Tämä saattaa kuulostaa tyhmältä "teini angstilta", joten pyydän anteeksi sen takia...
Minä viiltelen, koska tunnen oloni hyödyttömäksi ja turhaksi, rumaksi rillipääksi... Minun jalkani, käsivarteni ja mahani ovat täynnä arpia. En vain pysty lopettamaan...
Lisäksi minä saan outoja ahmimis kohtauksia, joiden jälkeen minä pakotan itseni oksentamaan. Olen mielestäni läski, joten yritän laihduttaa...
Haluan aina olla yksin. Ennen olin aina kavereiden kanssa ulkona, mutta se ei enää kiinnosta...
Paras kaverini on ainoa joka tietää tästä, enkä haluaisi kertoa tästä vanhemmilleni. Joten, kysymys kuuluu, olenko masentunut?
Minä viiltelen, koska tunnen oloni hyödyttömäksi ja turhaksi, rumaksi rillipääksi... Minun jalkani, käsivarteni ja mahani ovat täynnä arpia. En vain pysty lopettamaan...
Lisäksi minä saan outoja ahmimis kohtauksia, joiden jälkeen minä pakotan itseni oksentamaan. Olen mielestäni läski, joten yritän laihduttaa...
Haluan aina olla yksin. Ennen olin aina kavereiden kanssa ulkona, mutta se ei enää kiinnosta...
Paras kaverini on ainoa joka tietää tästä, enkä haluaisi kertoa tästä vanhemmilleni. Joten, kysymys kuuluu, olenko masentunut?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vaikeaa tietää. Kerro vanhemmillesi. Rohkeasti.
Etkö voisi käydä juttelemassa koululääkärille tai kuraattorille? Sitä on vaikea sanoa kun ei ole lääkäri että ''täytätkö'' masennusdiagnoosin kriteerit, mutta kyllähän tuo viiltely, ahmiminenen, ja itseäsi haukkuminen ja ettei kavereiden seura enää niin kiinnosta, nuo kuulostaa siltä että sulla on todella paha olla! Kannattaa jutella asiasta jollekin, jotta sua voitaisiin auttaa! Tsemppiä!
Kyllä tuollainen masentaa vaikka ei olis masentunut. Sinulla on varmaan itsetunto-ongelmia: et hyväsky itseäsi sellaisena kuin olet. Ehkä sinulla on tapahtunut vuosein varrella asioita joita olet joutunut nielemään ja ja unohtamaan ja et ole voinut puhua ja käsitellä. Nyt pitäisi löytää joku aikuinen, enenmmän elämää kokenut jonka kanssa jutella. Hyvä että olet pystynyt puhumaan kaverisis kanssa. Vanhempien kanssa kannattaa puhua ja läheä vaikk yhdessä etsimään apua. Ongelmasi ovat melko yleisiä nuorilla. On siinä sitä teiniangstiakin mukana, mutta sioiten helpottamiseksi ei kannata jäädä setvimään ominpäin. Kirjoittamienkin näin on hyvä keino käsitellä asioita. Onko sinulle tapahtunnut vuosien varrella asioita jotka vieläkin painavat mieltäsi: kotona, koulukiusaamista ym.
Kysymyksesi eivät tunnu ollenkaan tyhmiltä ja ei ole tarpeen pyydellä anteeksi. On oikus ja järkevää pitää huolta itsestään ja jokainen me tarvitsemme toistemme neuvoja ja tukea.
Toivon että täsät olisi sinulle apua. Hyvää kesää!