Syömishäiriöstä kertominen ja avun saaminen

Olen oksennellut ruokia ulos jo n. 5 vuotta, ja anoreksian piirteitä on tullu mukaan kevään aikana. En ahmi ikinä, mutta kerran pari päivässä tulee pakottava tarve oksentaa. Kerroin alkutalvesta oksentelustani yhdelle kaverilleni (jos olennaista, mies, 20v) sillä halusin kertoa pahasta olostani jollekin. Ei reagoinut asiaan kovin kummallisesti, sanoi vaan, että lopeta.

Tällä hetkellä en ole ystäväni kanssa hirveästi asiasta puhunut, ainakaan suorasti. Laihduin muutaman kilon muutamassa viikossa, ja kerroin tästä kaverille, mutta häntä ei asia kovasti kiinnostanut. Kyseinen henkilö on erittäin paljon ulospäinsuuntautunut, ja yleensä asiani kiinnostavat häntä.

Nyt olen ajatellut hakea ongelmaani apua lääkäristä, ja ehdotinkin pojalle, josko hän haluaisi/voisi tulla mukaani. Ei kuulemma halua.

Ihminen, jolle olen pitkään kertonut kaikki huoleni, ei halua auttaa minua asian kanssa. Minullaei ole muita yhtä luotettavia ihmisiä, joille kertoa. Sanonko pojalle suoraan, että haluan ja tarvitsen hänen apuaan, vai jäänkö vain ilman?
1235
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

No lääkäriin sun kannattaa ihan joka tapauksessa mennä. Sille pojalle voit mielestäni sanoa vähän suoremmin, että tarvitset hänen apuaan ja tukeaan. Jos hän on oikea ystävä, hän suostuu tulemaan mukaan. Jos ei kertakaikkiaan suostu niin siinä tapauksessa hän ei ilmeisesti piittaa sinusta, eikä sun kannata vaivata päätäsi moisen idiootin takia sen enempää.

Ja oikeasti suosittelisin ihan todella että menet sinne lääkäriin, koska 5 vuotta oksentelua pari kertaa päivässä on jo aika paha juttu. Sellainen vaurioittaa elimistöä jo ihan kunnolla. Tsemppiä!

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Apua vai ei kirjoitti:

Olen oksennellut ruokia ulos jo n. 5 vuotta, ja anoreksian piirteitä on tullu mukaan kevään aikana. En ahmi ikinä, mutta kerran pari päivässä tulee pakottava tarve oksentaa. Kerroin alkutalvesta oksentelustani yhdelle kaverilleni (jos olennaista, mies, 20v) sillä halusin kertoa pahasta olostani jollekin. Ei reagoinut asiaan kovin kummallisesti, sanoi vaan, että lopeta.

Tällä hetkellä en ole ystäväni kanssa hirveästi asiasta puhunut, ainakaan suorasti. Laihduin muutaman kilon muutamassa viikossa, ja kerroin tästä kaverille, mutta häntä ei asia kovasti kiinnostanut. Kyseinen henkilö on erittäin paljon ulospäinsuuntautunut, ja yleensä asiani kiinnostavat häntä.

Nyt olen ajatellut hakea ongelmaani apua lääkäristä, ja ehdotinkin pojalle, josko hän haluaisi/voisi tulla mukaani. Ei kuulemma halua.

Ihminen, jolle olen pitkään kertonut kaikki huoleni, ei halua auttaa minua asian kanssa. Minullaei ole muita yhtä luotettavia ihmisiä, joille kertoa. Sanonko pojalle suoraan, että haluan ja tarvitsen hänen apuaan, vai jäänkö vain ilman?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu