IHMETTELEN!!

Tuota samaa olen joskus ihmetellyt itsekin, mutta meitä on valitettavasti moneksi. :(

Voi olla, että häpeävätkin jollain tasolla, mutta ehkäpä yrittävät pitää itsensä kasassa esittämällä "ei tunnu missään"-tyyppejä?! Tiedä häntä. Minulle pettäminen tuli reilu kuukausi sitten tietoon täytenä yllätyksenä - tunteille ei kuulemma voinut mitään, tunne jyräsi järjen ja se siitä. Tällaista vaan sattuu, kuulemma. Kostamaan en ala, pelkkä ajatus saa voimaan pahoin.

Monesti selittely ja katumus ovat valhetta tai ehkäpä petetyn tunteet tarttuivat pettäjään. Ainakin itse arvostan suoraselkäisyyttä. Jos petit ja kerroit niin eipä siinä sen enempää, se miten asioissa edetään on jo sovittu etukäteen suhdetta aloitettaessa.

Asiaa voi lähestyä yksinkertaisesti: pettäjä teki mitä hän sillä hetkellä halusi tehdä. Mitään sen ihmeellisempää ei kannata odottaa eikä ajatella koko asiasta. Aikuinen ihminen voi vapaasti tehdä mitä haluaa kunhan myös hyväksyy seuraukset (tässä tapauksessa eron / riidat / yms).

Kyllä se minua hävettää. Olen nimittäin pettänyt exääni.

Pettäminen ?
Muutama ajatus siitä.

Jos joku joutuu pettämään puolisoaan, on hyvin usein niin, että puoliso on pettänyt tätä pettäjää.
Petos tapahtuu, kun se vannottu rakkaus ei olekaan. Sitä ei ole missään.
Tällöin on petetty .
Sitten sen seuraukset -> petetty etsii seuraa ja " pettää" , mutta oikeasti hän etsii vain usein sitä, mitä tarvitsee. Rakkautta- rakkautta- rakkautta.

Näinpä sanoisin että rakastakaa toisianne.
Sen suurempaa asiaa ei ole.
Parisuhteessa on seksuaalisia tarpeita. Ne tulee olla parin sisällä kunnossa.
Jos eivät ole, niin on vain ajan kysymys, että missä asiat etenevät.

Suhteet eivät ole helppoja .

Tämä ylläoleva ei koska tietenkään kaikkia, mutta useita se koskee.
Oletan että n. 80 % petoksista johtuu siitä, että asiat eivät ole olleet kunnossa kotona.
Kenen syy ?
Jokainen joutuu katsomaan itseään, ei toista.

Olenko syypää siihen vittu???? Sano???? Kärsin itse siitä myös!!!! Mutta haluutko menettää kaverisi kuolemaan??? sen se tekee!! Jos eroan vittu!!!!

Ihmisellä on defenssejä, selitetään asiat siten kuin ne on helpoimmin itselle selitettävissä. Tyyliin: "koska liitto on niin kylmä, oli pakko mennä vieraisiin tai koska en saanu seksiä, oli pakko mennä vieraisiin". Samat defenssit estää myös petoksen uhreja katsomasta peiliin, koska jotainhan parisuhteessa on pielessä, jos vieraissa on käyty ja se pieleen mennyt juttu on sitten dumpattu jonnekin näkymättömiin. Sitten ihmetellään, että "miten mua on näin rumasti petetty". Puhukaa ihmiset toisillenne joka päivä, niin ei pääse ihan heti tuommosta tapahtumaan. Taistelkaa parisuhteenne puolesta kehittämällä omia vuorovaikutustaitojanne.

Miehet käyttävät hyväksi yksinkertaisia naisia, joille nauravat selän takana poikaporukassa. Näitä naisia hävetään eikä niiden kanssa naimisiin mennä. Poikien jutut ovat raadollisia. Vaimo ja perhe kuuluvat täysin eri maailmaan "poikien" mielestä.

Seurusteluaikana, rakastelimme, halasimme, kumppanini kanssa lähes aina tavatessamme. Haaveemme tulevaisuudesta oli helppo sovitella yhteen, ok-talo maalla- pari lasta jne. Olin silmittömästi rakastunut. Olin varma siitä että olin löytänyt elämäni naisen. seksi oli antoisaa ja vaihtelevaa, intohimoista. Elämän perusarvot olivat samansuuntaiset jne.

Rakensimme yhdessä kauniin kodin josta molemat olimme ylpeitä, vaikka taloutemme oli tiukilla, niin toisen katse riitti tietämään että nyt ollaan hyvällä asialla. Olin niin hiton onnellinen. Jos huononpäivän riita jommalla kummalla orasti, niin toisen vakio vastaus * Niin minäkin sinua* sai toisenkin muistamaan että rakkaudestahan tässäkin on kyse.

Häävieraita oli kutsuttu parisensataa, ja itse valmistimme kaiken mahdollisen hääkakkua lukuunottamatta.

Mielestäni vieläkin ne ovat olleet yhdet parhaiten järjestetyistä häistä jossa koskaan olen ollut. Eikä sellaisia välttämättä edes pelkällä rahalla saisi järjestettyä.

Kuherruskuukauden jälkeen (jota emme viettäneet) vaimoni kertoi ettei hän oikeastaan pidäkkään seksistä... Eikä hän halua rakastella niin usein...

Nyt on häistäkin jo yli 20v aikaa, ja mielestäni vaimoni on vieläkin kaunis, ja *mieleni tekevi*. Mutta kaikenlaiset halailut on lähes tyystin loppuneet, ja aviolliset velvollisuuksissa, on aviolisten velvollisuuksien tuntu, silloin kun sitä edes on tarjolla.

Vaimoni tietää koska olemme puhuneet asiasta varmastikin tarpeeksi, että asia on minulle erityisen vaikea, vaikkakin tietää myös että, palvoisin vieläkin maata hänen jalkojensa alla, jos siihen annettaisiin mahdollisuus, onneksi ei anneta :).

Matkustelen paljon nykyisin yksikseni, koska lomatoiveemmekin ovat erilaiset, aina huoneen lämpötilasta lähtien. Vaimoni tietää että en ole uskollinen ja tietää miksi en sitä ole.

Asiasta emme riitele koskaan.

Näitä monia ketjuja lukiessa ja tuttujen suhtautumisesta elämääni, kuitenkin osaan arvostaa rakasta vaimoani, jonka ymmärrys on kuitenkin suurempi kuin kenenkään toisen tuntemani tai tietämäni naisen tai miehen. Siksi me kai olemme vieläkin yhdessä, ja tiedän hänen rakastavan minua aivan kuin hän tietää minun rakastavani häntä.

Joku voi nyt haluta provota, ja viestittää, hänen tekevän samaa, mun olessani poissa, tai hänen ollessa matkoilla, turha vaiva...

Jos hän saa lomallaan sitä mitä lomalta kaipaa, jaksaakseen taas kanssani, aivan sama miten, kunhan nauttii lomastaan.

Tiedän saaavani paljon miinusta, mutta eipä sillä väliä.

Meitä ei kyllä hävetä!

Oletko Maritta käynyt hivi testeissä?

Läheisyyden ja rakkauden jakaminen ei pitäisi olla väärin, vaan kannustettavaa. Itsekästä vaatia toista ihmistä rajoittamaan hyväntekemistä. Maailma muutenkin kylmä ja paha paikka.