En ole nyt peruskoulun jälkeen ollut opiskelemassa tai töissä. Paniikkihäiriöstä kärsiminen vie mahdollisuudet aika pitkälti pois siitä ajatuksesta, että lähtisi paikkaan jossa on paljon ihmisiä, tai jossa pitäisi esimerkiksi ottaa vastuuta työtehtävistä (iskee pelko mokaamisesta). Ja koulutuksen ja työn puute aiheuttaa aika tiukan rahatilanteen (tienaan noin 4000€ vuodessa tällä hetkellä) ja siitä koituu lisää stressiä.
Lääkitystä tähän on kokeiltu, turhaan. Psykiatrinen sairaanhoitaja on, jonka luona käyn pari kertaa kuukaudessa, mutta ko. henkilön kanssa ei ole mitään edistystä saatu aikaan. Olen kysynyt mielenterveyskeskuksesta saisinko vaihtaa työntekijää, mutta se ei kuulemma onnistu kun ovat muutkin asiakkaat olleet tyytyväisiä työntekijöihinsä.
Alkaa tuntua aika toivottomalta. Melkein 20-vuotias ihminen jo, ja vieläkin suunta ihan hukassa elämässä.
Kenelläkään ollut samanlaisia tilanteita?
Lääkitystä tähän on kokeiltu, turhaan. Psykiatrinen sairaanhoitaja on, jonka luona käyn pari kertaa kuukaudessa, mutta ko. henkilön kanssa ei ole mitään edistystä saatu aikaan. Olen kysynyt mielenterveyskeskuksesta saisinko vaihtaa työntekijää, mutta se ei kuulemma onnistu kun ovat muutkin asiakkaat olleet tyytyväisiä työntekijöihinsä.
Alkaa tuntua aika toivottomalta. Melkein 20-vuotias ihminen jo, ja vieläkin suunta ihan hukassa elämässä.
Kenelläkään ollut samanlaisia tilanteita?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kirjoituksesta ei saa selvää oletko sossun rahoilla vai kuntoutuseläkkeellä. Jos et ole kuntoutuseläkkeellä, niin kannattaa puhua asiasta lääkärille, jolloin säät eläkkeellä pikkuisen enemmän rahaa. Itse olen työssä ja kärsin paniikkihäiriöstä. Käytän lääkkeitä. Oma lapseni on kuntoutuseläkkeellä, koska ei voi ottaa koulutuspaikkaa tai työtä vastaan.