pitäisköhän sitä ottaa ja ampua aivot seinään, juosta junan alle tai pistää itsensä roikkumaan köydenjatkoksi? kyllä, olenkin varmasti 99%:n mielestä säälittävä ruikuttava hullu mutta todettakoon että mielummin kuollut kun vaihtoehtona on olla yksin. herätä nyt aamulla vain töiden takia, ja töiden jälkeen mennä nukkumaan että tulisi jo seuraava aamu. ei ystäviä, ei rakasta, ei perhettä, ei oikeastaan mitään muuta kuin oman itseni kanssa oleminen. siitä on elämäni nykyään tehty.
ja ei, en ole pilannut ystävyyssuhteitani, seurani ei kelpaa kuin silloin kun olen maksaja tai tarjoaja tai on varaa lainata.
enkä ole idiootti joka ei osaisi hoitaa parisuhdetta, ketään ei vain kiinnosta minä.
myöskään en kuulu maailman rumimpien ja lihavimpien sarjaan vaan olen aivan tavallinen, normaalinnäköinen ja normaalivartaloinen suomalainen.
ehkä en vain ole tarpeeksi ihminen kelvatakseni mihinkään.
peace out.
ja ei, en ole pilannut ystävyyssuhteitani, seurani ei kelpaa kuin silloin kun olen maksaja tai tarjoaja tai on varaa lainata.
enkä ole idiootti joka ei osaisi hoitaa parisuhdetta, ketään ei vain kiinnosta minä.
myöskään en kuulu maailman rumimpien ja lihavimpien sarjaan vaan olen aivan tavallinen, normaalinnäköinen ja normaalivartaloinen suomalainen.
ehkä en vain ole tarpeeksi ihminen kelvatakseni mihinkään.
peace out.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Sama tilanne, mut mul ei oo töitäkään.
Pitäiskö tehdä, kuten sanoit? Kyllä pitäisi.
näin se menee: luultavasti, ehkä sullekin tulisi voittajafiilis.
saisko enemmän tota häviijä fiilistä.kun sillon kun olet todella yksin etkö kuule kun joku koputtaa.tiedätkö missä kaikki kadonneet lapset asuvat.ne on aina sun ikkunan takana kun tarkkaan katsot.
Kuka määrittelee sinut sinuksi?
Onko se toisten ihmisten suosio vai työpaikka?
Vai se, mikä sinua kiinnostaa, mitä opit, mistä pidät, miten näet maailman, mitä suunniltemia sinulla on, harrastatko liikuntaa, tanssia (yksin tai lavoilla), hengitätkö, maistatko, tunnetko?
Omaa elämääni on toistaiseksi määritellyt toisten opettamat arvot, omat tehdyt saavutukset ja epäonnistumiset ja ennen kaikkea rakkaudettomuus. Josta en meinaa päästä yli. Olen vaiheessa, jossa minun on asetettava oma arvostelukriteerini itsestäni uudelleen, tehtävä uusia tavoitteita. Tällä kertaa omasta näkökulmasta ja arvostusten pohjalta. Kauhea työ. Vaatii voimia olla rehellinen itselleen. Löytää omat vahvuudet, heikkoidet ja lahjat. Varsinainen tutkimusmatka....kehitysprojekti osa 2
Kenen unelmaa elät? Sinä päätät käännytkö vasemmalle vai oikealle.
Tsemppiä teille, älkää luovuttako
Ei, sinun ei pidä tehdä niin! Et ole sen arvoinen.
Olet arvokas etkä ole täällä palloll sattumalta.
Yksi pieni asia kerrallaan, please yritä saada aukkoa tähän umpikujamaiseen oloosi. Olen vastaavaa kokenut ja välillä se palaa, mutta tuo tila ei ole koko totuus elämästä yleennsä eikä sinun elämästä.
Mä oon aika samanmoinen, varmaan paljon vanhempi, ja mulla samanlaista, paitsi en edes työssäkään käy eli sekin aika on jotekin täytettävä/täytyttävä. Jotenkin tajuan, että se on sisästäni kiinni, miten pärjään, vaikka en paljon pysty itse itseäni auttamaan. Jotakin tekemistä tässä on oman eheyden kanssa, ainakin minulla. Kyllä mulla on tarkoitus taas syksyn tullen ängetä itseni ihmisten pariin jotensakin, vaikka se niin huvitakaan. En ajattele itsetuhoisesti, olen välillä sisuuntunut, että tää nyt vaan on katsottava loppuun!
Päivät toistuvat samanlaisina ja kummallisinta on, että oikeasti mua ei mikään huvitakaan.
Mua aina ärsyttää nää tyypit jotka tulee tämmösiin ketjuihin ulisemaan jotai "älä ny kuitenkaa ittees tapa" tjms. Omaa kuortaan vaan kiilloittamassa, kun yrittävät ritarillisina estää jonkun surkimuksen viimeisen helpottavan teon.
et kai sä pölhö kustaa kuvittele, että mä tulen tänne kannustamaan toista lopettamaan elämänsä?
Jokainen on arvokas sellaisenaan, väsymyksestään huolimatta. Jokaisella on alamäkensä ja nää aloitukset on julkisia keskustelun aloituksia, johon saa laittaa oman kannustavankin näkemyksensä asiasta.
Olen minäkin alamäkeni nähnyt, eikä mikään takaa, etteikö uusia tulisi. Jos joskus tulen tänne samanlaisen asian kanssa, toivoisin, että joku sanoisi minulle jotakin.
"et kai sä pölhö kustaa kuvittele, että mä tulen tänne kannustamaan toista lopettamaan elämänsä?"
En. Se on minun heiniäni. Halusin vain sanoa, että jaarittelusi on turhaa.