Nyt on ollut paljon keskustelua mediassa ja palstoilla kaikenmaailman pullukkaohjelmista ja siitä onko sillä ulkonäöllä merkitystä kumppanin etsinnässä. Onhan se hienoa kun puhutaan siitä, että sisäiset ominaisuudet ovat ne jotka oikeasti merkkaa. Näin ei valitettavasti ole todellisuudessa varsinkaan homojen keskuudessa. Nekin henkilöt jotka väittävät, etteivät ole pinnallisia ja viljelevät tätä sisäinen kauneus potaskaa, ovat suurimmaksi osaksi ihan samanlaisia kuin muut. Eivät he ketä tahansa kelpuuttaisi kuitenkaan ja olen sen itsekin kokenut. Se on niin pieni osuus varsinkin homojen joukossa, jotka oikeasti voivat rehellisesti sanoa, ettei heille ole merkitystä kumppanin ulkonäöllä. Bodarit tai luonnostaan komeat ja kauniit ihmiset eivät höpötä sisäisestä kauneudesta tai siitä, että heille ei ole väliä ulkonäöllä. Jos kumppanin ulkonäkö ei miellytä niin ei suhde toimi! Ihan turha selittää muuta höpöhöpöjuttua.
Miehille visuaalisilla asioilla on ihan yhtä lailla merkitystä kuin naisillekin ja jos toista ei koe seksuaalisesti viehättävänä niin ei seksistäkään silloin mitään tulisi eikä sen vuoksi suhdekaan olisi mahdollinen. Läski rumentaa ihmistä todella paljon. Mitä lihavempi olet, sitä hankalampi sinun on saada parisuhdetta. Vaikkakin bear-miehille on omat markkinat niin se osuus on erittäin pieni. Rumia ja lihavia on paljon, mutta miksi he eivät sitten seurustele keskenään? No aivan samasta syystä miksi lihaksikkaat ja komeat eivät heitä kelpuuta eli ulkonäkö. Tästä syntyy noidankehä; olet lihava, mutta silti kuvittelet saavasi jonkun bodarin, vaikka todellisuudessa mahdollisuutesi ovat mitättömät. Sen sijaan, että pyrittäisiin tekemään sille ulkonäölle jotain, elellään harhakuvitelmissa. Saahan sitä toivoa ja odottaa, mutta varmaan helpompaa olisi katsella miehiä omasta kategoriasta.
Kukaan ei synny läskiksi. Se ei ole syntymäominaisuutesi, vaan merkki siitä, että olet välinpitämätön ruokailusi ja liikunnan suhteen. Mutta positiivinen asia siinä on, että siitä pääsee eroon! Tarvitsee vain tahdonvoimaa ja itsekuria. Tietysti sairaudet ovat asia erikseen, mutta geenejä on turha syyttää. Geenit eivät ole ne, jotka käskevät sinun kaupassa lätkiä rasvaisia ruokia ja hiilarilöllöjä siihen ostoskärryyn. Sinä teet ne päätökset aivan itse. Jos haluat elää läskinä niin se on ok, mutta sitten pitää olla valmis hyväksymään se tosiasia, ettet välttämättä pärjää parisuhdemarkkinnoilla. Valinnoilla on seurauksensa ja ne on hyväksyttävä!
Vähän kuin androgyynien ja naismaisten homojen kohdalla se, että heidän on vaikea saada miehekkäitä miehiä, koska useimmat homot haluavat kuitenkin miehekästä miestä eikä naismaista. Sitten pahastutaan sanonnasta: Miehet miehinä ja naiset naisina. Ei sitä pidä pahastua, koska meillä kaikilla on omat preferenssimme. Individualismillakin on rajansa, vaikka on tietysti hyvä olla persoonallinen, mutta jos sitä haluaa olla provosoiva pukeutumisellaankin käytöksen lisäksi niin totta kai se rajaa mahdollisia kumppaneita pois. Moni ihminen olisi niin komea tai kaunis luonnollisen näköisenä, mutta sen sijaan täytyy feikata ulkonäköä.
Monesti sanotaan, että kyllä ihmisen on parempi olla oma itsensä. En sitä ole kieltämässäkään, mutta fakta on se, että jos hyväksyt itsesi täysin niin ulkoisesti kuin sisäisesti, et valita jos satut tulemaan torjutuksi ulkonäkösi takia. Lihavalla ihmisellä voi olla vahva itsetunto,mutta monilla ei ole ja heillä on kaipuu olla laihempi ja puhun nyt omasta kokemuksesta. Kaikkea ei vaan voi selittää sillä, että on syntynyt tälläiseksi, kun ne omat VALINNAT vaikuttaa niin moneen asiaan. Moni lihava ihminen olisi varmasti onnellisempi laihana.
Olen muuttunut parin vuoden aikana radikaalisti enkä kadu sitä päätöstä. En todellakaan ollut tyytyväinen itseeni ja päätin, etten anna enää kenenkään torjua minua lihavuuteni vuoksi ja aloin laihduttaa. En syntynyt olemaan ylipainoinen rumilus. Monet naiset olivat kiinnostuneita minusta ja tunsin syyllisyyttäkin siitä, että jouduin heidät torjumaan homouteni vuoksi. Lihavuus ei ole kuitenkaan pelkkä esteettinen kysymys, vaan myös terveyden asia ja täytyy saada vaatia, että kumppanilla on hyvä terveys.
Olen lopettanut tupakoinnin ja liikunnasta on tullut pysyvä osa elämääni. En ole vielä niissä mitoissa kuin haluaisin olla ja välillä meinaan luovuttaa. Mutta kun katselen vanhoja kuviani ja muistelen niitä aikoja, tiedän etten todellakaan halua palata niihin. Olin hirveän näköinen ja kärsin kaikesta muustakin mitä ylimääräinen ihra aiheuttaa mm. iho-ongelmat ja runsas hikoilu. Paremman fyysisen kunnon myötä myös henkinen jaksamiseni on kasvanut. Joten kyse ei todellakaan ole pelkästä esteettisestä asiasta. Olisiko muka ollut parempi vaan olla säälittävänä ihrakasana sen sijaan, että aloin pudottaa painoa ja voin tuntea voivani paremmin nyt?
Anteeksi nyt vaan kaikille, joita tämä kirjoitus loukkaa, mutta maailma on kylmä ja julma paikka. Asiat vaan pitää sanoa suoraan niin kuin ne ovat, vaikka totuus satuttaa.
Miehille visuaalisilla asioilla on ihan yhtä lailla merkitystä kuin naisillekin ja jos toista ei koe seksuaalisesti viehättävänä niin ei seksistäkään silloin mitään tulisi eikä sen vuoksi suhdekaan olisi mahdollinen. Läski rumentaa ihmistä todella paljon. Mitä lihavempi olet, sitä hankalampi sinun on saada parisuhdetta. Vaikkakin bear-miehille on omat markkinat niin se osuus on erittäin pieni. Rumia ja lihavia on paljon, mutta miksi he eivät sitten seurustele keskenään? No aivan samasta syystä miksi lihaksikkaat ja komeat eivät heitä kelpuuta eli ulkonäkö. Tästä syntyy noidankehä; olet lihava, mutta silti kuvittelet saavasi jonkun bodarin, vaikka todellisuudessa mahdollisuutesi ovat mitättömät. Sen sijaan, että pyrittäisiin tekemään sille ulkonäölle jotain, elellään harhakuvitelmissa. Saahan sitä toivoa ja odottaa, mutta varmaan helpompaa olisi katsella miehiä omasta kategoriasta.
Kukaan ei synny läskiksi. Se ei ole syntymäominaisuutesi, vaan merkki siitä, että olet välinpitämätön ruokailusi ja liikunnan suhteen. Mutta positiivinen asia siinä on, että siitä pääsee eroon! Tarvitsee vain tahdonvoimaa ja itsekuria. Tietysti sairaudet ovat asia erikseen, mutta geenejä on turha syyttää. Geenit eivät ole ne, jotka käskevät sinun kaupassa lätkiä rasvaisia ruokia ja hiilarilöllöjä siihen ostoskärryyn. Sinä teet ne päätökset aivan itse. Jos haluat elää läskinä niin se on ok, mutta sitten pitää olla valmis hyväksymään se tosiasia, ettet välttämättä pärjää parisuhdemarkkinnoilla. Valinnoilla on seurauksensa ja ne on hyväksyttävä!
Vähän kuin androgyynien ja naismaisten homojen kohdalla se, että heidän on vaikea saada miehekkäitä miehiä, koska useimmat homot haluavat kuitenkin miehekästä miestä eikä naismaista. Sitten pahastutaan sanonnasta: Miehet miehinä ja naiset naisina. Ei sitä pidä pahastua, koska meillä kaikilla on omat preferenssimme. Individualismillakin on rajansa, vaikka on tietysti hyvä olla persoonallinen, mutta jos sitä haluaa olla provosoiva pukeutumisellaankin käytöksen lisäksi niin totta kai se rajaa mahdollisia kumppaneita pois. Moni ihminen olisi niin komea tai kaunis luonnollisen näköisenä, mutta sen sijaan täytyy feikata ulkonäköä.
Monesti sanotaan, että kyllä ihmisen on parempi olla oma itsensä. En sitä ole kieltämässäkään, mutta fakta on se, että jos hyväksyt itsesi täysin niin ulkoisesti kuin sisäisesti, et valita jos satut tulemaan torjutuksi ulkonäkösi takia. Lihavalla ihmisellä voi olla vahva itsetunto,mutta monilla ei ole ja heillä on kaipuu olla laihempi ja puhun nyt omasta kokemuksesta. Kaikkea ei vaan voi selittää sillä, että on syntynyt tälläiseksi, kun ne omat VALINNAT vaikuttaa niin moneen asiaan. Moni lihava ihminen olisi varmasti onnellisempi laihana.
Olen muuttunut parin vuoden aikana radikaalisti enkä kadu sitä päätöstä. En todellakaan ollut tyytyväinen itseeni ja päätin, etten anna enää kenenkään torjua minua lihavuuteni vuoksi ja aloin laihduttaa. En syntynyt olemaan ylipainoinen rumilus. Monet naiset olivat kiinnostuneita minusta ja tunsin syyllisyyttäkin siitä, että jouduin heidät torjumaan homouteni vuoksi. Lihavuus ei ole kuitenkaan pelkkä esteettinen kysymys, vaan myös terveyden asia ja täytyy saada vaatia, että kumppanilla on hyvä terveys.
Olen lopettanut tupakoinnin ja liikunnasta on tullut pysyvä osa elämääni. En ole vielä niissä mitoissa kuin haluaisin olla ja välillä meinaan luovuttaa. Mutta kun katselen vanhoja kuviani ja muistelen niitä aikoja, tiedän etten todellakaan halua palata niihin. Olin hirveän näköinen ja kärsin kaikesta muustakin mitä ylimääräinen ihra aiheuttaa mm. iho-ongelmat ja runsas hikoilu. Paremman fyysisen kunnon myötä myös henkinen jaksamiseni on kasvanut. Joten kyse ei todellakaan ole pelkästä esteettisestä asiasta. Olisiko muka ollut parempi vaan olla säälittävänä ihrakasana sen sijaan, että aloin pudottaa painoa ja voin tuntea voivani paremmin nyt?
Anteeksi nyt vaan kaikille, joita tämä kirjoitus loukkaa, mutta maailma on kylmä ja julma paikka. Asiat vaan pitää sanoa suoraan niin kuin ne ovat, vaikka totuus satuttaa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sanoppa muuta kuin asiaa!
Läski rumentaa ihmistä paljon ja se on ihan tosiasia!
Ulkonäkö merkkaa paljon, mutta itselle ainakin merkkaa enemmän se mitä sieltä alta löytyy. Aina kun kaikki ei mene yks yhteen. Siksi en ole poikakaveriakkaan löytänyt mistään, koska ulkoiset kriteerit on ok, mutta ne sisäiset ei. Sitä ainakin mulle se sisäinen kauneus merkittee.
noinhan se menee :)
ja kun alkaa miettiä, tunnenko/tiedänkö yhtään tosi seksikästä/lihaksikasta, kaunista/komeata, miestä/naista jotka vaan löhöäisivät sohvalla ja söisivät roskaruokaa, niin en tunne. Roskaruoka myös on ravintoarvoltaan tosi huono ja paljon sokeria käyttävillä on myös huono iho joka rumentaa.
Mutta terveellisesti, paljon kasviksia syövillä iho suorastaan hohtaa ja terveelliseen ruokavalioon yhdistettynä liikunta, niin ei kerry ylimääräisiä kiloja ja kroppa pysyy kiinteänä :)
Aloittaja, olet monissa asioissa aivan oikeassa. Elämässä on oltava realistinen, on turha kuvitella, että joillain asioilla ei olisi väliä ja että juuri MINÄ olen se erikoistapaus joka saan mitä tahansa haluan vaikka olisin millainen. Näin monet kuvittelevat. On monia ihmisiä, ketkä eivät itse ikinä kelpuuttaisi itsensälaista ihmistä, mutta oma kuva itsestä on niin vääristynyt ettei sitä tahdota nähdä. Jonain päivänä se sitten mäjähtää tajuntaan ja se on iso asia nieltäväksi.
Todellista, kestävää parisuhdetta ei voi solmia toisen ihmisen kanssa perustuen siihen mitä haluaa tai kuvittelee olevansa, vaan perustuen siihen mitä on. Oletteko huomanneet kuinka monet ihmiset eivät ole tekemisissä vanhempiensa kanssa/ vanhemmat eivät kuulemma ymmärrä heitä? Tämä johtuu siitä, että vanhemmat tietävät kuka ja mikä oikeasti olet, ja se haastaa sen illuusion mitä olet itsestäsi luonut/ väittänyt olevasi.
Jos siis esimerkiksi ihminen on ylipainoinen, on hänellä kaksi vaihtoehtoa. Jos hän päättää että jatkaa sellaisena kuin on, on silloin samalla luovuttava ajatuksesta että löytää jonkun mallin mitoissa olevan kumppanin. Realistisinta on silloin ajatella että tulee joku samanpainoinen tai näköinen ihminen rinnalle. Jos sitten laihduttaa, on asia toinen. Tällainen lause että "minä nyt vain olen tällainen" ei merkitse mitään. Jokainen ihminen voi itse vaikuttaa omaan elämäänsä ja viedä sitä mihin suuntaan haluaa. Onko se helppoa? No ei tietenkään. Mutta niin voi tehdä, eikä se ole kenenkään muun vika eikä syy.
Tekstistäsi paistaa, että olet antanut kaikkesi laihtuaksesi ja nyt koet, ettei sinulta voida vaatia enempää. Olet tehnyt sen kaiken itsesi vuoksi.
Elämässä on harmaan sävyjä. Eivät kaikki elä vain kuvitelmissa ja olen pariinkin otteeseen nähny ruman miehen söpön kanssa kimpassa. Olen myös nähnyt heteron oloisen lihaksikkaan miehen, joka ehdottomasti haaveili naisellisesta pojasta. Nämä eivät tarkoita, ettet olisi oikeassa. Olen kokenyt olevani etuoikeutettu. Meiltä sopii vaatia enemmän.
Kaikista vain komeita, niin maailma on onnellinen? Ei se ihan noinkaan mene. Jollekin meistä lämmin hymy tai hali merkitsevät paljon. Jollekin riittää vain täysi omistaminen. Silti, jostain syystä, oli joukko mikä tahansa, minusta vain yksi heistä on kiinnostava. En koskaan haluisi "komeiden" ryhmäseksiä, koska ihastuisin vain yhteen.Komeus on aina suhteellista.
Läskiä en sano kauniiksi, mutta en myöskään itseään niin paljon laihduttaneita, että vanhenevat ennenaikaisesti. Eivät ne naamassa törröttävät luutkaan ole ihastuttavia. Anorektikot kuvittelevat olevansa kauniita, mutta monen silmissä näyttävät nälkiintyneiltä linnunpoikasilta.
Samoin, sikspäk on ihanne, jota kukaan ei kiistä. Silti karvan verran luomumpi ja reilusti rennompi asenne ihastuttaa enemmän. Tottakai sikspäk on mieltä kiihottava ja piiritetty, mutta minä ihailen kultani säärien kauniita kaaria, niskan linjoja ja katse saa mielen täyteen helliä ajatuksia. Ne eivät synny kuntosalilla.
Hyvä, että olet lopettanut polttamisen. Kauneus syntyy terveydestä ja elinvoimasta. Kaduilla näkee liian usein hoikkiakin nuoria jätkiä, joiden koko olemus on nuukahtanut.
Kauneus on kuitenkin vasta ensimmäinen aske. On vähintään yhtä haastavaa opetella olemaan kiinnostava.
"Tekstistäsi paistaa, että olet antanut kaikkesi laihtuaksesi ja nyt koet, ettei sinulta voida vaatia enempää. Olet tehnyt sen kaiken itsesi vuoksi."
En ole vielä kaikkeani antanut, koska en ole päässyt tavoitteeseeni. Mutta lähellä ollaan verrattuna lähtötilanteeseen. En oleta, että painonpudotukseni on nyt se juttu, jonka avulla saan miehen eikä multa sen jälkeen voi vaatia mitään. Sain pakkeja todella paljon ja minusta kiinnostui vain sellaiset ihmiset, joiden ulkonäkö tai luonne eivät miellyttäneet minua, joten päätin tehdä asialle muutoksen ja se on osoittautunut enemmän kuin hyväksi valinnaksi. Olisin voinut valita senkin, että odottelen punkerona alkoholistina masennuksessa jonkun komean miehen ilmestyvän elämääni kuin salama kirkkaalta taivaalta. Mutta sen asenteen olen elämässä ottanut, että kaikkea ei tuoda kultatarjottimella eteen vaan asioiden eteen on tehtävä töitä.
Tietysti itsekin pidän arvossa niitä henkisiä ominaisuuksia, mutta kun raaka totuus on se, että niin monet homot eivät katsele ensimmäisenä sisäpuolta vaan ulkokuorta. Suhde ei tietenkään voi pelkkien pinnallisten asioiden varjolla toimia. Mutta hyvästä vartalosta on apua ja mielestäni kumppania kohtaan täytyy tuntea vetovoimaa ulkoisellakin tasolla. Monet ihmiset olisivat pienellä make-overilla paljon edustavamman näköisiä, jos vaan haluaisivat. Mielestäni ihmisen luontoon kuuluu tietynlainen pinnallisuus, joka näkyy kumppanin valinnassa. Kyllähän eläinkunnassakin joidenkin lajien kohdalla vahvimmat ja koreimmat urokset pärjäävät naaraiden kanssa paremmin.
Henkisistä ominaisuuksista en siedä selkärangattomuutta.Tiedän ihmisiä, jotka vain vellovat itsesäälissä ja valittavat surkeaa elämäänsä, mutta silti he eivät tee itse mitään muuttaakseen tilannettaan ja odottavat muiden tulevan korjaamaan elämän. Moni asia voi muuttua kun ottaa itseään niskasta kiinni ja päättää, että tekee muutoksen. Ei sitä tietenkään totaalisen masentuneena pysty mitenkään ainenkaan yksin lähteä asioita korjailemaan, mutta sitten on osattava hakea apua. Jos ihminen ei itse ole vastaanottavainen avunannolle niin olen huomannut, että on ihan turha yrittää auttaa.
Niin, muutos on hyvästä. Kaksi pientä asiaa: Istu vähemmän sohvalla ja syö hedelmiä.
Itse teen paljon ulkonäköni eteen. Käyn salilla, syön terveellisesti, urheilen paljon, trimmaan karvoja ja ostan vaatteita. Tiedän, että monet homot ehostavat, mutta sille linjalle en ole mennyt. Miehuus ennen kaikkea. Huoliteltu olemus ja hoidettu asunto ovat tärkeitä. Kauniskaan kroppa ei auta, jos hampaat on hajalla ja kämppä tunkio. Niille onneksi voi helposti tehdä jotain.
Toisaalta luonto on yleensä pitänyt huolen siitä, että meillä on ainakin yksi vetävä ominaisuus. Joillain on lutuset kasvot, kun toisten kroppa on luonnostaan raamikas. Nuorukainen voi punastua ihastuttavasti. Hampaat voivat säihkyä kirkkaan valkoisina. Mies jonka tunteet näkyvät. Vahvuus. Mies voi olla pitkä tai syliin mahtuva. Särmikäs miehinen luonne on mukava. On niitä, joilla on komea lauluääni, karvoitusta tai sen puutetta, hyvä vaatemaku, sana hallussaan ja sitten niitäkin joiden se on paloletkun kaltainen. Joillain on jykevä leuka, täydellisen tuuheat hiukset (niitä, joilla ei ole, se miellyttää kovasti) tai hellyyttävän ruskeat silmät. Jos toinen on täydellinen kopio sinusta, sekin on ihastuttavaa. Kiistämättä on myös niitä, joiden valtti on suorasukaisuus ja ei kannata aliarvoida huomioivan käytöksen vaikutusta. Niin, miehen ei tarvitse olla tätä kaikkea, mutta jotain sinustakin löytyy.
Tälläkin palstalla on nuoria, jotka painottavat nuoruuden söpöyttä ja pari vuotta vanhempia, joiden mielestä raamikas mies on itse täydellisyys. Yhtä ihannetta ei ole.
Parin haussa vetovoimaa täytyy olla. Mallikisat ne eivät kuitenkaan ole.
Kun ei puhuta ensitreffeistä tai yhden illan jutuista, parisuhteessa painopiste siirtyy kuitenkin toisen huomioimiseen, siihen, miten ylpeä olet hänestä, yhteisiin arvoihin ja suhteen lämpöön. Jos puolisosi luonne tai käytös on kamala (ja hän toistelee pelkästään vanhoja saippuasarjoja ulkomuististaan tai nolaa sinut julkisesti), ei ulkonäkö pelasta. Pariutumisessa on paljon heittäytymistä tosen vietäväksi. Siksi luottamus on ensisijaisen tärkeää.
Lamaantuneita ihmisiä on.Olen miettinyt samoija asioita. Tunnen itsekin heitä. He ovat oppineet saaman nautintonsa pullosta, herkuista ja valitettavasti saavat nautintoa myös valittamisesta. Olen täysin samaa mieltä siinä, että pienellä muutoksella monista meistä saisi paljon kauniimpia. Me usein olemmekin kauniimpia, kun laittaudumme.. Laihduttamalla pari kiloa ja jättämällä alkoholin, ulkoinen olemus voi terävöityä. Tässä on kuitenkin loukku, johon en halua joutua. En voi luvata parempaa. Laihempi olemus tai isommat lihakset eivät aina takaa onnen löytymistä. Siksi mielummin elän omaa elämääni ja tyydyn lempeästi puhumaan terveellisistä elämäntavoista sortumatta terveysterrorismiin.
Tuttavapiirissäni todella taviksetkin ovat pariutuneet ja itse asiassa ne tavikset elävät onnellisinta parisuhdetta. Sitten on niitä vähän komeampia, jotka yrittävät kerta toisensa jälkeen onnistuakseen hetken. Elämää sekin on.