Auttakaa ja antakaa toimintaohjeita

Ensiksi sua auttaisi, että alat täysin rehelliseksi. Ensin olet itsellesi rehellinen, etkä yhtikäs mitään tee salaa. Ei siis minkään sortin napsimisia missään asiassa!
Ota oikein lapsekkaastikin se, että olet kuuliainen muille, vaikkapa nyt ensiksi sua hoitaville tahoille. Noudatat virallisia hoito-ohjeita lääkkeenottoinen ja terapiakäynteineen, että sohi itse mitään muuta!

Rehellisyyden harjoittaminen jatkuu niinkin, että pyrit löytämään niitä tekijöitä, mitkä vievät mielesi suppuun. Asioita voi olla ollut kauan sitten, taannoin tai ihan viime vuosina. Mitä ne ovat? Kuinka voisit lähestyä niitä ja purkaa esim. ryhmässä, missä kaltaisiasi. Ja terapiassa. Koeta nähdä, kohdata kipeitäkin asioita. Koeta tiedostaa mikä milloinkin laukaisee pahimman masennustilan. Päivät ovat aina erilaisia. Kun asioita uskaltaa ja osaa hiukan kohdata, tiedostaa, niin se kummasti helpottaa. Tuo myös turvallisuutta ja luottamustakin välillä syntyy tulevaisuuteen nähden.

Myös sulla eka asia nyt on pyrkiä pitää työpaikastasi kiinni. Siinäkin, ala täysin rehelliseksi. Varo myös sairauden valjolla mihinkään hyötymispyrkimyksiin tähtäämistä, semmoinen meikäläisillä useinkin vaarana. Rehellisyys auttaa tässäkin.

"En pysty palaamaan töihin, mutta tiedän, että palaan, jos lääkäri tai esimieheni sitä toivoo ja pyytää. En osaa sanoa ei, enkä kertoa olostani. Miten pystyn sen sanomaan edes lääkärilleni, joka on aivan ihana ja johon periaatteessa luotan. Tai terapeutille, joka myös on ihana, mutta jolle sepitän juttuja, .."
- Anteeksi kun moitin, lyön lyötyä, mutta sinä kyllä vaikutat ylen avuttomalta ja aika typerältä. Tässä on ristiriita paha. Miksi et toimi hyväksesi? Miksi sitten kirjoitit tänne? Oot aika höhlä(kin).
Mitä toi nyt on, että se tai tää on 'ihana'? Katso itse eteesi nyt ja yritä tehdä jotakin, sullahan on jo välineitä. Onko tämä ketjun aloituksesikin ihan feikki, et tosissasi halua mitään? Sepität juttuja, juu. Ryhdistäydy.

Olen siis avuton, typerä ja höhlä. Sen kyllä tiedän itsekin. Lisäksi voin kertoa olevani vastenmielinen, lihava ja tyhmä. Kaikki tämä on tuttua. Kirjoituksesi loukkasi minua, koska oikeasti ongelmani on se, että olen liian tunnollinen työssäni ja kaikessa muussakin. Pyrin miellyttämään kaikkia ja tekemään asioita yli omien voimavarojeni. Mikään kirjoituksessani ei ole feikkiä. On "ihanaa", että pyydät masentunutta ja itseensä totaalisesti pettynyttä ihmistä ryhdistäytymään. Kiitos silti vastauksesta. Jään miettimään, mitä himskatin hyötymistä tässä asiassa voi nähdä.

Onhan sinulla terapeutti jolle puhua. Hänellä on vaitiolvelvolliisuus. Miksi huijaat häntä ja itseäsi?

Ota nämä asiat joista olet tänne kirjoittaanut esille psykoterapiassa.

Äläkä välitä noista provoilijoista.

Hei!

Olin joskua aikoinani vähän samankaltaisessa tilanteessa. Olin sairastanut masennusta jo monta vuotta, mutta esitin kaikille, että ei minua mikään vaivaa. Sinnittelin töissä niin kauan kunnes romahdin totaalisesti. Mielenkiintoista oli myös se, että kun tilanne sitten lopulta valkeni muille niin roolini oli todella mennyt täysillä kaikkiin. Kommentteja tuli, että en ikinä usko että sulla on masennus jne...

Sairaslomalle jääminen oli todella vaikeaa koska tunsin pettäneeni kaikki. En pystynytkään miellyttämään kaikkia ihmisiä. Tuo miellyttämisen tarve mistä puhut on minulle todella tuttua. Minulle oli todella tärkeää, että kaikki ihmiset pitävät minusta vaikka sitten oman vointini kustannuksella. En myöskään koskaan osannut sanoa ei jos sitten joskus tein niin. Tunsin sen jälkeen valtavaa syyllisyyttä pitkän aikaa. Pelkäsin, että minusta ei enää pidetä. Tavallaan kaikki oli mustavalkoista. Aivain kuin se, että sanoo kerran ei johonkin asiaan olisi romottanut kaiken mitä olisin aikaisemmin tehnyt oikein. En tiedä ymmärrätkö mitä tarkoitan.

Sen myöntäminen, että ei nyt vain jaksa, että on sairas on vaikeinta mitä olen ikinä tehnyt. Vieläkin yritän välillä kieltää sitä. Vaikka olen tosiaan ollut pois työelämästä viisi vuotta.

Kun lääkärissä sitten piti kertoa siitä kuinka huonosti tilanne on. Niin ajattelin aina, että ei tuo lääkäri varmasti usko minua. En tiedä, mutta minun oli myös hirvittävän vaikeaa kertoa todellisesta olostani. Kuittasin vointini aina sanoilla "ihan ok" vaikka todellisuudessa olin saattanut suunnitella kaksi viikkoa itsemurhaa.

Nykyisen terapeuttini ja lääkärini kanssa minulla on 100% rehelliset ja luottamukset välit. Kun aloitin terapeuttini kanssa niin hän sanoi heti, että hänen kanssaan pitää olla rehellinen tai muuten tästä ei tule mitään.

Käymäni terapia on Dialektista käyttäytymisterapiaa, jonka voisi kyllä sanoa muuttaneen elämääni. Olen oppinut sanomaan Ei!

Pyydän sinua, kun menet seuraavaksi lääkäriin niin kerro hänelle mitä oikeasti koet. Jos et pysty kertomaan niin printtaa vaikka tänne kirjoittamasi teksti ja anna se hänelle ja vie myös terapeutillesi sama teksti. Eivät he voi hoitaa sinua jos he hoitavat jotain mitä ei oikeasti ole olemassa. Anna itsellesi mahdollisuus! Ymmärrän, että se ei ole helppoa, mutta uskon, että et ole ensimmäinen tapaus jonka he kohtaavat.

Tsemppiä!

No, jos et pysty töihin, et mene - vaan jäät saikulle.

Toiseksi, puhu ja kerro asiat niin kuin ovat. Ei sun tietenkään tarvi työnantajalle kertoa, vaan pelkkä lääkärintodistus riittää.

Ja vielä tarkista vitamiini- ja hivenainetilanne. En usko monillakaan olevan kohdillaan. Varsinkaan hivenaineiden saanti. Luontais- ja yrttiterveydenhoidosta saattaisit saada myös suuren avun. Varmaan monille on hyötyä L-arginiinista ja ornitiinistakin. Väsymykseen ja moniin oireisiin syynä voi olla kilpirauhasen vajaatoiminta.

Kiitos ihanat ihmiset vastauksista. Lämmittävät mieltä ja antavat voimia. Yritän tehdä työtä itseni kanssa.

Kiitos myös sinulle Siili123. Luen näitä teidän vastauksianne kerta toisensa jälkeen ja yritän takoa päähäni, että on muitakin kanssani samassa tilanteessa olevia. Asun tosi pienessä kylässä, eikä minulla ole perhettä, joten olen näitä juttuja pyöritellyt lähes täysin omassa päässäni. Nyt joku ajattelee, että onhan minulla se terapeutti. On, mutta jotenkin tuntuu, että homma ei toimi. Nainen on aivan mukava, mutta minua huomattavasti nuorempi. Lisäksi - pikkupaikkakunnalla kun asun ja vaikkakin terapia tapahtuu naapurikunnassa - tunnen jollain tavalla tämän terapeutin vanhemmat ja tuo mainittu vaitiolovelvollisuusasia pyörii koko ajan mielessäni. Pipi pää luonnollisesti kuvittelee kaiken kertomani vuotavan ainakin näille vanhemmille.
Voimia teille ja meille kaikille!

Mielestäni kukaan ei kommentoinut tuota juomistasi, joka laskee serotoniinitasoja huomattavasti ja pahentaa masennusta. Onko sinulla SSRI-lääkitystä ym. sairauteesi? Minä olen saanut niistä suuren avun. Kun taas minua ainakin neuroleptit lihottivat ja tekivät apaattiseksi.
Pystyisitkö lähtemään lenkille, vaikka ihan pieni aluksi, ja vähitelle pidempi ja pidempi lenkki. Minulle sillä on vielä suurempi vaikutus kuin lääkkeillä. Jos paikkakunnallasi on seurakuntatoimintaa, niin sieltä saa varmasti myös keskusteluapua ja lohdutusta (esim. diakonissalta tai papilta).