Ulkonaiset tuntomerkit? Miten voi muutenkin kuin meikkaus ja korvakoruasian puuttumisen vuoksi arvella oudon tapaamansa ihmisen olevan vanhoillislestadiolainen?
Itselleni ja aviopuolisolleni on käynyt monta kertaa niin että kun olemme tavanneet tuntemattomia ihmisiä esim.loma-aikaan liikkuessamme vierailla paikkakunnilla, olemme sanoneet toisillemme että tuo tuntui kuin olisi ollut uskovainen (vl). Vaikka oli puhunut aivan arkista tavallista asiaa. Ja olemme sitten kysyneet joltakin tuntemaltamme lähiseudun vl uskovaiselta tietäiskö hän kuinka asia onkaan, niin usein on (lähes aina) käunyt arvaus oikein.
Itse tunnistamme uskovaisia silmistä. En osaa kertoa miten, mutta jotakin eroavaisuutta usein löytyy ei uskovaisiin.
Oletteko te toiset vl:ät kokeneet samoin?
Ja entäs te arvoisat ei vl:ät, oletteko te tehneet vastaavia arviointeja, että tuo ja tuo voisi olla vl ainakin miesten kohdalla jotka ovat lähes kaikki saman näköisiä päälle päin kun ei le meikkejä yms??.Korvakoruja tosin joillakin on.
Itselleni ja aviopuolisolleni on käynyt monta kertaa niin että kun olemme tavanneet tuntemattomia ihmisiä esim.loma-aikaan liikkuessamme vierailla paikkakunnilla, olemme sanoneet toisillemme että tuo tuntui kuin olisi ollut uskovainen (vl). Vaikka oli puhunut aivan arkista tavallista asiaa. Ja olemme sitten kysyneet joltakin tuntemaltamme lähiseudun vl uskovaiselta tietäiskö hän kuinka asia onkaan, niin usein on (lähes aina) käunyt arvaus oikein.
Itse tunnistamme uskovaisia silmistä. En osaa kertoa miten, mutta jotakin eroavaisuutta usein löytyy ei uskovaisiin.
Oletteko te toiset vl:ät kokeneet samoin?
Ja entäs te arvoisat ei vl:ät, oletteko te tehneet vastaavia arviointeja, että tuo ja tuo voisi olla vl ainakin miesten kohdalla jotka ovat lähes kaikki saman näköisiä päälle päin kun ei le meikkejä yms??.Korvakoruja tosin joillakin on.
Vastaukset 27
Vanhimmat
joka oikealla tavalla uskovaisesta aina heijastuu, missä tahansa hän liikkuukin. Pyhän Hengen tunnistaa erityisesti ihmisen silmistä!
..kyllä koira koiran tuntee...
En ole vl:äinen, tosin käynyt kyllä seuroissa. Tuo äskenpuhuttu pitää kyllä paikkansa.
Sitä on alkanut harjaantumaan, näkemään, mitä kukakin on.
Eräs toisen liikkeen seurapuhuja sanoi tunnistavansa jo mihin kristilliseen liikkeeseen ihminen mahdollisesti kuuluu. No tätä tietysti testattiin, eikä hän väärässä ollut.
Toiset taas sanovat tunnistavansa ihmisen silmistä, jos hän kuuluu johonkin epäkristilliseen lahkoon. Usein myös nämä ei kristilliset tunnistavat Jumalan lapsen. Mutta sen heille ilmoittaa henki, joka ei ole Jumalasta.
Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Matkustin kerran yöjunalla Oulusta Helsinkiin ja hyttiini sattui eräs nuori nainen. Aloimme jutella kaikenlaista maan ja taivaan väliltä ja yhtäkkiä nainen kysyi olenko uskovainen. Hätkähdin näin henkilökohtaista kysymystä, mutta vastasin, että kyllä olen. Tyttö vastasi riemastuneensa vain arvanneensa sen. Joku sydämmessä oli ilmoittanut sen hänelle. Seuraavaksi hän kysyi nimeäni ja kotipaikkakuntaani ja kerroin ne hänelle. Hän alkoi kysellä tunnenko kotipaikkakunnaltani niitä ja niitä ihmisiä. Sitten tajusin, että matkakaverini on vanhoillinen ja luuli minuakin "heikäläiseksi". Olen uskossa, mutta en vanhoillinen. En tiennyt mitä vastata, mutta urhoollisesti esitin vanhoillista. Laitoimme nukkumaan ja toivotimme toisillemme hyvät yöt. Niin, että kyllä uskova uskovan tuntee...
Hyvä juttu! Siinä sen nyt sitten näkee! Olispa ollut kiva nähä sen vanhoillisen naama kun sille olis asia selvinnyt... :)
hieman oudoilla asioilla ilakoit.
Kun pitäisi ilakoida Jumalan armosta.
No. meitä on moneen junaan ja osa jää asemalle:))
...minusta se nyt vaan oli hauskaa! -Sallittakoon se minulle...
On vain hyvä, että täällä on joku provosoimassa ja keventämässä keskustelua. Kiitos, että käytät rehellisesti omaa nimimerkkiäsi, josta tietää miten kommentteihisi kannattaa suhtautua.
Tunnistan ainakin osan uskovaisista ja lahkolaisista monestakin ulkoisesta ja myös käytköseen liittyvästä asiasta.
Lestadiolaisen tunnistaa ehkäpä siittä että tunnelma tuntuu minusta ahdistavalta, jäykältä, uhkaavalta, rajoittuneelta.
Katsele sitten siinä sitä pelastuksen armoa.
Raskasta on tuo mutta jos ei paremmasta tiedä niin olkoon. Ainahan minä voin paeta näitä kun en itse millään lahkojen valtaamalla pikkupaikkakunnalla asu.
vahingon ilo on paras ilo!
Makuuvaunussa helsingistä ouluun. Hyttikavereikseni tuli kaksi herrasmiestä puku päällä. Olin yläpetillä ja kuunnellessani heidän keskustelujaan totesin heidät vl-puhujaveljiksi, jotka olivat siis menossa ylivieskaan puhujamatkalle.
He laittautuivat jo yöpuulle, mutta sitten toinen alkoi puhumaan. Pitäs saaha vielä käyvä henkosilla, mutta ei tästä kehtais ennää konkoa tuonne käytävän perille.
Mites siellä yläpetillä, haittaiskos, jos me tässä kaverin kans poltettais yhet henkoset, kun ei jaksais millää enää lähteä jalakaseen.
Aivoissani alkoi myllertää. En suurin surminkaa haluaisi, että tässä pienessä hytässä pitäs vielä alkaa savustumaan mokomien takia.
Sain sanottua, etten pidä tupakansavusta ollenkaa.
Tuli hiljaisuus, miehet supatteli keskenään hiljaa, mistä en saanut oikein selvää.
Vähän ajan päästä alkoi tupakat savuamaan.
Nyt minun kaaleni alkoi keittää.
Olin harmissani ja vihainen.
Sain taas sanottua: "Täällä hytissä on tupakointi kielletty".
Silloin vanhempi miehistä äreytyi ja sanoi:"No pistetään ne tupakat sitten sinne, missä ne ei haittaa." Hän sammutti tupakan ja työnsi sen suuhunsa, liekkö niellykkin.
Että tälläistäkin saattaa sattua.
Yleensä mulle tuppaa sattumaan jostain merkillisestä syystä aina noita negatiivisia kokemuksia.
Minä tunnen uskovaisen aina varpaankynsistä! Minulla on semmoinen armolahja! En osaa selittää miten, mutta jotenkin sitä vaan heti vastaa aamenta kun näkee uskovaisen varpaankynnet...-se on varmaan tää että kyllä Jumalanvaltakunnan asukas aina toisensa tunnistaa...
kenlaisia mielenkiintoisia juttuja. Voisin kertoa moniakin.
Olimme matkalla aikoinaan etelästä pohjoiseen pitämään sananpalvelusta.
Matkustimme yöjunassa ja juttelimme, että voisko polttaa tupakit. Me ei todellakaan tarkoitettu, että polttaisimme siinä hytissä. Sitten yläpedillä oleva ärähti ja sanoi, että täällä hytissä on tupakointi kielletty!
Sanoimme, että anteeksi, me ei kyllä aiottukkaan polttaa niitä täällä hytissä.
En tiedä, miksi tämä yläpedillä olija oli niin vihainen.
Lopulta totesimme, että jospa me jättäisimme tupakoinnin väliin ja laitamme yöunille.
yleensä siitä, kun katsoo silmiin niin sieltä paistaa rakkauden ja hoivaamisen nälkä. Ei millään pahalla, mutta tämän huomion minä olen tehnyt.
Samanlainen rakkauden nälkä se paistaa sukupuolisten vähemmistöjenkin silmistä.
Se sama nälkä niillä on vielä aikuisenakin. Tosin se ei enää välttämättä paista läpi. Aikuisikään mennessä moni on ehtinyt kehittää illuusion siitä, että "seurakunta" on se rakkauden lähde, mitä he kaipaavat.
Todellisuudelta suljetaan silmät ja hyökätään apinan raivolla niiden kimppuun, jotka sanovat tosiasioita ääneen.
Kiva tehdä huomioita, että tuo voisi olla... Joskus osuukin kohdilleen.
Huomaa ketkä tänne on vastannu...
lestat haisee ja niillä on pää pikkasen vinossa!
Vanhoilliset tuntee monesti siitä, että ne ei meikkaa, eikäytä korviksia, ei pukeuden maailmaltaasiin vaateesiin, ei värjää tukkaa=>
Eli sanalla sanoen: ne heti kättelyssä jo niin pyhän näköisiä ja hyviä ihmisiä ja niiiiiiiiin rauhallisia että johan me ei-lestat aina teitä kadehditaan...
...siitä kun käännät selkäsi hänelle niin johan tulee "puukkoa"...
Taitaa omat synnit painaa..
Vittu minä sille mitään voi, jos liki kaikki lessu ukot on työelämässä oman edun tavoittelijoita ja selkään puukottajia joten revi siittä...
...on helppo tunnistaa, koska esim talvis aikaan pihalla on aina moottorikelkka ja asuntovaunu sekä katolta puuttuva tv antenni.
Niin ja siitä polkupyörien ja autojen paljoudesta puhumattakaan...
on usein se, että he ovat jotenkin orvon ja eksyneen oloisia. Seuroissa ja muissa tutuissa kuvioissa he ovat kotonaan, mutta ns. normaali elämä tuottaa usein vaikeuksia. Ilmiötä voi kutsua myös läheisriippuvaisuudeksi.
... missä vaan liikkuu Suomessa niin vl:t tunnistan. Siinä piirissä kun olen itse n 25v ollut niin kyllä ne tunnistaa. Mieheni (ei ole koskaan ollut vl) ihmettelee aina mistä minä tunnistan, mutta on siinä jotain muutakin kuin meikkien ja korviksien puuttuminen... Osa tietysti tuttuja kasvoista.
Sattuu sitä vl:lille erhdyksiäkin tässä asiassa. Kerran tuli meille tuntematon ihminen iloisesti tervehtimään rauhan tervehdyksellä. No juttelimme niitä näitä. Lopulta kuitenkin selvisi hänelle ettemme ole vl:iä. Ja meille selvisi, että hän on vl. Olemme kuitenkin uskovaisia, tosin eri nimisestä seurakunnasta, enkä paljasta nyt mistä. Mutta minullekkin on käynyt samoin. Joskus ulkomaille mennessäni, isossa lentokoneterminaalissa, jossa on tuhansia ihmisiä, oli vastassa yksi uskovainen. Henki vastasi heti kuka hän on. En ollut tavannut häntä aiemmin, emmekä osanneet toistemme kieltä, mutta molemmilla sama Henki todisti meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia.