Nyt just tuntuu taas helvetin pahalta. Piti käydä nukkumaan, mutta ei pysty, kun ahdistaa. Tuli taas vaihteeksi vietettyä tunteellinen hetki itseni seurassa ja mielessä on taas paljon asioita ja ne pyörivät vain kaiken aikaa kallon sisällä, eivätkä jätä rauhaan. Tätä se on, kun yksin rupeaa asioita miettimään, ajatus täyttää lopulta yön hiljaisuudessa koko huoneen ja lopulta jää puristuksiin. Eivätkä ne ajatukset päästä ajattelemalla lähde. Eipä taida ketään kiinnostaa, mutta eipä tässä muitakaan ole kenelle itkeä. Sori.
Rakas päiväkirja
Invisible boy
089
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.