Moi!
Oon ollu aina atoopikko ja koskaan ei oo iho ollu pitempään hyvänä, välillä siedettävä (kortisoonien käytön kanssa). Atoopikot tietää kyl mitä rasvojen kaa läträämistä tää on. Kutisee yötä päivää.
Mut nytpä oon ruennu vähä kiinnittää huomioo ja tuntuu siltä, et iso osa raapimisesta ei ookkaan kutinan takia, vaan tottumuksesta. Aamusin vaan rapsuttelee oikeestaan joka paikasta. Ku saa illalla vaatteet pois ni aiettä on mukava raapii sieltä täältä. Sit jos vähänki joutuu miettiin jotaki hankalaa tai ilmaantuu jotaki stressaavaa, ni raaps raaps. Onko muut koskaan hoksannu tämmöstä? Varmaan pitäs jolleki hypnotisoijalle päästä, että sais jollain psyykattua noi tavat pois! Vai mitä tässä pitäs tehdä? Tuntuu et tää ihoki jo melkeen rupeis koht oleen ihan hyvänä, jollei sitä koko ajan näpeltäis. Onko mitään ideoita kellään?
Oon ollu aina atoopikko ja koskaan ei oo iho ollu pitempään hyvänä, välillä siedettävä (kortisoonien käytön kanssa). Atoopikot tietää kyl mitä rasvojen kaa läträämistä tää on. Kutisee yötä päivää.
Mut nytpä oon ruennu vähä kiinnittää huomioo ja tuntuu siltä, et iso osa raapimisesta ei ookkaan kutinan takia, vaan tottumuksesta. Aamusin vaan rapsuttelee oikeestaan joka paikasta. Ku saa illalla vaatteet pois ni aiettä on mukava raapii sieltä täältä. Sit jos vähänki joutuu miettiin jotaki hankalaa tai ilmaantuu jotaki stressaavaa, ni raaps raaps. Onko muut koskaan hoksannu tämmöstä? Varmaan pitäs jolleki hypnotisoijalle päästä, että sais jollain psyykattua noi tavat pois! Vai mitä tässä pitäs tehdä? Tuntuu et tää ihoki jo melkeen rupeis koht oleen ihan hyvänä, jollei sitä koko ajan näpeltäis. Onko mitään ideoita kellään?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Moro!
Täällä toinen atoopikko, joka on miettinyt aivan samaa raapimisasiaa.
On merkillistä, miten kynnet kuin itsestään hakeutuvat raapimaan, vaikkei mitään syytä olisikaan. Pahinta on se, että vaikka iho olisi ihan hyvänä, se heti ärsyynrtyy raapaisusta ja siitä se kierre sitten saakin alkunsa. Usein, illalla varsinkin, menee tuhottomasti ylimääräistä aikaa ihan tyhjään kyhnyttämiseen, ja sitten unen päästä ei tahdo millään saada kiinni.
Sen olen ihan samalla tavalla huomannut, että tosiaan pienetkin harmit ja vaivat saavat raapimisreaktion aikaan lähes väistämättä. Uskon sen johtuvan siitä, että ihottuma- ja tulehduskausina kroppa ja mieli ovat molemmat stressitilassa, eikä ihon kunnon takia raapimisesta tule loppua. Mutta sitten, vaikka iho parantuisikin, alkaa sitä jo ihan arkihuolienkin takia raapsutella itseään. Se on vaistomainen hätäkeino kaikkeen henkiseen ja ruumiilliseen syyhyyn - alitajunta ei tunnu erittelevän niitä sen kummemmin toisistaan...
Niin, ratkaisuja tässä metsästän itsekin. Olen pari kertaa tuumannut ohimennen, että pitäisiköhän mennä psykiatrille tai johonkin terapiaan hoidattamaan pois stressiraapiminen. Täysin tosissani en ole kuitenkaan ollut, koska haluaisin mieluummin hoitaan homman kotikonstein.
Oletko huomannut, että jos keskityt oikein kovasti johonkin, varsinkin johonkin mieluiseen tai kiinnostavaan, jää raapiminen pois kokonaan siksi aikaa?
Itselläni esimerkiksi kitaraa soitellessa ei ole koskaan mitään hätää - olen kuin mitään vaivaa ei olisi.
Toisaalta tietynlainen lyhytjänteisyys on parempi ratkaisu, kun kyseessä on jokin hermostuttava, vaikea tai muuten stressaava toimi. Kun tekee vähän kerrallaan ja sitten keskittyy hetken johonkin muuhun, kuuntelee vaikka musiikkia tai muuten koettaa hetkeksi unohtaa sen vaikean asian, pystyy joskus vähän paremmin saattamaan loppuun sellaisenkin homman.
Kolmas asia, mitä en ole oikeastaan testannut vielä, olisi yksinkertaisesti kehittää jokin korvaava reaktio ikäviin asioihin. Villinä esimerkkinä voisi sanoa, että jos jokin hermostuttaa, älä raavi vaan käy vaikka juoksemassa taloa ympäri.
Jokainen tietysti taaplaa tyylillään, en minä tiedä mikä voisi parhaiten herpaannuttaa huomiosi. Avainasia olisi, että kynsiminen yksinkertaisesti jäisi jonkun toisen toimen varjoon.
Tahtojen taisto tämä on... mutta TSEMPPIÄ KOVASTI! (:
Kiitos viestistä!
Itellä tenttiin lukeminen on kyl sellasta hommaa, et koko ajan tekee mieli raaputella, hermostuttaa ettei tajuu mitään ja muutenki vähä tylsää hommaa! Otin nyt sit käyttöön tommosen stressipallon mm niitä tilanteita varten! :D Aika hyvin ainaki kiinnittää ite huomiota nyt niihin tilanteisiin ku automaatilla rapsuttelee, ku heti tulee mieleen ottaa se pallo kätee ja käyttää siihen sitte sitä "pakkoliikettään". Mulla keskittyminen häiriintyy just siitä ku mieluummin nyplää ihoo.. Nyt vaan koitan käskeä että näpit irti! Ei siis mitään ihon koskettelua yms.
Pakko se on jotenkin psyykata pois, keskittyä oikeenlaisiin ajatuksiin, kylhän jollakin psykiatrilla vois olla jotain vinkkejä! Ite kävin kerran kokeilemassa, ni määräsivät samointein vaan lääkkeet pakko-oireiseen häiriöön, masennuslääkettä kolminkertanen annostus ku masentuneelle. HUHHUH! Älä vaan tollaseen mee, iha sairasta toi meiän terveydenhuolto! Mut jos löytys joku hyvä tyyppi ni ihmees, kai kirjastoki täynnä ois jotaki psyykkauskirjoja :)
Tästähän tää vasta lähtee kun on tajunnu et ongelma on myös korvien välissä! Ja ihanaa että joku muukin myöntää sen.. Tsemiä sinne kans!! :)
Jee jee, kiitos viestistäsi (:
Stressipallo kuulostaa mainiolta ratkaisulta! Keskittymisvaikeuksiahan se raapiminen aiheuttaa, puhut ihan totta. Mulla on tismalleen samanlaisia kokemuksia kokeisiin lukemisesta ja muutenki vaikeista ja pitkäpiimäisistä koulutöistä.
Toivottavasti tulis vielä lämpimiä säitä, että päästäisiin kunnolla aurinkoa ottamaan ja ihoa parantelemaan (: Vielä kun olis oikein kunnolla suolainen meri tuossa rakkaan Perämeren tilalla... noh, onpahan joku lätäkkö edes :D