Tämä palsta on kovaa vauhtia muuttumassa teinityttöjen laihdutusvinkki-palstaksi kun sen pitäisi olla anorektikkojen kohtaamispaikka. Kun vaikka kysytään että miten saan lisää itsekuria, tietää heti että kyseessä on wannabe tapaus joka ei tiedä anoreksiasta mitään. Tuollaiset kysymykset pitäisi suunnata laihdutuspalstalle! Anorektikko ei tunne käsitettä "itsekuri"! Sairaalle ei vain tule mieleenkään syödä mitään kaloripitoista, ei vain tee mieli, ei se ole edes vaihtoehto että söisi vaikka karkkia. Pelkkä ajatus ahdistaa. Joten älkää tulko tänne kyselemään itsekurista tms kun me ei olla oikeita ihmisiä vastaamaan! Me ei vaan PYSTYTÄ syömään. Ei siihen tarvita mitään taistoa mielitekoja vastaan kun sellaisia ei yksinkertaisesti ole!!
Ärsyttää "wannabe"-anorektikot
Huhjapuh
2412
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Muuten kyllä samaa mieltä laihdutusvinkkien kyselijöistä, mutta kyllä sä olet anoreksioinesi aika harvinainen tapaus, jos väität, ettet todella vaan "pysty" syömään ja ettei ole koskaan kertakaikkiaan mitään mielitekoja. Aika moni anorektikko tietää ihan tasan tarkkaan, mitä tarkoittaa jos puhutaan niistä ajoittaisista repsahduksista, ahmimiskohtauksista ja niiden jälkeisistä ahdistuksista ja oksentamisista. Niitä on luultavasti useimmilla meistä. Kuulostat feikiltä.
Kerron mahd. lyhyesti oman tarinani:
Itselläni oli anoreksia noin 2 vuotta taakseppäin. Se alkoi yläasteella, ensiksi jätin karkit pois, sitten sipsit, limut, keksit, juustot, leikkeleet, popkornit.. Kaikki. Kaikki alkoi karkkilakosta, jonka aloitin 7lkan aikaisena uutena vuotena. Pahimmassa vaiheessani en syönyt _mitään_, koska en vain pystynyt. Ei ollut minkäänlaisia repsahtamisia, vain mieletön pakonomainen liikkumisen tarve (sali, juoksulenkit, hiihto, uinti..) monta kertaa päivässä, mutta syömään en kertakaikkiaan pystynyt.
Olin silloin alaikäinen, vanhempieni valvottavissa ja he kertakaikkiaan saivat mut juomaan pelkän lasillisen mustikkakeittoa, jossa oli 10cal/100g. Tätä jatkui ja jatkui kunnes jouduin myöhemmin sitten nenä-maha-letkuun.
Eli itse en kuulunut niihin, jotka saavat ahmimiskohtauksia/repsahduksia ja käyvät oksentamassa. Kumpaakaan en niistä tehnyt koskaan anoreksia-aikanani. Ahdistusta tietty oli, mutta ei siitä syystä että olisin repsahtanut.
Anoreksia on aivan yksilöllinen sairaus; kaikilla sairastuneilla anoreksia ilmenee eri tavoilla, joten mun mielestäni ei voi mitenkään verrata omia sairaskertomuksia keskenään. Eri asteisia kyllä on, mutta se ei tarkoita sitä, että jos joku sairastunut pystyy syömään pieniä määriä herkkuja/syömään tavallista ruokaa etteikö omistaisi kyseistä sairautta.