bipolaarinen miekkonen...

Tekee vaan mieli purkaa pahaa oloaan. Olen seurustellut 3 vuotta ihanan miehen kanssa, joka käyttäytyy kuin tuuli viiri. Välillä puhuu kihloihin menosta ja suunnittelee yhteistä tulevaisuutta, yhteistä kotia. Olemme etäsuhteessa olleet tämän 3 vuoden ajan. Kesät olemme viettäneet yhdessä kotipaikkakunnallamme ja syksyllä hän palannut etelään missä hänellä asunto. Mies on keväisin tosi positiivinen, iloinen ja puuhakas ja suunnitelmia pulppuaa ja tekee töitä , pitkiä päiviä. Kesä menee toistemme seurasta nauttiessa , kunnes tulee syksy ja mies pakkaa autonsa ja lähtee. Olen käynyt näiden vuosien aikana hänen luonaan silloin kun hän siihen antaa luvan, luvatta en saa tulla. Talven aikana mies ei käy töissä vaan on kotonaan, istuu tietokoneella ja juopottelee ja on masentunut. Ei saa mitää aikaiseksi ja miehen itsetunto on nollassa. Usein sanookin ettei meillä ole mitään parisuhdetta,sanoo kuitenkin rakastavansa minua. Talven aikana paino nousee 10-15kg ja se entisestään häntä masentaa. Itse inho on valtaisaa. Joskus aikaisemmin on ollut joku todella vaikea masennuskausi jolloin on ollut hoidossa sairaalassa. Lääkitty täysin tokkuraan.
Tällä hetkellä ei ole mitään lääkitystä eikä hoitosuhteessa minnekään eikä kehenkään. Sanoo itse ettei saa apua mistään vaikka haluaisikin. Juttelin alalla olevan ystäväni kanssa hänen oireistaan ja touhuistaan, epäili vahvasti että miekkoseni on sairastunut maanis-depressiiviseen oireyhtymään, on voinut sairastaa sitä jo kauankin mutta sitä ei vain ole ns. tavoitettu.
Olen hyvin huolissani hänestä, ensimmäinen kesä ettei tullutkaan luokseni ja kieltää minua tulemasta luokseen kun on taas lihonut ja itsetunto nollassa ja itseinholukemat huipussaan. Käy kuitenkin päivittäin töissä ja hoitaa huushollinsa joka on aina siisti ja järjestyksessä. Jotta soppassa ois vielä enemmän suolaa, parisuhdettamme ( jota ei taas ole) sotkee aikuinen tytär joka muutti isänsä luokse asumaan kesäksi. Tytär on mustasukkainen isästään eikä voi hyväksyä minua isänsä kanssa seurustelemaan. Ovat eronneet jo 11 vuotta sitten mutta tyttärellä kuvitelma päässään että saattaa vanhempansa vielä yhteen kunhan saa minut heivattua pois . Isälleen on kuin enkeli ja kun isä on paikalla on minua kohtaan yliystävällinen. Mutta kun isä ei ole paikalla niin näyttää oikean luontonsa. Miekkoseni vain kehottaa minua ymmärtämään. Ja pyytää minulta aikaa. Rakastan miekkostani.