen tuhannella kun joku ei koskaan ole kokenut sitä tai ei tule kokemaan että miltä se sitten tuntuu.
Tule sitten höpöttämään takaisin.
Minulla on muutava tuttava tekemässä hidasta itsemurhaa noiden takia tai sen että ovat ikisinkkuja.
Joillakin vain on nämä ylipostiiviset ajatukset ja tämä sairas "yksin pitää selvitä, et sä tarvii rakkautta ja seksiä vaikka kaikki muut saakin sitä" ajatus.
Ihmisistään tehdään suorittajia ja työmuurahaisia toisia ihmisiä varten kun nämä toiset elelevät onnellisina parisuhteissa ja sitten jos joku ei koe sitä onnea tai parisuhde päättyy niin se muka on "pikku juttu".
Suurin syy näihin tapauksiin on yleensä rakkauden puute sano minun sanoneeni. Ja se että osa kokee että heidän mahdollisuutensa noihin on mennyt tai hyvin epätodennäköistä.
"Eikös se ole aikamoista itsepetosta jos tuo a ja b pitää todennäköisesti paikkaansa?"
Tieteellinen tutkimus on todennut, että depressiosta kärsivillä sekä a että b ovat vääristyneet. Mututuntumalla on vaikea kumota tieteellisiä faktoja.
"Jos joku mies tai nainen ei saa koskaan rakkautta, läheisyyttä ja seksiä jne. olla onnellinen toisen ihmisen kanssa niin sinusta se liittyy vääristyneisiin depressioajatuksiin?"
Katolinen pappikaan ei saa koskaan läheisyyttä, seksiä jne. Eivät ne aina itsaria tee.
Läheisyys ja seksi eivät ole välttämättömiä.
"Ei se tarkoita että parisuhde pelastaisi kaiken mutta ainakin helpottaisi tai saattaisi pelastaa paljon."
Se saattaisi auttaa. Mutta on monta muutakin asiaa, joka voi auttaa. On epärealistista kuvitella, että pelkkä parisuhde ratkaisee kaiken, eikä mikään muu voi auttaa.
"Kysyppä vain niiltä jotka ovat rakastunetia, rakastavat tai ovat parisuhteessa että miten paskalta heistä tuntuisi jos heiltä otettaisiin se onni pois?"
Kysypä tuoreelta lottomiljönääriltä, vituttaako vituttaako kuuntelen jos paljastuu että Veikkaus teki virheen, etkä mitään lottovoittoa saanutkaan.
Sekö tarkoittaa, että lottovoitto on onnen edellytys? Ei tietenkään!
"Katolinen pappikaan ei saa koskaan läheisyyttä, seksiä jne."
No jaa... eikös niillä oo ihan suht aktiivista harrastetoimintaa pikkupoikien kanssa?
Ai ei katolinen pappi saa koskaan seksiä? Vähän väliähän sitä saa lukea, kuinka tuommoinen on pökkinyt pikkupoikia. He sentään ovat vielä tehneet jumalansa nimeen valan, etteivät harrastele seksiä.
"On epärealistista kuvitella, että pelkkä parisuhde ratkaisee kaiken, eikä mikään muu voi auttaa."
Entäs, jos se toisen ihmisen läheisyys on se elämän kantava voima? Se, mistä on aina unelmoinut ja mikä on ainoa asia, minkä vuoksi elää? Ei nälkäisen olokaan välttämättä kohennu jos hänet vie huvipuistoon ravintolan sijasta.
"Ai ei katolinen pappi saa koskaan seksiä? Vähän väliähän sitä saa lukea, kuinka tuommoinen on pökkinyt pikkupoikia. He sentään ovat vielä tehneet jumalansa nimeen valan, etteivät harrastele seksiä."
No kyllä niitä poikien pökkijiä on hyvin pieni prosentti. Maailmassa on miljoonia katolisia pappeja.
"Entäs, jos se toisen ihmisen läheisyys on se elämän kantava voima? Se, mistä on aina unelmoinut ja mikä on ainoa asia, minkä vuoksi elää? Ei nälkäisen olokaan välttämättä kohennu jos hänet vie huvipuistoon ravintolan sijasta."
Tässä tapauksessa ehkä yliarvioit parisuhteen, aliarvoit muut mahdollisuudet tai molemmat. Ihminen on joustava olento henkisesti. Jos yksi reitti nousee pystyyn, niin vastaavan tyydytyksen voi yleensä saada jotain muuta kautta.
En puhunut välttämättä parisuhteesta, vaan siitä, että olisi ylipäätään joku, jolta saisi huomiota ja läheisyyttä. Ihmiseltä, joka kaipaa sellaista, puuttuu jotain oleellista, mitä ei pysty muulla korvaamaan, ja se tyhjä tunne velloo kaiken aikaa siellä taustalla. Vähän niinkuin sateella voit juosta katoksen alle suojaan ja pysyt kuivana, mutta sade ei silti ole loppunut.
"Tieteellinen tutkimus on todennut, että depressiosta kärsivillä sekä a että b ovat vääristyneet. Mututuntumalla on vaikea kumota tieteellisiä faktoja.
"
Oletpa taitava väittelijä. Olkinukkeen nojailet.
Esittelet minun päätelmäni mutuna ja omat "faktoina" kun vääristelet mitä olen sanonut.
Itse mutuilet kun esität että nuo asiat mitä esitit eli a ja b liittyisivät asiaan josta puhuimme ja etteikö ihmisellä voisi olla realistiset näkemykset tilanteesta.
Joten sanomasi ei ole muuten kuin noiden lausahduksien osalta pelkkää roskaa ja omaa mutuasi.
Koska sinun tulee todistaa että se henkiklö joka on yksinäinen on masentunut ja että nuo a ja b kohta liittyisivät täysin siihen miten todennäköistä on että tämä henkilö ei kykenisi näkemään mahdollisuuksia löytää kumppani.
Sen lisäksi sinun tulee kultaseni todistaa ettei masennus johdu yksinäisyydestä joka johtuu parisuhteen puutteesta.
"Katolinen pappikaan ei saa koskaan läheisyyttä, seksiä jne. Eivät ne aina itsaria tee.
Läheisyys ja seksi eivät ole välttämättömiä."
Pyyhin persettä sillä mitä sinä kuvittelet että mikä on välttämätöntä ja mikä ei.
Katolinen pappi on VAPAAEHTOISESTI ilman seksiä vakaumuksen johdosta.
Sinustako yksinäisyys on pappeuden kaltainen vakaumus?
"Se saattaisi auttaa. Mutta on monta muutakin asiaa, joka voi auttaa. On epärealistista kuvitella, että pelkkä parisuhde ratkaisee kaiken, eikä mikään muu voi auttaa."
Mikään muu ei vältättmä auta. Lähes kaikki ihmiset TARVITSEVAT läheisyyttä, seksiä, huolenpitoa myös siinä sukupuolisessa mielessä.
"Kysypä tuoreelta lottomiljönääriltä, vituttaako vituttaako kuuntelen jos paljastuu että Veikkaus teki virheen, etkä mitään lottovoittoa saanutkaan.
Sekö tarkoittaa, että lottovoitto on onnen edellytys? Ei tietenkään! "
Eli siis sinusta lottovoittoa (hyvin harvinaista) voi verrata parisuhteeseen (hyvin yleistä) tarpeena?
Kun aloitat seuraavan kerran väittelyn, tuo aivot mukanasi ettei ole ihan näin helppoa.
Missään en muuten sanonut että kohdat a ja b eivät olisi totta yleisesti koskien masennusta.
Vaan sitä että miten ne liittyvät tähän tapaukseen.
On looginen virhe olettaa että yksinäinen henkilö joka kaipaa parisuhdetta on masentunut eikä näe realistisesti omia mahdollisuuksiaan tai että ne tarpeet olisivat myös siltä osin vääristyneet.
Suurin osa yksinäisistä tahtoo elää "normaalia elämää" johon kuuluu osaltaan parisuhde tai ainakin läheisyys, seksi, välittäminen jne. Se on FAKTA:
Siihen kohdat a ja b eivät liity millään tavalla.
Hahahaha!!! :D:D:D
Joku on jossain muistaakseni joskus heittänyt tämmösen vähän kolkon mutta opettavaisen leuvan: Jos aiot tappaa itsesi niin varmista ensin että olet menossa taivaaseen.
No ei toi paljoo hetkauta, jos ei usko noihin asioihin. Ainoa mikä jarruttaa on se pieni toivo paremmasta. Siinä vaiheessa kun se ei auta, henki lähtee.
Sehän se onki ikävä juttu, jos uskoo vasta sitten kun näkee ja kokee, vaikka silloin se voi olla jo myöhäistä.
Niin ja ikävää on myös se, että onkin uskonut väärään jumalaan, ja sitten kun sen hiffaa, on myöhäistä ruveta nuolemaan tämän pyllyä.
Ja vääriähän riittää koska oikeiden määrä on erittäin rajallinen; niitä on vain 1
... mutta olemassa olevien jumalten määrä on yhä ja edelleen 0. Pyöreä nolla.
Ei tuo aina jarruta. Omalla kohdallani jarruttaa muutama tärkeä ihminen. En halua että he ajautuvat samaan olotilaan vain koska minä päättäisin olla itsekäs.
Kuinka niin? Pienellä kirjoitettuja epäjumaliahan on maailma täynnä! Eikö muka ole olemassa ruokaa, viinaa, tavaraa, mainetta mannonaa, rahaa.......
En puhunut pienellä kirjotetuista epäjumalista, vaan sellaisista oikeista jumalista, millaiseksi mielletään esimerkiksi Jessen isä. Ja nämähän ovat aika pitkälti kuvitteellisia, itse asiassa niinkin pitkälti, että ovat täysin kuvitteellisia.
miten sinä päädyit tuohon, että Jessen isä on kuvitteellinen? Miten todistat tuon väitteesi, olisi mielenkiintoista tietää.
Todistustaakka on aina sillä, joka väittää jotain olemassa olevaksi. Eihän olematonta voi todistaa olemattomaksi.
Siksi toisekseen, Jesseen ja hänen faijaansa (jotka muuten lopulta ovatkin jännästi toinen toisensa) uskovat ovat itsekin päätyneet siihen, että kaikki muut maailman uskontojen jumalat ovat kuvitteellisia. Kiinnostaisiko sinua kysyä heikäläisiltä, kuinka he ovat sitten niin varmoja? Yhtä varmoja ovat muuten muidenkin uskontojen edustajat oman uskontonsa todellisuuden ja muiden uskontojen kuvitteellisuuden suhteen. Ei haiskahda millekään tämä juttu?
Mulla on jotenkin sillee ärsyttävästi että en haluaisi kuolla vielä, mutta musta tuntuu etten jaksaa enää ''odottaa'' että asiat muuttuisivat ehkä paremmiksi. Ja mitä se parempi tarkoittaa? En halua tältä elämältä mitään. Kyllä on paha olla ja ehkä olen hieman yksinäinenkin. En halua elää, mutta en haluaisi itseäni tappaakkaan, sillä en haluaisi aiheuttaa kärsimystä esimerkiksi omille vanhemmilleni... :| Monta kertaa päivässä tulee voimakkaana ajatuksena päähän että ''nyt mä sen teen'' mutta sitten kumminkin on vielä jossain päässä sen verran järkeä että koitan sitten työntää ne itsetuhoiset ajatukset muualle. Koitan olla ajattelematta niit. Hmmm.
Eiköhän sitä oo kaikki harkinnu joskus ja moni suunnittele parhaillaan.
Ite oon kuitenki päättäny että vasta sitten kun ei jää vanhemmat yms suremaan. Myös kaiken omaisuuden aion myydä / lahjoittaa / roudata kaatikselle ja irtisanoa liittymätsunmuut. Sitten tehdä sen jossain mistä ei löydetä ennenkuin ruumis on maatunu eli siis ei löydetä. Ettei turhaan häiritsis sillä muita.
"Kyse ei ole enää siitä että pitäisi olla syy tehdä itsemurha vaan ei löydetä enää syytä elää."
Kun taannoin kävin vielä terapiassa, ihmettelin terapeutilleni mistä muut ihmiset saavat sen halunsa elää ja tehdä niitä asioitaan (esim. työ 9-17, illalla jokin pirtsakka urheiluharrastus/keissi kaljaa, tv:stä jonkun älyvapaan suolensisällön tuijotus kunnes nukkumaan ja seuraavana päivänä saman uusinta etc). Terapeuttini mielestä MUUT IHMISET ovat se syy. Lieneekö ihan tilastollinen fakta, siitä ei ollut mainintaa.
Itselläni ei ole muita ihmisiä jakamassa elämää. Noh, se kuuluisa kaupan kassa. Itsemurha-ajatukset ovat kausiluontoisia. Välillä päätän, että otan tavoitteeksi etsiä niitä ihmisiä elämääni. Josko se elämä sitten alkaisi tuntua elämisen arvoiselta ja odottaisi muutakin kuin kuolemaa. Aika ajoin sosiaaliseeraan, mutta väsyn ihmisiin. Keskiluokkaiset kiinnostuksen kohteet ja puheenaiheet puuduttavat. Ihmisten teennäisyys etoo. Varmaan 10 % ihmisistä on sellaisia, joita kestän. Mitä enemmän ihminen on omaksunut sosiaalisesti hyväksyttyjä ja arvostettuja piirteitä, sitä etovampi hän yleensä on ;). Mitä vähemmän ihminen ajattelee kriittisesti, sitä puuduttavampaa seuraa hän on. Viimeisimmällä "ystävän tapaamisella" neutraali kriittinen pohdiskeluni, sai aikaan "ystävättären" hokemaan:"sun pitää ajatella positiivisesti.". Ei, mun ei pidä ajatella positiivisesti eikä negatiivisesti, vaan AJATELLA. Monet blokkaavat ajattelun noilla positiivareiden hokemilla. En halua saada vaikutteita sellaisilta ihmisiltä. Olen mieluummin yksin. Ajattelun vapaus on arvokkaampaa kuin heidän seuransa.
Olen todennäköisesti erittäin rasittavaa seuraa. Varsinainen partypooper.
Tekisinkö itsemurhan siksi, että olen yksinäinen vai siksi, ettei elämässä ole muuta odotettavaa kuin kuolema...
Jostain luin kerran lausahduksen: älyllinen yksilöllisyys on yksinäinen tie. Pitää mielestäni paikkansa. Minusta tuntuu, että ihmiset pelkäävät minua... ehkä he kokevat, että kyseenalaistamiseni ja ajatukseni pudottavat pohjan pois heidän elämältään tai mitä lie...
Samalla tulee mieleen ne teineille tehdyt kyselyt. joissa on vastauksia tyyliin: syvemmistä asioista ei saa puhua ja pitää olla semmonen tietynlainen, ei saa ajatella liikaa eikä olla liikaa mitään mieltä. Vaikka aikuiset ovat olevinaan niin paljon tuota fiksumpia, niin lopulta ne ovat ihan samanlaisia. Aiheet vain ovat eri. Ihmiset yleensä ovat todella tylsiä, sokeita lampaita.
Jos on kädet niin ei seksikään lopu.
Mitä suurempi paine sen pienemälle ja kovemmalle sykkyrälle meen..Siili-efekti.
Jos nyt tulis joku eläkepäätös tai muuta niin varmaan voisinkin ikskoa itseäni kaihtimeen ,siksi en ees hae eläkettä.
Kyllä tässä jokaisella on ihmisiä kuollut vähän joka tavalla , mut se on niitten valinta..Jos en sitte itse napsahda samalla tavalla mutta näistä on kaikki olleet parisuhteessa...Ehkä mielensä kanssa yksin mutta ei sinällään kun sse mielletään.
kaikki, jotka sitä jollain tavalla miettivät, voisivat lukea kirjan nimeltä veronika päättää kuolla. erittäin hyvä kirja, joka avaa silmät maailmalle.
Luin juoniselosteen wikipediasta ja vittu mitä paskaa taas.
"Veronika on kaunis nuori nainen Slovenian Ljubljanasta, jonka elämä vaikuttaa täydelliseltä. Veronika päättää kuitenkin tappaa itsensä, koska hän kokee saavuttaneensa elämänsä lakipisteen. Hän yrittää itsemurhaa ottamalla yliannoksen unilääkkeitä. Veronikan suunnitelma kuitenkin epäonnistuu ja hän päätyy Villetteen, mielisairaalaan. Mielisairaalassa hänelle kerrotaan, että hänen sydämensä on pahasti vaurioitunut ja että hänellä on vain viikko elinaikaa.
Mielisairaalassa Veronikan läsnäolo vaikuttaa muihin potilaisiin, etenkin masennuksesta kärsivään Zedkaan ja skitsofreeniseen Eduardiin. Veronikan ollessa mielisairaalassa hän ymmärtää, ettei hänellä ole enää mitään hävittävää ja päättää karata mielisairaalasta. Matkallaan Veronika kuitenkin rakastuu."
Vähän sama kuin nämä "piinaavassa yksinäisyydessä" elävät naiset täällä. Kaunis nainen jolle ei kelpaa mikään ja jolle tuodaan kaikki tarjottimella parisuhdetta myöten. Meillä rumilla miehillä tilanne on hieman toinen ja mikään vitun veronika paljoa piristä.
Jonku kannattais sivistää itseään lukemalla itse kirja eikä lukemalla jotain wikipediaa. Luuletko oikeasti, että joku wikipedian onnettoman juoniselosteen lukeminen on sama kuin lukisi itse kirjan? Mitäpä jos lukisit itse kirjan ennen kuin kommentoit sitä huonoksi. Teet itsesi aika naurunalaiseksi etsimällä tietoa wikipediasta ja kommentoimalla noin.
Haluan lukea kirjan, jossa varpaansa pöydänjalkaan kolhaissut nuori mies saa itselleen huikeat naistenmiehen kyvyt, ja hankkii itselleen henkilökohtaisen haaremin paristakymmenestä seksikkäästä suoresta naisesta, jotka ovat valmiita kaikkeen jumalansa edessä.
*nuoresta
Silloin kun elämä oli umpikujassa ja tuntui ettei poispääsyä ongelmista ole. Se mikä pysäytti oli lapset, kun eihän heistä kukaan muukaan huolehdi.
Toisaala: älä odota,että elämässä tapahtuu jotain, ei sitä kukaan muu sinun puolesta hoida, keksi itse oma polkusi, jota on mielekästä kulkea ja kulje sitten, äläkä käänny takaisin
LAKDA: kuulostaa tosi tutulta. Mutta tuo vaan ei ole riittävä syy olla epäsosiaalinen. Vaikka vain 10 % ihmisistä olisi sinulle mieleen, jää jäljelle aika monta ihmistä, kun maailmassa on meitä kuitenkin joitakin miljardeja... Itse "sosialiseeraan" myös näiden vähemmän kiinnostavien ihmisten kanssa, pitää vain asennoitua silleen, ettei puhu mistään järkevästä, hölisee vain niitä näitä ;) Tai ajattelee samalla muita asioita, kun pitää yllä sopivaa hölinää ;D
"Itse "sosialiseeraan" myös näiden vähemmän kiinnostavien ihmisten kanssa, pitää vain asennoitua silleen, ettei puhu mistään järkevästä, hölisee vain niitä näitä ;)"
Miten jaksat? Itse olen ollut vastaavissa tilanteissa, ja nykyään välttelen niitä. On ihan uskomattoman tympeää kuunnella jotain tyhjänpäiväistä jauhantaa, mikä ei kiinnosta ollenkaan. Koko ajan vain päässää rullaa ajatus siitä, kuinka voisin senkin ajan tehdä jotain enemmän itseäni miellyttävää moisen kidutuksen sijaan.
Niiden ihmisten, joiden kanssa jaksan olla sosiaalinen, täytyy aiheuttaa minussa melkoinen vau-efekti ja sopia tarpeisiini kuin kalikka muottiin. Muissa tapauksissa mieluummin olen yksin ja haistatn pitkät.
Alkaa olla ainoa vaihtoehto. Hyväksikäyttö nuoruudessa uskonnon varjolla aloitti huonon kierteen, josta on seurannut liikaa taakkoja ja katkeruutta.
Olisin voinut selvitäkin ehkä ilman hoitovirhettä, josta en jaksanut edes tehdä
valitusta. Olen sinnitellyt pitkään paranemisen tai ainakin siedettävämmän olon
toivossa, mutta eväät on kai nyt syöty loppuun.
Hyviä juttuja oli matkanvarrella suht. hyvä lapsuus ja lemmikkikoirat, jotka ei kääntäneet
selkäänsä koskaan. Joku hyvä ihminenkin tuli tavattua, mutta enimmäkseen niitä
petkuttajia ja vain oman hyödyn tavoittelijoita.
Testamentin voisi tehdä vaikka kodittomille koirille, jos pystyisi varmistamaan
että menisi rahat oikeasti hyötykäyttöön, eikä huijareille . Verottajalle en haluaisi
jättää mitään , koska nykyään niitä rahoja ei käytetä enää oman maan kansalaisten hyväksi.
En mä ainakaan. En mä halua kuolla. On jännää elää yksin seuraavat 35 vuotta ja sit kuolla vaikka syöpään
Joo, yksinäistä se on ittelläkin ollut. Mutta ajattelin katsoa tätä huonoakin filmiä, jos sitä vielä vaikka tuli käänne parempaan. Pian 35 vuotta on kyllä mennyt, eikä vielä ole tullut. Mutta tämä on kuitenkin se ainoa filmi. Ei viitsi lopettaa kesken, kun toista ei ole.
"Oliko tämä joku huono vitsi?
Eikös se ole aikamoista itsepetosta jos tuo a ja b pitää todennäköisesti paikkaansa?
"Itsemurhan tekeminen "parisuhteen puuttumisen vuoks"i liittyy juuri näihin vääristyneisiin depressioajatuksiin sekin. Realistisesti ajatellen parisuhde ei ratkaise mitään."
Kuka sulle tuollaista on sössöttänyt?
Jos joku mies tai nainen ei saa koskaan rakkautta, läheisyyttä ja seksiä jne. olla onnellinen toisen ihmisen kanssa niin sinusta se liittyy vääristyneisiin depressioajatuksiin?
Miten se voi enää tuosta TODELLISEMMAKSI muuttua jos ei ole noita kokenut ja on hyvin epätodennäköistä että kokee?
" On erittäin onnettomia ihmisiä parisuhteessa ja elämäänsä tyytyväisiä sinkkuja. "
Tämä on näitä ajatuksia kun joku on rutiköyhä niin hän ajattelee että on onnettomia rikkaitakin ihmisiä.
Se on kuolleena syntynyt ajatus.
Ei se tarkoita että parisuhde pelastaisi kaiken mutta ainakin helpottaisi tai saattaisi pelastaa paljon.
Itsemurhalle voi olla olemassa todellinjen ja hyväkin syy. Sitä ei vain nykyajan psykologissessa hössönpössössä "kaikki on hyvin kunhat otat nää lääkkees ja ajattelet positiviisesti" ei tajuta.
Siinä on sitä realismia eikä noissa "en mä nyt oikeestaan tarviikkkaaan parisuhdetta ja rakkautta".
Kysyppä vain niiltä jotka ovat rakastunetia, rakastavat tai ovat parisuhteessa että miten paskalta heistä tuntuisi jos heiltä otettaisiin se onni pois?
Sitten kun kerrot sen tuhannella kun joku ei koskaan ole kokenut sitä tai ei tule kokemaan että miltä se sitten tuntuu.
Tule sitten höpöttämään takaisin."
Helvetin hyvä kirjoitus, juuri näin se on, tappaisin itseni heti jos ei olisi sairaita vanhempia ja isovanhempia, sitten kun he ovat menneet sen teen.
Kyllä se on niin, että kun budjettijoukossa on pelkkää negatiivista utiliteettia, niin itsemurha kannattaa tehdä.
Toki vaikeita rajatapauksia nämä mm. depressiot. Jos depressiojakso on negatiivista ja muuten on positiivista, niin joutuu painottamaan molempia.
Tää liityy ihmisen riskipreferensseihin. Useimmat ihmiset on kuitenkin riskinkaihtajia, joten itsemurhaa ei kannata tehdä, jos ei ole ihan pakko.
MOT
No niinhän se on että jos olisin itsekäs ihminen ni päivät ois jo katottu, nimenomaan 23v yksin olemisen takia sitten siihen velat päälle että ei jää rahaa käydä missää missä näkisi ihmisiä, on ajanu siihen mielentilaan että haluaisi enemmin pois kun kituu jokapäivä. ja todellakin yksin on tullu oltua elokuvissa,yökerhossa,terassilla joskus aiemmin nykyään ei ole enää siihenkään varaa kun liksasta lähtee ulosottoon aina 1/3 Netistä vois muuten löytyä jotain mutta eipä kiinnosta maksaa maksuja että seurahaku toimis kun sillon jokane seura sieltä olisi ns maksullinen. ja se sotii periaatteitani vastaan, koska jos maksullisii menee niin strippiklubi on sitä varten. Vaan eipä ole varoja edes moiseen joten yritää jaksaa päivästä toiseen käyä duunissa ja toivoa parempaa huomista,mutta jos kadulla tulisi joku uhkaamaan rahat tai henki ni sanoisin et rahaa ei oo mut sen hengen voit viedä. ja jos ei psytyisi ni varmaan ottaisin ja löisin päin näköö ja sanoisin et seuraaval kerral kun sanot jotain ni tarkota kans. ja toisaalta jos toimis niikun pitäis niin saisi itselle rauhan,ilman että olisi itse varsinaisesti syyllinen sukulaisten suruun.
Täytyy myöntää että on tullut usein ajatelleeksi olevan kaikkien kannalta parempi ettei olisi olemassa. Takana vuosien yksinäisyys, kiusaaminen ja hylätyksi tulemisen kelpaamattomuuden kokemukset. Kyllä sitä kokee itsensä kummalliseksi ja huonommaksi toisiin verrattuna kun ei ole kavereita eikä ole koskaan seurustellut. On kai sitä itsessä vikaa kun ei saa suhteita aikaiseksi, ei sitä voi muita syyttää.
Kyllä sitä on saanut huomata useasti olevansa erilainen niin kuin viimeksi tänään tuolla ulkona yksin pyöriessä. Muut oleilivat porukoissa ja nauttivat auringon paisteesta tai kulkivat käsi kädessä rakkaidensa kanssa. Aika turhalta tuntuu käydä töissä kun päivät on samanlaisia ja kotona odottaa yksinäisyys. Onhan se ihan tutkittukin että yksinäisyys on vaarallista ja laskee eliniän odotusta ja aiheuttaa masennusta, mutta minkäs teet kun elämä on muovautunut tämmöiseksi taistelutantereeksi. Jotenkin sitä jossain sisällä toivoo että elämä muuttuisi ja jotenkin alkaisi ja yksinäisyys väistyisi mutta kaikille ei suoda kaikkea.