keskustelemaan, kuin ns. kauniit. Tänäänkin junassa, minun vieressä istunut, ei niin kaunis ihminen (en laita tähän sukupuolta, en omaani, enkä hänen) ryhtyi keskustelemaan kanssani. Jos vieressäni olisi istunut ns. kaunis ihminen, hän tuskin olisi aloittanut keskustelua kanssani. Mitä tästä voimme päätellä?
Miksi ns. kauniit ihmiset ovat usein neuroottisia ja kuvittelevat itsestään liikoja?
Ikään kuin heille ei saisi edes puhua mitään, he kun liitelevät pilvilinnoissaan ja ovat aina ja ikuisesti muita parempia.
Hyvä mieli keskustelusta kuitenkin tuli :) ns. nirppanokkaihmisen kanssa olisi turha ollut edes yrittää keskustella.
Miksi ns. kauniit ihmiset ovat usein neuroottisia ja kuvittelevat itsestään liikoja?
Ikään kuin heille ei saisi edes puhua mitään, he kun liitelevät pilvilinnoissaan ja ovat aina ja ikuisesti muita parempia.
Hyvä mieli keskustelusta kuitenkin tuli :) ns. nirppanokkaihmisen kanssa olisi turha ollut edes yrittää keskustella.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Toi on niin totta. Joskus kun menin baaarissa juttelee kauniille naiselle niin se vaihtoi heti paikkaa. Siis jokaisella kerralla. Tosin ei ne rumatkaan mulle puhelleet.
Se pelkäsi, että joku ei niin hänen arvoisensa tuli iskemään hänen korkeuttaan. Tuollaisilta kun käy vaikka kellonaikaa tiedustelemassa, niin nämä saattavat vain lähteä tympeän näköisenä kävelemään, kun luulevat, että kaikki miehet, jotka heitä lähestyvät, ovat niin kovin kiinnostuneita heistä ja että näillä on automaattisesti jotain mielessä.
Jos joskus menen baariin vielä ja joku tulee mun viereen niin mä häippään saman tien ja menen viereiseen pöytään. Haluun nähdä mites se henkilö reagoi siihen. ihan sama kuka se on. Sit jos se kysyy jotain niin sanon vaan et sun naamas ei miellyttänyt.
Aina luullaan että tämä ihminen on niin nirppanokka yms. jos ei jokaseen keskustelunalotukseen lähde mukaan.
Itselläni on ollut tapauksia kun olen vaan baari/diskossa tanssimassa aivan selvänä ja joku känninen nuori mies tulee puhumaan mulle jotain ihan sekavaa, niin kohteliaasti vaan huomautan että herra on vähän kännissä ja lähden pois koska olen siellä tanssimassa enkä juttelemassa kännisille miehille.. :)
Anyway, jos ihminen laittautuu kunnolla joka päivä onhan se itsestäänselvää että hän myös on ulkonäkökeskeisempi, ja kylhän siitä huomaa että minkälaisia arvoja tämä ihminen pitää arvossa. Enkä siis tarkota että laittautuminen tarkottaa välttämättä suoraan nirppanokkaisuutta ja itsekeskeisyyttä.
Itse tiedän ihmisiä jotka ei juuri muuhun panostakkaan kuin omaan täydellisyyteen jokaisessa elämän kategoriassa ja etenkin ulkonäössä.. Joillain on vaan pakkomielteitä. :-) Ja kun itse vaatii itteltään jotain, sitä huomaamattaan vaatii sitä usein muiltakin, tai antaa arvostusta eniten niille jotka tekee sitä mitä itse pitää arvossa. Kun antaa itselleen oikeuden olla mitä on, sitä antaa sen helpommin muillekin.
Eiköhän se johdu enemmän kasvatuksesta kuin kauneudesta.
ruman puhetta tuollainen roska
Olen hyvä aloittamaan tuntemattomien kanssa keskustelun missä vaan ja minulta myöskin tullaan helposti kyselemään jotain, tulen juttuun kaikenikäisten kanssa. Suomalaiset ovat silti huonoja juttukumppaneita, liian varautuneita ja liian heikkoitsetuntoisia. Ehkä näin rumana ihmisenä minulla on helpompi lähestyä muita, kun ei ole mitään menetettävää ja muut kokevat helpoksi tulla näin ruman kanssa juttelemaan, niin he voivat kokea olevansa itse parmpia :)
On sanonut sinua rumaksi?
En tiedä?
Veikkaan, että kauniit ihmiset ovat itsetietoisempia. Taustalla on ehkä jotain, että koska näyttää hyvältä, niin pitää mennäkin hyvin ja olla asiallinen kaikessa, koska muillakin kauniilla ihmisillä tuntuu niin olevan ja sisällön täytyy vastata pintaa.
Kauniilla ihmisellä on useimmiten kauniit vanhemmat, jotka ovat siirtäneet negatiivisen itsetietoisuutensa lapsille. En puhuisi ilkeydestä, vaan pikemminkin siitä, että kauniin ihmisen mokailu sosiaalisessa tilanteessa on muka jonkinlainen tragedia Sen takia he vetäytyvät ja ovat varovaisia keskustelutilanteissa. Tietysti on paljon myös niitä ylimielisiä kauniita ihmisiä, etenkin naisissa.
Minulle vanhemmat siirsivät tämän itsetietoisuuden tuskan ja siksi varmaan kyhjötänkin nyt yksinäisenä pitkäaikaistyöttömänä kolmekymppisenä vuokrakämpässä ilman minkäänlaista seurustelukokemusta tai taitoja ystävystyä edes saman sukupuolen edustajien kanssa.
Tommy Helsten kirjoittaa:
" Olemme luoneet ajan, jonka krooninen ongelma on ajan puute. Kroonisessa ajanpuutteessa kukaan ei enää ole läsnä siinä, mikä on tässä ja nyt. Kun kukaan ei ole läsnä tässä ja nyt, kukaan ei ole oikeasti tavattavissa.
Kuljemme toistemme ohi emmekä enää kohtaa ketään. Kun kukaan ei enää kohtaa ketään, ketään ei oikeastaan ole olemassa. Ei voi olla olemassa, jos ei ole ketään kenelle olla olemassa.
Olemme jatkuvasti jo menossa, seuraavaan hetkeen, seuraavaan asiaan. Mutta siihenkään emme pysähdy, koska siitäkin jokin muu asia kutsuu pois. Olemme vailla lepoa, olemme levottomia"
Eli, ihminen joka on sinut itsensä kanssa ja rakastaa itseään sellaisen kuin on, hänellä on aina aikaa muille oli hän sitten ruma tai kaunis. Junassa ihmisillä on hetki aikaa rauhoittua, ei ole kiire mihinkinään ja pitää vain istua ja odottaa päämäärään pääsyä. Joillekin tuo aika on hyvää aikaa jakaa omia ajatuksiaan jonkun kanssa vaikkapa vaan säästä, omista selkäkivuistaan tms.
En usko tuohon aloittajan teoriaan kauniista ja rumista. Kysymys on "sokeudesta" Siitä kun ihminen kadottaa identiteettinsä kaiken kiireen keskellä hänestä ja muista tulee arvottomia kasvottomia olentoja, joiden kohtaaminen on tyhjänpäiväistä ajanhaaskausta.
I
En tiedä minkänäköinen muiden mielestä olen, mutta ei Suomessa ole tapana jutella muiden kanssa. Kiirettä minulla ei ole, mutta minkä ihmeen takia joku haluaisi jutella juuri minun kanssani ellei sosiaalinen tilanne edellytä small talkia?
Päättelysi ei välttämättä osunut oikeaan kun se päätyi ulkonäkökysymykseen, eli "ruma" olisi sosiaalisempi. Periaatteessa sen pitäisi olla jopa päinvastoin.
Sisäpuolelta olemme kaikki erilaisia johtuen perimästä, perhe- ja koulutaustasta ja muista elämän kokemuksista. Jos hyvä ulkonäkö ei ole johtanut hemmotteluun ja suosioon sekä siitä johtuen hyvään itsetuntoon voi hyvännäköinen olla jopa yksin koska hän ei kuulu tavisten joukkoon. Vähän kuin tarina rumasta ankanpoikasesta.
Vähän hassua, kun suomalaiset jotenkin kai pelkäävät, kun heitä lähestyy small talk-mielellä. En tiedä mistä tämä pelko johtuu, mutta uskon että suomalaiset ovat perinteisesti puhumatonta kansaa, jotka ovat kautta aikojen ajatelleet, että vain kovalla yrittämisellä ja työnteolla täällä karussa maassa pärjää eikä paskanpuhumiselle riitä eikä kannata haaskata aikaa.
Ehkä meillä on ennakkoluulomme paljon puhuvia kohtaan, että heillä on taka-ajatuksia ja he yrittävät huijata tai hyötyä meistä, "eihän muuten mitään asiaa pitäisi olla"
Kuten ajattelustasi huomaa, niin me suomalaiset olemme erakkokansaa, emme kovin sosiaalisia johtuen historiastamme. Olemme harvaanasutuilla mailla eläneitä vain työ ja omat ajatukset seurana. Kaupunkilaistuminen ja sivistys ovat vähitellen opettaneet suomalaisetkin puhumaan, mutta jatkuva kiire ja sen tuomat paineet taas ovat lisänneet yksinäisyyttä ja ihmisten välistä kohtaamattomuutta.
Onkohan minulla erikoinen taito, kun en näe ketään ihmistä rumana. Se on mulle ihan vieras ajatus.
Näetkö ketään kauniina? Tarkoittaako se sitä että et erota eroja ulkoisessa viehätysvoimassa, vaiko sitä että et välitä siitä?
Itse säpsähdin hieman kun televisiossa kuvankaunis ihminen alkaessaan puhumaan puhui kuin kuka tahansa ikäisensä. Kyseessä oli pelkkä upea ulkokuori, pakkauksen sisältö oli samaa muillakin.
Näen kyllä, mutta näen melkein kaikissa sitä kauneutta. Jos ihminen on hyvin katkera/vihainen tms. silloin hän voi näyttää rumemmalta.
Näen myös luonnon kauneuden, huomaan kaikki kastepisarat ja pikkukukkaset yms.
Olen iloinen, että saan nähdä niin paljon kauneutta.
ehkä olet nettiriippuvainen :)))
Mä olen usein miettinyt, että millaistakohan se kommunikointi ulkomailla esim. lähes tuntemattoman ihmisen kanssa on? No, ei varmaan kannata alkaa ajattelemaan, että jossain muualla tilanne olisi yhtään sen parempi.
Espanjaan tai Kreikkaan tai vaikkapa Intiaan, niin huomaat eron. Siellä kaikki Terotkin pitää toisiaan käsistä kiinni, katsoo toisiansa silmiin, kun ne puhuu sulle toisin kuin täällä Suomessa.
http://www.youtube.com/watch?v=vXbRUS0kQdI&NR=1&feature=fvwrel
Mistä on tullut se mielikuva että kauniit ihmiset olisivat joitakin nirppanokkia? Olen tavannut rumia ihmisiä jotka olivat ilkeitä ja ylimielisiä. Ei se luonne ja käytös ulkonäköä katso eikä muutamat tapaamasi kauniit nirppanokat edusta koko väestöä tai kaikkia kauniita ihmisiä (mikä se kaunis sitten on, makuasia). Mielestäni suuronosa naisistakin on niitä perusnättejä eikä mitää jumalattaria, paljon mahdollista Ap, että juuri nämä tapaamasi ihmiset ovat kuvitelleet itsestään liikoja. Olen nimittäin itsekin törmännyt siihen että monet peusnätit/ tavikset kuvittelevat itsensä kauniimmiksi kuin mitä ovatkaan ja ovat ylpistyneet jos muutamat ovat heitä kehuneet. Kauneus kun on katsojan silmissä. Jos saa joskus kehuja ulkonäöstään, ei se tarkoita sitä että olisi keskivertoa paremmannäköinen tai muita parempi. On minuakin kehuttu kauniiksi mutta omasta mielestäni olen tavis.
Onko aloittajalla sittenpokkaa sanoa jollekin päin naamaa että oot ruma mutta hyvä kuuntelemaan ?;)
Kerro se toki rumilukselle, rehellisyys maan perii. Vai etkö ole rehellinen? Joku tietysti saattaa sen eka lauseesi jälkeen iskeä naamasi omaansakin rumemmaksi mutta kun sanot sen jälkimmäisen niin saanet jo vähän päänsilitystä. HAHAHAHAHAA
Kiva maailmankatsomus aloittajalla; ihmiset ovat joko rumia tai ns. kauniita eli omasta mielestään kauniita
Kumpaa sukupuolta veikkaisit aloittajan olevan?
mä veikkaisin, et ap on nainen.......
meni.
Tiesikkö aloittaja että Suomi ei ole neito vaan jokin ladyboy tai katoya. Tä, kysynet. No katoppa karttaa tarkasti, niitä ääriviivoja etenki. Aivan oikein, Ylitornio ja Pello muodostavat hahmolle rinnat, Inari ja Utsjoki pään, Lieksa, Nurmes ja Ilomantsi perseen jne.
Mutta mikäs se siellä puolivälissä jököttää? Oulunsalo! Ei neidolla pitäisi mitään sellaista olla. Ja kuin pisteenä Yli-Iin päälle, sen jököttimen päästä on lennähtänyt jokin iso läiskä kohti Ruotsia!
Tästä voisi päätellä että Suomi-ladyboy tykkää Ruottista. Mutta sitten kun vilkaisee vähän Enontekiön pohjoisimpia osia, nii huomaa käden joka näytää alapeukkua kahdelle naapurillemme.
Ottaako nyt kukaan sitten selvää, mitä mieltä olemme naapureistamme?
Katoppa Arapian niemimaata. Se non kuin lihava piikkikärkinen huopikas joka potkii lommoa Iraniin
Aika pinnallista ajatella noin.
Olin nuorena sievä ja ujo. En todellakaan aloittanut keskustelua tuntemattoman kanssa, se olisi voinut luulla jotain?? Sanotaan minua yhä sieväksi, olen eri mieltä, mutta olen ajan mittaan reipastunut ja nyt saatan sanoa jollekulle tuntemattomallekin jotain tilanteseen sopivaa. Alle kolmikymppisille en yleensä ala puhumaan, he pitävät sellaista kummallisena ja ajattelevat että tuo taitaa olla humalassa. Niin itsekin nuorena ajattelin. Mummeleille voi jotain lohkaistakin, he eivät ihmettele mitään. En usko että riippuu ulkonäöstä se, että kiinnostavatko ihmiset yleensä.
Naiset voivat jutella kaiken ikäisille, mutta jos mies alkaa juttelemaan teini-ikäisen kanssa, niin siinä on mielestäni jo jotain sopimatonta ja outoa. Teinipojat ja tytöt juttelevat mieluusti aikuisen naisen kanssa, koska kokevat hänet turvalliseksi äitihahmoksi, mutta pappaikäisiä keski-ikäisiä 40 vanhoja ukkoja teinit kaihtavat ja suorastaan ällöävät olen kuullut.