Olen miettinyt elämääni tässä parisen viikkoa aika intensiivisesti. Välillä pitänyt taukoa ja seuraavaksi taas pakottanut itseni käymään läpi niitä kipeitäkin ajatuksia.
Nyt se sitten on jotenkin "valjennut". Hei, minähän olen täällä itseäni varten. Miksi tuhlaan energiaani miettien miltä näytän muiden silmissä? Ylipainoinen kun olen ja pitkään olen taistellut kiloja vastaan, mutta vain koska näen miten jotkut katsovat minua ja kuinka kuulen perheeltäni kommentteja asiasta. Nyt päätin että jatkan tietäni kohti terveyttä, mutta omaan tahtiin ja vain koska itse haluan.
Muutenkin, olen ollut kohta 2 vuotta sinkku, välillä ollut säätöä ja välillä ei mitään. Kaikki muut vaihtavat kumppaneita kuin sukkia, mutta minulle ei tunnu löytyvän sellaista fiksua kaveria jonka kanssa pystyisi olemaan yhtä tai kahta yötä kauemmin. Näen säälin muiden silmissä, kuulen sen jopa äänestäkin. Mutta enää en anna sen häiritä, minähän olen tyytyväinen olotilaani! En kaipaa ketään hikoilemaan sänkyyni tai omimaan kaukosäädintä. Se mies tulee kun on tullakseen, ja se tulee olemaan sitten sellainen jonka nimenomaan haluan hikoilemaan vierelleni ja omimaan kaukosäätimen. En ota enää ainoatakaan sen takia "että olisi vain joku".
Muitakin tuollaisia asioita elämässäni on, ja olen rypenyt vuosia jo itsesäälissä niiden vuoksi. Olen ajatellut että olen aina yksin, lihava ja masentunut, mikään ei tunnu miltään. Toivonut että saisin kerättyä rohkeuden elämäni riistämiseen. Masennus on nyt viimeisen puolen vuoden aikana helpottunut PALJON, koska olen pikkuhiljaa pyöritellyt näitä asioita päässäni ja yrittänyt tehdä ITSE itsestäni onnellisen.
Kipeä ja pitkä tämä tie on ollut jotta olen päässyt tähän pisteeseen, mutta sen arvoinen. Minä haluan elää ja minä olen onnellinen nyt, vaikka en olekaan unelmieni työpaikassa, minulla ei ole poikaystävää, olen ylipainoinen sekä moni muu asia on "kesken". Mutta elämä koostuu hetkistä, ja jos en nauti tästä hetkestä, mikä sen asian muuttaisi vaikka laihtuisinkin ja saisin unelmieni duunipaikan? Jos osaan olla onnellinen nyt, voin vain kuvitella mitä tunnen kun alan saavuttamaan unelmiani.
Älä jää yksin ja kerää rohkeutesi ja voimasi jotta voit kohdata elämäsi demonit. Tee se yksin tai ystävän/terapeutin/perheen kanssa. Luulen kuitenkin että monen elämän käännekohta on se, kun kohtaa vaikeudet eikä välttele ja sulkeudu omaan turvalliseen maailmaansa. Tanssikaa kanssani sateessa!
Nyt se sitten on jotenkin "valjennut". Hei, minähän olen täällä itseäni varten. Miksi tuhlaan energiaani miettien miltä näytän muiden silmissä? Ylipainoinen kun olen ja pitkään olen taistellut kiloja vastaan, mutta vain koska näen miten jotkut katsovat minua ja kuinka kuulen perheeltäni kommentteja asiasta. Nyt päätin että jatkan tietäni kohti terveyttä, mutta omaan tahtiin ja vain koska itse haluan.
Muutenkin, olen ollut kohta 2 vuotta sinkku, välillä ollut säätöä ja välillä ei mitään. Kaikki muut vaihtavat kumppaneita kuin sukkia, mutta minulle ei tunnu löytyvän sellaista fiksua kaveria jonka kanssa pystyisi olemaan yhtä tai kahta yötä kauemmin. Näen säälin muiden silmissä, kuulen sen jopa äänestäkin. Mutta enää en anna sen häiritä, minähän olen tyytyväinen olotilaani! En kaipaa ketään hikoilemaan sänkyyni tai omimaan kaukosäädintä. Se mies tulee kun on tullakseen, ja se tulee olemaan sitten sellainen jonka nimenomaan haluan hikoilemaan vierelleni ja omimaan kaukosäätimen. En ota enää ainoatakaan sen takia "että olisi vain joku".
Muitakin tuollaisia asioita elämässäni on, ja olen rypenyt vuosia jo itsesäälissä niiden vuoksi. Olen ajatellut että olen aina yksin, lihava ja masentunut, mikään ei tunnu miltään. Toivonut että saisin kerättyä rohkeuden elämäni riistämiseen. Masennus on nyt viimeisen puolen vuoden aikana helpottunut PALJON, koska olen pikkuhiljaa pyöritellyt näitä asioita päässäni ja yrittänyt tehdä ITSE itsestäni onnellisen.
Kipeä ja pitkä tämä tie on ollut jotta olen päässyt tähän pisteeseen, mutta sen arvoinen. Minä haluan elää ja minä olen onnellinen nyt, vaikka en olekaan unelmieni työpaikassa, minulla ei ole poikaystävää, olen ylipainoinen sekä moni muu asia on "kesken". Mutta elämä koostuu hetkistä, ja jos en nauti tästä hetkestä, mikä sen asian muuttaisi vaikka laihtuisinkin ja saisin unelmieni duunipaikan? Jos osaan olla onnellinen nyt, voin vain kuvitella mitä tunnen kun alan saavuttamaan unelmiani.
Älä jää yksin ja kerää rohkeutesi ja voimasi jotta voit kohdata elämäsi demonit. Tee se yksin tai ystävän/terapeutin/perheen kanssa. Luulen kuitenkin että monen elämän käännekohta on se, kun kohtaa vaikeudet eikä välttele ja sulkeudu omaan turvalliseen maailmaansa. Tanssikaa kanssani sateessa!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tästä varmasti löytyy jotakin sinulle:
http://www.youtube.com/watch?v=xAmZII6hXZc&feature=youtu.be
VAI NIIN