Ja mukavaa viikonloppua..
Sinulle saavuttamattomalle.
Minulta...
Sinulle saavuttamattomalle.
Minulta...
Kauniita unia..
x
31320
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
sinulle, komea. Terv. brune
http://www.youtube.com/watch?v=O81O1JF_ZfI
Minä ja Hän :)
Mukavaa viikonloppua myös sinulle....
Ketä kaipaat pikkuinen? Miten tunnistat tämän herra X:n?
http://www.youtube.com/watch?v=g5yEKTR9ygI
ulkona kesä..yö...
Miks´ ei uni tuu...
http://www.youtube.com/watch?v=DVmoVIDLcEQ
......Mä en ollu se joka ei tienny mitä haluu
Vaa se joka jäi yksin kun sä katosit yöhön
Mä en ollu se joka ei tienny mitä haluu
Vaa se joka jäi yksin kun sä katosit yöhön....
Hyvää yötä
Todella hyvä sanoitus. Paljon on tehty sen eteen työtä. Ei tavantakaa toistuvia sanoja.
Melodia melko hyvä, joskin samanlainen kuin useimmat tämän taiteilijan laulamat.
Siitä tulee miinuspisteitä.
Persoonallinen ja hyvin harjoiteltu ääni.
Sanat olivat melko mukavat, mutta melodia mitä parhain.
...Tahdon sun sen tietävän, etten milloinkaan itsestäänselvyydeksi oo luullut mitään kallista...
Kaukaa lähelle..
Kiitos, samoin ;)
Pahoja unia
kummituksen kuvia.
Noitia, akkoja
tyhjiä takkoja.
Kylmiä loitsuja
nättejä poitsuja.
Taakaksi saatte
siellä kun maatte.
Rankkoja sateita
luteita, mateita.
Vänämöinen akan otti
siinäpä varsinainen potti
tuumi Väinö illalla
ja istui Tuonelan sillalla.
Elimellä teki akalle hyvää
kohta akan kohdussa kasvoi kultajyvää.
Hmmmm...
Senpä teki Väinämöinen
eipä ollut isotöinen
eikä mikään tuhkamuna
pirtin nurkkaan laitettuna.
Hyvä oli siemen hällä
kun ei kylvä mättähällä
kylmällä ja vilpoisella
miss ei synny lapsella
elämä ja uusi aamu
eikä pänikkä
ei raanu.
Synty lapsi maailmahan,
Pakkasella parhahalla,
kinosten keskelle putkahti.
Oli Akka onnellinen, voi sitä riemun rikkautta.
omaan poikaseen rakkautta.
Väinö lapsen voitelevi,
pahnat puhtaat asettelevi.
Siinä lapsen hyvä olla,
pirtin pienen nurkkahassa.
Siellä isä, äiti ja laps uus,
iloa, riemua arki ihanuus,
Akka hyvä on Väinölle,
mies hyvä on akalle,
lasta yhes ne hoivaa,
perhe-elämä on oivaa.
Pojasta kasvaa vahva mies,
hyvätapainen kaik sen ties.
Ylpeitä nuo kaks pojast olis,
rakkautta koti tuo täyn solis.
:)
...aamutuimaan... kelpaako?
Mikähän poijjaasta komiasta tulloo,
sitä Väinö ja akka Pohjan mielessään pohtii.
Lahjoja on vaikka minkämoissii,
onnekkaalla poijjaankoltiaisella tuolla.
Taitaapi jatkaa Väinön lailla,
mittailla rauhassa metsämailla.
Siitä se sitten leipänsä käärii
kun kotonaan jo ukon kaa niin mieluusi häärii.
Niin, pojall geenit kovat,
äiteen ja isän puolelt ovat.
Noheva viisas on nuppi,
leikissä miekka ja tuppi,
nopeat jalat, isältä lie,
voittajatahto matkaan vie.
Äidiltä lempeys herkkyys,
isältä komeus, itsekkyys.
Kasvatus hyvä ja hellä,
ei parempaa ihmisellä.
Warriori pojast varmaan,
lailla isä harmaan.
Poika Väinön se nuorukaiseksi varttuu,
komia on, ympäril pyörii niin narttuu kun narttuu.
Suomen armeija saa sotilaan kovan
käypi läpi tuo sovan kun sovan.
Pelotonna hän ratsullaan kiitää
ja emosa luo iltaisin liitää...
..kerran ei tullut, emo niin pohtii
kysyäkö poijjaalta hänkö nyt tohtii...
...veikö sydämen neito niin sorja,
jonka kroppa on niin hento ja norja....
Ai poika armeijaan meni,
äiti pojasta niin kovasti
kiekkomiestä toivoi, oi oi oi,
no mikäs siinä vielä tuota ehtii,
jäällä luistella ja kiemuroilla.
Kovat on pohjan talvet,
ja Pohjan akan sydäntä,
jää niin kiiltävä lämmittää.
Tytön kauniin poika kotihin
näytille toi aterioimaan, tutustumaan,
ei tyttö tuo äidin mieleen ollut,
kun Väinön vanhat silmät rinnoissa,
niin silmät siellä kummuissa ui.
Illan tuon jälkeen akka pohti,
perkules Väinölle on enempi hameen
helmaa, niin sitä on nostettava
lie enempi, eihän vanhoi ikään olla.
Ilta tuli pisti akka ittesnä soriaksi,
kellautti Väinö petihin ja lailla
nuoren neidon villin ratsasti.
Totes jälkeen aktin vanha Väinö, oot sie
Akka niin hyvä ollu mulle aina,
aluksi kyllä pelkäsin kuin pirua,
ylpiäki olit, mut syömmein silloin
multa tuon herkän veit.
Onneks akka sen silloin mulle teit.
Akka ja Väinö ne nyt sängyllään makaa,
vetihän Väinökin niin komeesti takaa.
Siinä hapsien on helppo nyt loikoo,
ja vanhoja jäseniä raukeesti oikoo.
Jestas kun tunnut sä hyvältä mun armain,
vietkö taas salakavalasti mun syrämen, niin varkain.
Väinö kulta
tää on multa.
Kun äänes kuulin,
musaks sitä luulin.
Kuljin ääntä kohti tuota,
löysin sut kanteleen luota.
Äänees mä niin lumoonnuin,
kaappasin mieleen, siit uinuin.
Komeakin olit, piru vie,
partas niin ihana lie.
Sitä tukistan on oikeus siihen mulla,
Riemurasiaani lupa vain on sulla.
Sitä ja mehua sen ilolla sulle annan,
että kun sun sydämes ain tässä kannan.
Oot ukko kulta Väinöni mun,
aina uudelleen suhun rakastun.
Sanaton, sanallinen on sun tuo taika,
ota mut aina kun sen on aika.
Sulle en mitään muuta kuin hyvää haluan.
Nyt. Aina. Ikuisesti.
Pahat päivät on mulla tiedät sen,
Piruilen kyllä joskus lie pikkasen.
Mut sua vain Väinöni, sua mä rakastan,
en luovuta sitä, ennemmin luuni pakastan.
Akalle rakkaalle mä elämäni annan,
ja onnen ja elämäni hälle ain kannan.
Elo on kanssasi yötä ja päivää,
eipä ole elämässäni silloin huolella häivää.
Rakas akkani, annan sinulle aina kun mieli,
tiedäthän että minulla on se liukkahin kieli.
Tyydytyksen ihanan lupaan aina sulle,
olethan niin rakkahin ja tärkein aina mulle.
Sydämes ain oot mulla.
Mut nyt kahvit hyvät keitän,
ajatuksen samalla sulle heitän
tääl mä soppaa lieroa keitän.
Ajatuskin sinusta pysäyttää mielen,
nyt kun tajusin ton sun kielen..
Halaus, suukko... voi joskus totta toi,
sit sydän, sielu niin kovin ilakoi.
Elämäin tän oon antanut sulle,
omas vastaanotan, on se mulle.
Kieli on mulla kun liukkahin käärme
eipä lainkaan ole mitenkään kun rispaantunut päärme.
Sillä kun alhaalta sua terhakasti lipasen
ja tisuistasi himokkaasti samalla mä sipaisen.
Elämäni tahdon täällä kanssasi jakaa
rakastaa aina tahdon mä lupaan sen ja takaan.
Meinas kahvit teet väärään kurkuun mennä. Ajatus hyväilystä tuosta aikaan sai
tuhmat tunnot alas tonne, tonnepa tonne.
Kuules, Väinö oon sulle helppo piirakka,
muutamat sipaisut vainen, se on siinä se.
Voi Luoja kohta en tätä tunnetta kestä,
pitäs päästä sylihis, siihen sit mä jään,
muualla en halua mä olla.
Paikka paras on akalla olla luonas, lähellä olla.
Rakas kulta, tule vaan ja luokseni jää.
Paikka sul on aina, vieressäni tää.
Hyväillään ja tunnustellaan öin ja päivin aina,
ei silloin huolet koskaan elossamme paina.
Niin paljon kaipaan sinua ihan joka päivä ain,
jaksa mua myös pahat päiväin, jookosta vain... :)
ja oikein pahat päivät kestän... ei oo probleema ei iso ei mulle.
Aina oon olemassa vain sulle.
Rakastan.
Sinua vain.
:)
Tämä "rakkaallleni"-runo on minusta hyvä..
Meillä on monia makuja.
Olipa huonoja ja rumia värssyjä. Eivät sopineet tälle palstalle.
Sullapas! Hihihihi!