Ikävöin varattua miestä niin, että sattuu.
Kuitenkin tiedän ettei minulla ole oikeutta ikävöidä. Ei oikeutta kaivata hänen kosketustaan, eikä minkäänlaista oikeuta pyytää häneltä mitään. Ei vaatia tapaamaan minua.
Täysin luvaton tunne, jota yritän pitää kurissa keinolla millä hyvänsä. Lähinnä kovettamalla itseni ja tunteeni, jotta mikään ei tuntuisi, eikä mikään sattuisi.
Itse olen leikkiin ryhtynyt. Yritän kaikin keinoin kestää sen seuraukset.
Kuitenkin tiedän ettei minulla ole oikeutta ikävöidä. Ei oikeutta kaivata hänen kosketustaan, eikä minkäänlaista oikeuta pyytää häneltä mitään. Ei vaatia tapaamaan minua.
Täysin luvaton tunne, jota yritän pitää kurissa keinolla millä hyvänsä. Lähinnä kovettamalla itseni ja tunteeni, jotta mikään ei tuntuisi, eikä mikään sattuisi.
Itse olen leikkiin ryhtynyt. Yritän kaikin keinoin kestää sen seuraukset.
Vastaukset 34
Vanhimmat
turha itkeä kun jo öhnä housuissa.
Se on kestettävä leikki loppuun saakka kaikkine julmuuksineen kun siihen kerran on astunut osalliseksi. Samassa sopassa ollaan.
Tiedän sen.
Ja tiedän olevani liian heikko tähän leikkiin.
Näyttelen sujuvasti vahvaa ja pidän tunteeni häneltä ja kaikilta muilta piilossa.
Ja tiedän rikkovani tässä leikissä vain itseni.
Oma tilanteeni juuri päinvastoin, itse varattu ja ikävä vapaata naishenkilöä...Ei saisi näinkään... :(
Mikä estää muuttamasta elämää siihen suuntaan ettei tarvitsisi ikävöidä?
väärällään samassa tilanteessa, ei sen ihmeempää.
täällä yx lisää
En haluaisi olla se puoliso jonka mies/vaimo halajaa toista ja väkisin pakottaa itsensä olemaan kanssani tyyliin "turha rypistellä kun on p*skat housussa". Reilu peli: jos toinen kiinnostaa enemmään, menköön tämän tykö, kerran täällä vain eletään. Väkisin ei kannata kenenkään kanssa olla.
Ap ei kuulostanut varatulta? Ja kohteensa, varattu mies, kuulosti olevan ihan vapaaehtoisesti oman puolisonsa kanssa.
pläääplääpläääpläääpläääpläää
M ainakin on varattu. Ei kenestäkään voi varmuudella sanoa onko vapaaehtosesti jonkun kanssa vai kaihoaako muualle, ei voi mennä kenenkään mielen sisälle.
erehtyi.
No joskus käy niinkin.. Sama täällä.. En varsinaisesti ikävöi häntä mut.. Ajatuksissani on eräs vaalea (ainakin talvella oli.. taisi olla värjännyt hiuksensa keväällä) söpö mies.. Taitaa vain olla varattu tai sit 'varattu'.. En tiedä..
Siksi olen yrittänyt olla ajattelematta häntä.. No aika huonoin tuloksin..
Näen kai hänet taas ensi kuussa.. Toukokuussa viimeksi näin hänet..
(Ja on sit eka viesti minulta tänne tänään. Ja saa jäädä ainoaksi minusta nähden. Yhden viestin laitoin Sinkkupalstalle aiemmin.)
t. eräs tummahiuksinen sinkkunainen
alkuperäiselle kirjoittajalle vastaus "eräältä" mieheltä:
rakkaus tulee milloin haluaa ja kenen välille haluaa. Vaikka kuinka sulkisimme aistimme ja yrittäisimme välttää tätä tunnetta, se ei häviä. Minusta alkaa tuntua, että ei koskaan. Vaikka en sinua kai koskaan saakaan, tunteet eivät katoa. Ei varsinkaan tällainen. En voi mitään, rakkaus on kuin sade tai aurinko. Ne vain tulevat ja ovat kysymättä onko tämä soveliasta ja onko nyt oikea hetki.
ja vielä jatkoa minulta. Minusta kyse on tietynlaisesta tunteesta: kuin olisit aina tuntenut tuon ihmisen. Onko se sitten sielunkumppanuutta vai mitä? Ei tällaiselle tunteelle voi kuin hymyillä. Voi meitä isoja hömpsejä...
Älä muuta virka, se on ihmiselle vaikeaa, kun on luotu myös noi tunteet. minkäs sille mahtaa, että vaikka onkin tahoillaan varatut, niin silti saatat ihastua toiseen.
Ihmismieli ei ole ennalta ohjailtu toimimaan niin kuin moraali vaatisi.
Ja mitä enemmän sitä vastaan yrittää taistella niin sitä vahvemmin se vain tuntuu juurtuvan. Tiedän vain että kyllin suuri rakkaus saa tämän tunteen unohtumaan, mutta tavata sellainen, joka sen saa aikaan... Ei helppoa ja yksinkertaista. Rakkaus on suurta sattumaa.
Ihana sinä :)
Jälleen tämä hirvittävä ikävä!
Miten tuo kirjoituksesi saikaan tälläisen aikaiseksi ...
niin ovat tuttuja nuo sanasi.
- samanmoinen iso hömpsä -
?!?!?!?!?!?
yhtenä hymynä vastasin tuolle "eräälle" miehelle joka
naiselle kirjoitti :)
Sinulle eräs mies:
"Vaikka en sinua kai koskaan saakaan" - omien tuntemusten eteen on tehtävä päätöksiä, isoja ja pieniä. Yksi elämän tärkeimmistä matkoista on tulla puolitiehen vastaan.
meet me half way
voin sanoa, että ikinä en ihastu/rakastu varattuun mieheen! Se vain on semmoinen tabu, että toisen suhteeseen ei mennä sörkkimään!!
Ja kertoo miehestä aikaslailla, joka vilkuilee/ säätää vieraiden kanssa vaikka on parisuhteessa. En huolis!!! Ja enemmän kertoo naisesta joka tunkee toisen parisuhteeseen!! Huoraksi luokittelen kylmästi ja jos tällainen nainen saa siinä sopassa pahasti siipeensä niin ihan on ansainnut kaiken paskan osakseen!!!
maailma ei ole noin mustavalkoinen. Jokainen ihminen on erilainen. Ja jokainen elämäntilanne.
Helppo sanoa. Aina sitä vaan ei voi valita kenen rakastuu...
Tunteistaan ei valitettavasti kukaan voi itse päättää, toisten suhteisiin sekaantumisesta kyllä, enkä sitä periaatteessa hyväksy itsekään.
Ihmisillä on vaan niin erilaisia ja käsittämättömiäkin tilanteita parisuhteissa, että en itse noin jyrkästi tuomitsisi ketään, en "pettäjää", enkä "tunkijaa".
juuri niin... Nyt harmaasolut levolle ettei ylikuumene liikaa. Voisi vaikka tulla tunnehalvaus, mistä sitä tietää.
Onpas kärkästä puhetta että heikompaa hirvittää. Fakta avioliitto ei ole Tabu ollut pitkään aikaan sillä Suomessa avioero-% on liki 50% suhteessa solmittujen avioliittojen kanssa.
Monet uskovat samalla tavalla kuin sinä, mutta ei viitsi paneutua itse ongelmaan eli miksi mies vilkuilee toisaalle ja haaveilee muista naisista tai nainen muista miehistä. Mielestäni tämä piirre osoittaa sen että pari suhde ei toimi niin että molemmat olisivat siihen tyytyväisiä.
Avioliitto ei ole kuin suullinen sopimus yhteiselosta. Ei mikään hirttoköysi tai kahle jonka voi sitoa puolisonsa jalkaan tai kaulan ympärille. Avioliitossa ollaan juuri niin kauan kuin se tyydyttää molempia osapuolia niin henkisesti, taloudellisesti kuin fyysisestikin.
Olen itse ollut 21 vuotta avioliitossa ja mielestäni liittoni on ollut aina vakaalla pohjalla, kun eräänä aamuna koin järkytyksen että vaimoni oli ihastunut ja rakastunut 12 vuotta nuorempaan työkaveriinsa ja oli päättänyt jättää minut lapsien kera lasten ollessa vielä alle 5 vuotiaita. Kävimme terapioissa juttelin vaimon ja vaimon rakastetun kanssa ja vähitellen sain vaimoni pään käännetyksi ja hän jäi luokseni. Yhä syyttää minua suhteensa pilaamisesta. 5 vuotta sitten minulle kävi samoin ja tästäkin ongelmasti yli päästiin. En väitä ongelmien vahvistavan avioliittoa, mutta mitä pidempi on suhde sen enemmän siihen mahtuu kaikenlaista. On niitä hyviä ja on sitten taas niitä huonoja hetkiä. Mutta olen oppinut ongelmista että kun pitää itse huolta parisuhteestaan joka päivä ja huomioi itsensä, lapset ja puolison ei voi muuta kuin toivoa että liitto kestää vielä yhden kesän yli.
Ei kukaan tunteilleen mitään mahda. Mulla meni sillain et nainen näytti ovea. Lähdin, menin, aloitin uuden suhteen, sitten hän otti taas yhteyksiä.
hetken aikaa tekemisissä ja tajusin et kiinni olen edelleen.
Sillä tiellä vieläkin, en mä sano et tämä oikein olis ja hävettää itsenikin puolesta.
Jotkut pystyy unohtamaan, joihinkin jää kiinni. Saa kivittää, parantuisin jos osaisin.
eiksvaan.
Tunteita ei voi säädellä, jos ne laantuvat tai itse muuttuu tai toinen muuttuu tai vihdoin kohtaa sielunkumppanin ja todellisen elämänsä rakkauden, sitä varten on erot keksitty. Avioero on laillista, tiedättekös. Ja onko moraalista pettää ajatuksen tasolla verrattuna fyysiseen pettämiseen? Moni pitää henkistä pettämistä pahempana.
Miksi "naiselle ihanaiselle" kirjoittaja ei tee mitään edistääkseen asiaa rakkautensa kohteen kanssa? Miksi toteaa vain ettei ehkä ikinä tätä saa?
Ikävöintiin ja tunteisiin on jokaisella oikeus. Niitä ei voi kukaan kieltää.
Eivätkä naimisissa olevatkaan ole kenenkään omaisuutta.
Höpö höpö...Jos herra on sinusta kiinnostunut ja henkisesti vapaa niin ei muuta kuin kimppuun vaan. Jos ei yritä ei voi onnistua.
Älä luovu haaveistasi.
Täälläkin ikävöidään, varattua naista. Suhde kesti muutaman kuukauden, nainen
meinasi aluksi erota, ei vielä puhunut miehelleen mitään suunnitelmistaan
mutta päätti sitten jaksaa vielä muutaman vuoden kahden alle kouluikäisen
lapsen takia. Lasten kannalta varmasti hyvä päätös ja järkevää.
Molemmat rakastuttiin toisiimme ja varmaan vielä pahentaa tätä
ikävää kun ollaan "kavereita" ja viestitellään ja soitellaan silloin tällöin.
Niin, sinä et ikinä rakastanut vain yhtä.