Onko täältä moni amiksen käynyt mennyt pelkän valintakokeen kautta oikikseen? Itellä 26v ikää ja rupee duunarin hommat kypsyyttämään. Hyvät istumalihakset saa ilmeisesti olla :)
Ammattikoulupohjalta oikeustiedettä opiskelemaan
Sähkäri86
21763
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Harvassa ovat ne, jotka eivät lukiopohjaa omaa ja pääsevät oikikseen. Mahdotonta se ei kuitenkaan missään nimessä ole. Kannattaa ihan rohkeasti kokeilla jos kiinnostaa, siinähän yrittäessä sen huomaa aika pian haluaako sitä oikeasti. Istumalihaksia ja motivaatiota tarvitsee, mutta ei sitä helpolla tässä elämässä pääsääntöisesti pääse.
Lukeminen on aina innostanut. Lähinnä kai angstista johtuen en lukioon menny. Oikeustiede taitaa olla periaatteessa "helpoin", ei mitään jäätävää matikkaa ja fysiikkaa, ne on itelle ne pahimmat.
~6v kun on duunarin töitä tehnyt, kahdessa tai kolmessa vuorossa, niin opiskelu kuulostais ihan hyvältä ja motivaatiotakin taitaa löytyä.
Omistusasunto ja muuta on jo kertynyt mutta äkkiäkö ne realisoi jos opiskelijaksi pääsisi.
Jos lukeminen innostaa ja kiinnostaisi ajatus opiskelusta, niin ei asiaa kannata pohtia liikaa, vaan kokeilla vaikka lainaamalla ja lukemalla kirjastosta joku vanha valintakoeopus kertaalleen, että voisiko juttu kiinnostaa ja tulisiko siitä mitään.
Esimerkiksi Helsingin pääsykoekirjana vuonna 2010 ollut Olli Norroksen "johdatus velvoiteoikeuteen" on suht tiivis ja järkevästi kirjoitettu paketti suht perustavaa laatua olevista konsepteista, jonka lukemiseen käytetyn ajan voisi huonomminkin käyttää vaikkei sitten oikikseen hakisikaan. Opuksen voi tilata mihin tahansa Suomen kirjastoon, jossei omassa lähikirjastossa sitä ole.
Toinen vaihtoehto, riippuen tietysti vähän missä asuu, on käydä joku avoimen yliopiston järjestämä kurssi, mutta parisataasivuisen kirjan lukeminen on tietysti helpompi hoitaa töiden ohella kun siihen menee ehkä vain noin kymmenisen tuntia plus miinus. Liikaa ei kannata ns. "ylimääräistä" lukea, mutta ihan kokeilumielessä yksi opus voi olla fiksukin veto.
Oikeustieteissä ei kyllä tosiaan ole hyötyä lukiosta lähinnä kuin yleissivistyksen antajana, ja jos tykkää lukea, niin kyllä sitä yleissivistystä on muutenkin ehkä syntynyt. Se kannattaa tiedostaa, että töidenteon yhdistäminen pääsykokeeseen lukemiseen ei ole mahdotonta, mutta tekee hommasta huomattavasti vaikeampaa.
Plus yleinen elämänkokemus on juristillekin ihan hyvä omata. Mitenkään muita opiskelijoita mollaamatta, niin ihan kaikilla ei sitä ole, varsinkaan jos lukiosta suoraan aikanaan oikikseen pääsi. 26-veenä et olisi missään nimessä edes vanhimmassa päässä opiskelijoita.
Itse sain motivaation yliopisto-opintoihin juuri siitä, että lukioaikoina tein kesät ns. hanttihommia (saisikohan nykyään enää 15/16-kesäinen edes hillua raksalla?). Rahaa tuli sinänsä kiitettävästi paritonnia kuussa, eli alaikäisen kesätyöstä paljon, mutta aika pian hiffasin ettei kaltaisestani kermaperseestä ole suorittavan työn sankariksi.
Amispohjalta voi pyrkiä, mutta pääsymahdollisuudet ovat aika olemattomat, varsinkin jos et ole tottunut lukemaan tieteellisempää tekstiä ja tottunut kirjoittamaan esseevastauksia. Äidinkielen osaaminen on todella tärkeää.
Oikiksen tilastoja ei taida olla saatavilla, mutta 2011 valtiotieteelliseen amispohjalta pyrkijöistä vain 0,9% sai paikan (145 pyrkijää/ 3 onnistui).
Aikuislukiosta kannattaa hakea potkua.
Opiskeluihin kuuluu äidinkielen lisäksi myös toinen kotimainen ja kaksi vierasta kieltä. Äidinkielen ja toisen kotimaisen lähtötaso on lukion oppimäärä. Vieraankielen osalta lukion A-kieli on useimmilla se lähtötaso.
Uskallan olla äärimmäistä eriävää mielipidettä edellisen kirjoittajan kanssa.
Ei pääsymahdollisuudet niinkään liity koulutukseen kuin henkilöön. Korrelaatio on voimakas amistaustan ja pääsemättömyyden välillä, mutta se liittyy useimmiten muihin tekijöihin kuin koulutukseen.
Tiedän muutamia amiksen käyneitä (ja lisäksi aikanaan amis/lukio tuplatutkinnon tehneitä) sittemmin yliopistoon myöhemmällä iällä vaihtaneita, en nyt koulutusaloja viitsi mainita koska kuten yllä käy ilmi, äärimmäinen vähemmistö tämän reitin valitsee joten henkilöt olisivat helposti tunnistettavissa. He ovat kuitenkin nyttemmin valmistuneina/valmistuvina/opiskelevina äärimmäisen päteviä ammatinsa edustajia, koska motivaatio vaihtaa duunariammatista vähän herraskaisemmaksi akateemiseksi on ollut äärettömän kova.
Sillä ei oikeasti ole väliä onko käynyt lukionsa huonosti vai käynyt amiksen, koska lukionsa huonosti käyneillä se kielitaitokaan ei ole samalla tasolla kuin lukion vakavasti ottaneen. Pääsykoe ei mittaa vieraiden kielten taitoa ollenkaan. Se ei ole myöskään äidinkielenkoe eikä mittaa pilkutussääntöjen osaamista kunhan pystyy lukukelpoista tekstiä tuottamaan ja osaa lukea vähän kompleksimpaa tekstiä ja ymmärtämään sitä.
Sama juttu kuin valmennuskurssit. Ihan yhtä pieni vähemmistö pääsee sisään valmennuskursseitta, mutta se liittyy enemmän henkilöön kuin valmennuskursseihin. Fiksuimmat ja motivoituneimmat ottavat usein valmennuskurssin jossei itsetunto ole rautainen. Kun taas ne jotka eivät ihan tosissan hae, eivät ota valmennuskurssia koska pelkäävät haaskaavansa rahansa. Tämän todistaa joka kevät kursseilla pyörivät n:nen kerran hakijat (n>4) jotka kyllä usein lopulta pääsevät. Välillä pääsykokeesta huippupisteitä saaneet ovat olleet juuri niitä valmennuskursseja käymättömiä.
Ihan turhaa pelleilyä aikuislukio allekirjoittaneen mielestä on jos on jonkinlainen hakukelpoisuuden antava toisen asteen tutkinto handussa. Yliopiston kielikeskus on loistava (voin toki puhua vain Helsingistä) ja alkeiskursseja/kertauskursseja järjestetään yliopistokaupungeissa koko ajan. Myös äidinkielen kieliopin voi hyvin kerrata. Akateemisiin teksteihin pääsee sisään lukemalla niitä paremmin kuin aikuislukiossa. Lukion tekstit kun on oikeasti aikamoista pilipalitiedettä (lukion ja akateemisen tekstin välillä on se, että lukiokirja esittää tietonsa oikeina, akateeminen teksti taas tuo esille tiedon epävarmuuden).
Se toki on sanottava, että voisi sitä kai aikansa tyhmemminkin käyttää kuin aikuislukioon.
Musta Suomessa (ja miksei globaalisti) on liian voimakas strukturoidun koulutuksen kunnioitus. Uskallan väittää tietäväni jotain myös amatööritason tieteellisistä kiinnostuksenkohteista kuten historiasta vaikkei historian ällää pidemmälle edenneitä papereita asiasta ole näyttää koska en historiaa yliopistolla ole jaksanut lukea. Tiedon voi omata ja omaksua ilman papereita siitä, papereilla tämä on vain helpompi osoittaa tuntemattomille.
Samaa mieltä ylläolevan kanssa. Kannattaa lainata vaikka toi aiemmin mainittu pääsykoeopus ja katsoa tuleeko tekstin lukemisesta mitään ennen kuin rupee kelaamaan sitä, että pitäiskö haaskata pari vuotta aikuislukioon, kun ilmankin voi aikuisten oikeastikin pärjätä.
Oikikseen pyrkii joka vuosi lukuisia innokkaita ihmisiä, jotka omasta mielestään ovat ansainneet opiskelupaikan koska ovat niin älykkäitä. Ikävä kyllä, taidot eivät ole riittävät.
Ero amiksen ja ylioppilaan välillä on suuri. Amiksessa opetus keskittyy erilaisiin taitoihin kuin lukiossa, jonka idea on valmistaa jatko-opiskeluun. Väistämättä lukiosta tulevalla on paremmat taidot esim. äidinkielen osalta, joka suoraan vaikuttaa pääsykoevastauksiin.
Historian L ja historian opiskelu yliopistossa ovat kaksi eri asiaa.
Totta puhut tietenkin, jos 80% ihmisistä jää rannalle niin totta kai iso osa tästä rannalle jäävästä osasta kokee voivansa olla hyviä juristeja jos saisivat mahdollisuuden, tyhmähän sitä muuten vakavissaan hakisi. Pääsykoe ei missään nimessä kuitenkaan ole älykkyystesti, eikä sisäänpääsy vaadi keskivertoa kovempaa älykkyyttä (onhan siitä toki varmasti apua).
Ihan kuka tahansa jälkeenjäänyt dille voi päästä sisään -- josset tätä tiedä et voi olla sisällä, eläviä esimerkkejä löytyy kyllä monia vaikkei ketään kiinnosta mollatakkaan. Pääsykokeessa mitataan motivaatiota, ulkolukutaitoa, muistia ja suht yksinkertaisiin loogisiin syllogismeihin yltävää päättelykykyä (fakta->premissi->johtopäätös, tappo on rikoslain mukaan rikos ["joka tappaa toisen, on tuomittava..."] -> X tappoi jonkun -> X on tuomittava taposta).
Olen vain voimakkaasti eri mieltä päättelyketjustasi. Deduktiivinen päättely ei päde tässä kohtaa lainkaan. Ei ole mitenkään _väistämätöntä_ että kenellä tahansa lukiosta valmistuneella on ketä tahansa amiksen käynyttä parempi taito äidinkielessä. Keskimääräisesti on kiistämättä totta, että keskimääräisellä lukiolaisella on keskimääräistä amiksen käynyttä parempi taito äidinkielessä. Mutta keskimääräinen amislainen myös menee joko AMK:hon tai löytää töitä, eikä pohdi yliopisto-opintoja. Jos asiaa edes rupee vakavissaan pohtimaan niin ollaan jo oikealla tiellä.
Esimerkki: jos X viettää äidinkielen tunnit miettien kuinka edessä istuvalla Y:llä on kivat tissit ja ruotsintunnilla keskittyy ängstäämiseen siitä kuinka 'svensk är helt skit' ja kirjoittaa A:n papereilla ylioppilaaksi et voi mitenkään vakavasti olettaa että X olisi automaattisesti hyvä äidinkielessä. X voi ihan vakavasti ottaen päästä silti sisään (oikiksessa ja muilla "unelma-aloilla" on kyllä paljon myöhännäisheränneitä joilla kirjoitukset eivät menneet A:ta paremmin).
Äidinkieltä voi oppia myös lukemalla ja tuottamalla ihan samalla tavalla kun kieltä voi oppia kuuntelemalla, puhumalla ja oppimalla, käymättä yhdelläkään kieltentunnilla. Plus ei se pääsykoe oikeasti vaadi mitään mieletöntä runebergimaista sanan säkenöivää säilää.
Historian L on totta kai eri asia kuin historian opiskelu yliopistossa, kiitos tästä itsestäänselvyydestä. Enhän minä nyt mitään siihen suuntaan väittänytkään hyvä ihminen. Vähän sisälukutaitoa nyt, kiitos.
Kerroin vain, että kun harrastan historiaa (luen paljon aihepiiristä kirjoitettuja yliopistotasoisiakin kirjoja koska hullukin tulee hulluksi jos luettavana on vain työoikeuden tasoisia kirjallisia pohjanoteerauksia), osaan asiassa enemmän kuin ihan täysin ummikko, vaikka amatööri (=vailla muodollista koulutusta) olenkin. Muodollisesta koulutuksesta jään paitsi lähinnä historiantutkimukseen tähtäävästä osasta (ei erityisesti kiinnosta) tai pedagogisesta, historianopettajuuteen tähtäävästä sivuaineesta (ei kiinnosta).
Oikiksessa ja kauppiksessa on todella paljon myöhännäisheränneitä opiskelijoita, jotka ovat vetäneet lukion ihan leikiksi. Tämä on kiistaton tosiseikka jonka voi jokainen näissä instansseissa opiskellut oikeasti todeta. Lukiosta oikikseen saa lähinnä yleissivistystä. Sivistyneitä putkimiehiäkin löytyy, ihan näin btw. Insinööriksi, lääkäriksi tai vastaavaan ammattiin ryhtyminen, jossa opiskelu on suoraa jatkoa lukiotiedoille on sitten eri asia ja myöhännäisheränneillä onkin jo vaikeampaa vaikkei edelleenkään mahdotonta.
"Ero amiksen ja ylioppilaan välillä on suuri. Amiksessa opetus keskittyy erilaisiin taitoihin kuin lukiossa, jonka idea on valmistaa jatko-opiskeluun. "
Kyllä,mutta pääsykokeissa vaadittavat asiat eivät ole niin vaikeita etteikö voisi käydä kursseilla ja itse asioita läpi.
Tiedän erään korkeassa asemassa olevan henkilön joka on koulutukseltaan juristi ja se valmistui A-papereilla lukiosta.Joten,jos tälläinen tahvo voi onnistua niin onnistuu keneltä vain jolla on selkeä päämäärä ja valmis tekemään töitä sen eteen.
mulla on kokemusta opiskelusta amk:ssa ylioppilaiden ja amiksien kanssa. lisäksi tunnen molempia vapaallakin.
niissä tapauksissa, joissa amistaustan huomaa, huomaa sen huonosta kirjoitustaidosta ja ihan reilusta yleissivistyksen puutteesta. lukiolaiset haaveilee ja väittelee kaikesta maan ja taivaan väliltä, amikset "tienaa" ja puhuu rahasta.
mutta useimmissa tapauksissa sitä ei kyllä huomaa mistään...
Ja mitä tuohon kielitaitoon tulee, niin kyllä monet tunnetutkin juristit kertakaikkisen kamalaa tekstiä. Ei oikis valmista miksikään äidinkielenopettajaksi.
Aloittajalle suosittelen oikikseen hakemista lämpimästi. Koe mittaa hakijan motivaatiota, ei juuri muuta. Itsellänikään ei kovin kaksiset lukiopaperit ole, mutta sisään mentiin viime vuonna.
Mites noi eri yliopistot. Rovaniemelle on vissiin pienin kiintiö tuolta valintakoekiintiöstä? Lisäksi avoimessa opiskelleet on tässä etuoikeutettuja. Turussa kaikki on vissiin enemmän samalla viivalla. Pakollista ruotsia on ilmeisesti eniten, 12 ov.
Nämä kaikki on vahvaa mutua sen perusteella mitä oon netistä lueskellut :)
Usein sanotaan, että Rovaniemeen olisi helpoin ja Helsinkiin vaikein päästä, Turun ollessa siinä välissä. Oikeasti sisäänpääsyä on vaikea arvioida, koska voit hakea kerralla käytännössä vain yhteen (eri valintakoekirjat kuhunkin). Helsingissä puolet paikoista täytetään pelkällä valintakokeella ja pakollista ruotsia on vain 5 op, muista en osaa sanoa itse.
Opiskelupaikka kannattaa valinta ihan sen mukaan, mihin kaupunkiin haluaisi muuttaa.
Etelässä on enemmän töitä (etenkin opiskeluaikaisia), mutta moni ei koe ongelmana sitä, että menee ehkä kesätöihin etelään. Valmistuneen töitä voi kyllä pohjoisempaakin löytää, mutta niistäkin puolet on ruuhka-Suomessa (kuten on aloituspaikoistakin). Pohjoisessa taas halvempi asua (vaikka Helsingissäkin pärjää opiskelijakämpissä).
Rovaniemestä ei kokemusta mutta pienestä yliopistokaupungista kyllä. Halvat vuokrat eivät ole ihan niin yksiselitteinen juttu kun pienessä kaupungissa on sopivia asuntoja hyvin vähän edes olemassa, mutta asukkaista merkittävä osa on opiskelijoita.
Aina voi vuokrata isomman kämpän kahden/kolmen kaverin kanssa ja jakaa vuokrakustannukset.
Helsingissä vapaarahoitteiset yksiöt maksavat sen ~600€/kk, opiskelijan ei ole järkeä niissä asua, joten ainoa vaihtoehto on kämppä jonkun muun kanssa tai solu HOAS:lta.
Rovaniemelle oikikseen pääsi tänä vuonna kuusi henkilöä puhtaasti pääsykokeiden pisteillä eli heillä ei ole YO- eikä avoimen pisteitä. Itselläni on alla amis ja ammattikorkea ja sisään pääsin nyt toisella yrittämällä. Ensimmäisellä yrittämällä jäin 2,5 pisteen päähän . Muistakaa, että impossible is possible!
Elikä, tuleeko sinusta isona tuomari-kampaaja tjsp?
Tuskinpa tuomarille on haittaa siitä, että on nähnyt elämää muustakin vinkkelistä kuin oikeustieteilijöiden ainejärjestön ikkunan läpi.
Viime vuonna 1,33 pisteen päähän, tänä vuonna 0,33 pistettä rajan yläpuolella :D impossible is impossible mutta nyt se oli possible :D