Olemme nuori perhe, minä, mies ja kaksi tyttöä.
Käymme miehen kanssa molemmat kokopäivätyössä, meillä on oma talo, koira, kaksi autoa, rahaa ei ole liikaa mutta pärjätään. Kaikki siis paperilla ihan jees.
Ongelmana yksinkertaistettuna miehen alkoholinkäyttö, joka on jo riistäytynyt jokapäiväiseksi. Hän on piilojuoppo: lähtee autotalliin touhuilemaan, nykyään jo tiedän että tulee sieltä silmät seisten, huojuen takaisin. No tänään siivosi autotallia ja lopputulos se että oksentaa sisuskalujaan pellolle vessassa.
Olemme asiasta keskustelleet paljon. Oma isänsä oli todella viinaanmenevä, tosin nyt jo vuosia kuivilla ollut, mutta lapsena mies ja sisaruksensa saivat nähdä änkyröitä harva se päivä.
Olen kortit "Haluatko omien tyttöjesi näkevän saman" käyttänyt, olen koittanut hyvällä, pahalla, uhkaillut... Ja tässä ollaan.
Mua suoraan sanottuna jo hirvittää lähteä iltavuoroon töihin kun en tiedä mitä kotona odottaa. Koskaan ei ole lasten kanssa itseään sammuksiin tai mahdottomaan änkyrään juonut, mutta joka päivä pelkään enemmän että sekin näky minua joskus kotona odottaa, jos ei jotain todella radikaalia muutosta nyt tapahdu. Väkivaltainenkaan ei onneksi ole ikinä ollut. Mutta mua kuvottaa, en halua nukkua hänen vieressään kun on juonut, jo se haju hengityksessä saa mut nykyisin raivonpartaalle. Näin se valitettavasti on. Otan itsekin sillointällöin, yleensä se jää silloin muutamiin, joskus enemmänkin toki. Tätä seuratessani itseni tekee aina vaan vähemmän mieli sotkeutua koko Kuninkaaseen.
En ole asiasta pystynyt puhumaan lähipiirilleni, kai häpeän, toisaalta haluan suojella miestäni, vaikka karhunpalveluksen hänelle teenkin. Jos omat vanhempani tietäisivät mieheni alkoholinkäytöstä, olisivat he aivan kauhuissaan. Minä en ole kotonani joutunut ikinä tällaista todistamaan.
Mies on luonteeltaan huolehtivainen, tunnollinen, hyvä työntekijä ja isä. Kokeekin monesti morkkiksia ja todella katuu juomistaan. Sentäs krapularyyppyihin ei ole langennut, jos kovan krapulan hankkii niin siitä on muutaman päivän juomatta. Mutta se ei riitä, minusta arkena ei juopotella, ei edes "vain viittä kaljaa"-tosin ei ne nykyään "vain" siihen edes jää.
Mitä minun tulisi tehdä :(
Käymme miehen kanssa molemmat kokopäivätyössä, meillä on oma talo, koira, kaksi autoa, rahaa ei ole liikaa mutta pärjätään. Kaikki siis paperilla ihan jees.
Ongelmana yksinkertaistettuna miehen alkoholinkäyttö, joka on jo riistäytynyt jokapäiväiseksi. Hän on piilojuoppo: lähtee autotalliin touhuilemaan, nykyään jo tiedän että tulee sieltä silmät seisten, huojuen takaisin. No tänään siivosi autotallia ja lopputulos se että oksentaa sisuskalujaan pellolle vessassa.
Olemme asiasta keskustelleet paljon. Oma isänsä oli todella viinaanmenevä, tosin nyt jo vuosia kuivilla ollut, mutta lapsena mies ja sisaruksensa saivat nähdä änkyröitä harva se päivä.
Olen kortit "Haluatko omien tyttöjesi näkevän saman" käyttänyt, olen koittanut hyvällä, pahalla, uhkaillut... Ja tässä ollaan.
Mua suoraan sanottuna jo hirvittää lähteä iltavuoroon töihin kun en tiedä mitä kotona odottaa. Koskaan ei ole lasten kanssa itseään sammuksiin tai mahdottomaan änkyrään juonut, mutta joka päivä pelkään enemmän että sekin näky minua joskus kotona odottaa, jos ei jotain todella radikaalia muutosta nyt tapahdu. Väkivaltainenkaan ei onneksi ole ikinä ollut. Mutta mua kuvottaa, en halua nukkua hänen vieressään kun on juonut, jo se haju hengityksessä saa mut nykyisin raivonpartaalle. Näin se valitettavasti on. Otan itsekin sillointällöin, yleensä se jää silloin muutamiin, joskus enemmänkin toki. Tätä seuratessani itseni tekee aina vaan vähemmän mieli sotkeutua koko Kuninkaaseen.
En ole asiasta pystynyt puhumaan lähipiirilleni, kai häpeän, toisaalta haluan suojella miestäni, vaikka karhunpalveluksen hänelle teenkin. Jos omat vanhempani tietäisivät mieheni alkoholinkäytöstä, olisivat he aivan kauhuissaan. Minä en ole kotonani joutunut ikinä tällaista todistamaan.
Mies on luonteeltaan huolehtivainen, tunnollinen, hyvä työntekijä ja isä. Kokeekin monesti morkkiksia ja todella katuu juomistaan. Sentäs krapularyyppyihin ei ole langennut, jos kovan krapulan hankkii niin siitä on muutaman päivän juomatta. Mutta se ei riitä, minusta arkena ei juopotella, ei edes "vain viittä kaljaa"-tosin ei ne nykyään "vain" siihen edes jää.
Mitä minun tulisi tehdä :(
Vastaukset 9
Vanhimmat
Parasta olisi jos saisit hänet hoitoon mahdollisimman pian. Olen ehkä naivi mutta minusta jo tuo että sanoit : "Väkivaltainenkaan ei onneksi ole ikinä ollut.", kuvastaa aika kieroutunutta ajatusmaailmaa jo sinunkin kohdalta. Ei tollaista edes pitäisi miettiä rakkaasta aviomiehestä. Alkoholi on kirous pahimmasta ja mitä pitemmälle se etenee sitä vaikeammaksi tuo homma menee. Sanoit että miehesi isä ei ole juonut muutamaan vuoteen, minusta sun kannattaisi puhua hänelle,varmaan hän tajuaa että pojalleen tapahtumassa sama kuin hänelle ja voisi auttaa. Tsemppiä! =)
No ensiksi kannattaa lakata liiottelemasta asioita niinku suurimmalla osalla naisista on tapana jos ottaa kaljan sillon tällöin
Täysin normaalia alkoholinkäyttöä, terveydelle optimaalinen määrä on 17 annosta per päivä. Miehesi voi siis reippaasti lisätä alkoholinkäyttöä.
Minusta sinun pitää katsoa peiliin ja miettiä omaa käyttäytymistäsi. Oletko mäkättävä, nalkuttava, syyllistävä puoliso, joka levittää ilkeitä juoruja miehestäsi? Uskon, että olet.
Paranna tapasi, niin miehesi ei tarvitse lisätä juomistaan sinua kestääkseen ja hän saattaa jopa vähentää alkoholin nauttimistaan.
Kun kysyt niin vastaan.
Tutustu AlAnon yhteisöön ja mene tapaamaan siellä olevia samanlaisissa tilanteissa olleita alkoholistien läheisiä.Tosin sinne meneminen edellyttää halua tehdä mitä tahansa, että tilanne muuttuisi. Valitettava tosiasia kuitenkin on, että vain harvat läheisensä juomisesta kärsivät ihan oikeasti haluavat muutosta elämäänsä. Jotenkin on turvallisempaa kärsiä neljän seinän sisällä kuin mennä hakemaan apua itselleen. Jotkut kyllä päätyvät avioeroon, mutta jos rakastaa sitä juoppoa puolisoaan, kannattaa käydä kysymässä AlAnonin naisilta heidän kokemuksiaan.
Toista ihmistä tuskin voit muuttaa, itseäsi ehkä.
Moi hande
Piilojuoppo häpeää juomistaan ja lopussa mainitsitkin että morkkista ynnä katumista ym.
Kirjoitukseksi perusteella ihan kunnon äijä sulla joka vielä tietää jonkinlaiset rajat mutta kuten sanoit niin kauanko? Jos sama meno jatkuu niin tilanne pahenee ja senhän itsekin tiedät.
Jenniepk kirjoittikin että yhteys miehesi isään olisi fiksua ja olen samaa mieltä jos välit kunnossa. Alanonia myös ehdotettu ja kokeile et ainakaan menetä mitään.
http://www.al-anon.fi/ Tutustu sivuihin.
Oletkos muuten varma etteivät sukulaiset ja tuttavat jo jotain epäile.
Radikaalia sanoit.
Otsikkosi kertoo paljon. Olisiko sinulla paikkaa mihin voisit vähäksi aikaa mennä lasten kanssa kuten nyt vanhempasi et sinä loputtomiin voi tilannetta peitellä.
Ehkä miehesi alkaa heräilemään kun huomaa mitä voi menettää.
Voimia hande
Tämä tapaus on niin tyypillinen, et ole lainkaan mikään poikkeusyksilö vaan ihminen jonka läheinen on alkoholisti.
Et saa syyllistää itseäsi mistään ja sinun täytyy ajatella itsesi ja lasten puolesta mikä teille on parasta.
Miehesi ei tule lopettamaan juomistaan ennenkuin raitistuu tai kuolee, lupauksia varmaan on tullut tai tulee siitä kuinka nyt on vaikeaa ja stressaavaa ja saahan sitä rentoutua ym. paskaa.
Älä usko vaan anna mahdollisuus miehesi ottaa vastuu tekemisistään: ryyppää jos se on tärkeintä hänelle tai raitistuu jos te olette tärkeintä miehellesi.
Miehesi menee hoitoon jos hän valitsee teidät ja jos ei mene niin lähdette elämään omaa elämää muualle. Esimerkiksi Minnesota-hoito on auttanut monia.
Suosittelen löylykauhaterapiaa!
Miten niin tyypillinen?
Ei poikkeusyksilö?
Onneksi kaikki eivät ajattele samalla lailla kuin sinä uusipäivä.
Et taida edes tajuta mitä kirjoitit?