Kertokaa ihan rehellisesti onko tässä mun touhussa enään mitään järkeä.
Olen kohta 21v epäonnistuja.
Olen ollut koko ikäni koulukiusattu, yläasteen jälkeen olen ollut 3 eri ammattikoulussa, kaikki keskeytin 1-3 viikon jälkeen erittäin suuren ahdistuksen ja masennuksen takia, ja jokaisen eroamisen jälkeen meni aina koko loppu vuosi neljän seinän sisällä, ja sama toistui uudelleen, nyt viimeset 2 vuotta on menny ihan kokonaan neljän seinän sisällä ja en ole käynyt ulkona kertaakaan.
On selvää että sosiaalista elämää ei ole ollenkaan.
Rahaa en saa mistään, sillä en ole jaksanut edes mennä työkkäriin, enkä sosiaalitoimistoon, en ole koskaan mennyt lääkäriin edes masennukseni takia, itsari pyörii mielessä joka päivä, olen myös menettänyt luottotietoni masennuksen takia eli en tule asuntoakaan saamaan koskaan, kaikki elämässäni on mennyt pilalle.
Siis oikeesti mua hävettää että oon olemassa, en yksinkertaisesti näe itselläni tulevaisuutta, en edes muista millon viimeksi olin onnellinen ja ahdistus on niin valtava et huh, koko ajan päässä pyörii triljoona eri ajatusta ja ne vaihtuvat puolen sekunnin välein, luulen että on ADHD vielä lisäksi
Saa vaikka vittuillakkin jos haluaa, mut sanokaa onko tässä mitään järkeä??
Olen kohta 21v epäonnistuja.
Olen ollut koko ikäni koulukiusattu, yläasteen jälkeen olen ollut 3 eri ammattikoulussa, kaikki keskeytin 1-3 viikon jälkeen erittäin suuren ahdistuksen ja masennuksen takia, ja jokaisen eroamisen jälkeen meni aina koko loppu vuosi neljän seinän sisällä, ja sama toistui uudelleen, nyt viimeset 2 vuotta on menny ihan kokonaan neljän seinän sisällä ja en ole käynyt ulkona kertaakaan.
On selvää että sosiaalista elämää ei ole ollenkaan.
Rahaa en saa mistään, sillä en ole jaksanut edes mennä työkkäriin, enkä sosiaalitoimistoon, en ole koskaan mennyt lääkäriin edes masennukseni takia, itsari pyörii mielessä joka päivä, olen myös menettänyt luottotietoni masennuksen takia eli en tule asuntoakaan saamaan koskaan, kaikki elämässäni on mennyt pilalle.
Siis oikeesti mua hävettää että oon olemassa, en yksinkertaisesti näe itselläni tulevaisuutta, en edes muista millon viimeksi olin onnellinen ja ahdistus on niin valtava et huh, koko ajan päässä pyörii triljoona eri ajatusta ja ne vaihtuvat puolen sekunnin välein, luulen että on ADHD vielä lisäksi
Saa vaikka vittuillakkin jos haluaa, mut sanokaa onko tässä mitään järkeä??
Vastaukset 7
Vanhimmat
JA vielä lisää vuodatusta: Ja kaiken lisäksi olen homo, ja omasta mielestä aika ruma ja sellanen tyttömäinen vartalo ( tosi laiha ) joten sen takia edes seurustelu ei tule koskaa onnistumaan minulta en edes haaveile siitä, itsetuntokin on niin nollissa että sitä ei saa edes vääntämällä ylös.
kokonaisuuden ja persoonattomuuden kannalta on aika sama, elätkö sinä tai kuka tahansa muu vai ei, koska ihmisiä todella on 7 miljardia. Toisaalta se on hyväkin uutinen sillä tavoin, että eipä ole paineita olla korvaamaton :)
Ainoa tärkeä filosofinen kysymys onkin, että tehdäkö itsemurha vai ei. Mielestäni niin kauan kun jokseenkin elämä maistuu, kannattaa elellä ja oleskella. Jos elämä käy esim. fyysisten kipujen tähden liian vaikeaksi, kannattaa tehdä itsemurha.
niin ketäpä se oikeasti haittais vaikka kuolisinkin, oon samaa mieltä, perheenjäsenet varmaan märisis pari viikkoa ja sit ois taas normi meininki, bah vituttaa joutua kärsimään muiden takia
No v***lla en ala. Sinulla on viety itseluottamus koulukiusaamisen vuoksi. itse et ole syyllinen ja huono vaikka tunne sinulle itsellesi on sellainen. Et ole käyttänyt vilä mitään keinoja ja etsinyt apua ongelmaasi. Et kerro eleletkö vanhempien luona. Jospa uskallat jonkun tosien henkilön kanssa lähteä yhdessä selvittelemään elämsääi. Paras aloittaa jostakin milenterveyspuolelta, koska heillä on ammatillista osaamista. Älä tee itsellesi diagnooseja. Jos olisi ADHD niin tuksin malttaisit ypsyä sisällä. Kun oelt ollut noinkin kauan neljän seinän sisällä niin sosiaalisten kontaktien opettelu pitää aloittaa vähitellen. Ihmien voi kehittyä ja selvitä vaikeistakin tilanteista. Et mitenkään ole tyhmä tyyppi. Nämä kiusaajat ansaitsisivat saada toisi selkäsaunan. Älä masennu jos jotkut vastaavat typerästi. Kirjoittele ja päätä lähteä jälleen avartamaan reviiriäsi.
ei ole mitään järkeä elää
Kuuleppas nyt, nuori ihminen !
Edison keksi lampun, hän toi valon maailmaan.
Hän epäonnistui 10 000 kertaa.
Hän ei luovuttanut.
Loppujen lopuksi hän onnistui !
Sinäkin onnistut tässä elämässä, takuuvarmasti, kun uskot siihen.
Nuo "minä olen" -kyltit, nimilaput ( epäonnistuja tms. ) pitää vaihtaa.
Tee tänään uusia valintoja, voit olla mitä haluat !
Ja aamulla, mene ulos, sinä olet ansainnut tulla onnelliseksi !
Huhuh, olen saman ikäinen nainen ja lähes täysin samassa tilanteessa (amikset keskeyttänyt, ei mtn sisältöä elämässä). Ainut ero on että mua ei ole koskaan suuremmin kiusattu, olen muuten vaan tällainen paska.
Pistä mailia (kontroli at luukku piste com) jos haluat jutella vaikka mesessä tai jotain. En osaa mitään positiivista oikein tähän vastata koska en itsekään ole löytänyt tietä ulos tästä tunnelista. Mutta jos vertaistuki auttaa niin...